Kun yrittäjän kalenteri on buukattu kohtuu täydeksi, tekee sairastumiset pientä lisä-äksöniä elämään. Operaatio kalenterin uudelleen järjestely. Ensin tuntuu että ei onnistu millään, hiukan surettaakin. Sitten lopulta kun istut hetkeksi alas ja yhden asian kerrallaan siirtelet ja hoitelet, huomaat ettei se niin kauheaa ollutkaan.
Lopulta onkin ihan mukava tuulettaa ajatuksiaan nuhaisten lasten kanssa Semmareita kuunnellen. Vaikka onhan sitä välillä töitä hiukan naputeltavakin.
Eräs yrittäjä, joka on juuri jäämässä ensimmäiselle äitiyslomalleen tuumasi koulutuksessamme, että on ihana tunne kun tietää vauvaloman olevan tulossa ja on pakko hellittää hiukan - niin huomaakin miten paljon enemmän pystyy vastaanottamaan kun ei yritä väkisellä. Tekee työtä, antaa asioiden mennä painollaan, elää.
Vaikken mammalomalle olekaan jäämässä, enkä enää tule jäämään, niin täällä sairastuvalla on vähän samanlainen ajatus ilmassa. Huomaa ettei se maailma kaadu vaikka et voikaan tehdä sitä mitä olit suunnitellut. Laskut ja työt odottavat siellä, ihmiset ymmärtävät kun kerrot tilanteen.
Tulee hyvä hetki tarkastella asioita eri kantilta. Virkistää kummasti kumminkin.
Osaatko sinä rentoutua ja antaa olla? Olla tässä hetkessä, murehtimatta. Kyllä myönnän, vaikeaa se on minullekin, mutta kummasti siihen vaan oppii - yleensä viimeistään silloin kun on pakko. Pakkohan on paras muusa ;) Ja silloin kun annat vain olla ja mennä, niin huomaatkin asioiden soljuvan ihan itsekseen.
Testaa! (Mutta älä liian kauaksi aikaa jää laineille lepäämään...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi, luen niitä oikein mielelläni =)