Lomasta asti aikaa...

Hipsula hei!

Tässä on pari kuukautta vierähtänyt ilman näitä omia blogitekstejä, yritykselleni, Redesan Oy:lle olen jotain kirjoitellut, kuin myös vierasbloggaajana Fennialle Yrittäjähuoltamoon.
Nyt on muutama päivä jäljellä "lomasta", josta tosin osan olen tehnyt töitä, sen mukaa mitä töitä on ollut. Rennosti, ei stressaten =)

Kesällä on ladattu tajunnanvirtaan lisää puhtia ja nyt alkaa jo kirjoitus"suoli" sykkiä. Ei tiedä mistä aloittaisi. Paljon on tapahtunut, vaikkei juuri mitää olekaan tapahtunut: kotona, maailmalla, töissä, kavereilla...

Tällä hetkellä odottelen tiskiveden kiehumista jotta pääsen tiskaamaan. Eilen käytiin kaverin luona suihkussa ja juomavettä kannettiin töistä. Järvivettä on pihassa tankillinen vessojen huuhtelua varten - kyllä luit oikein. No, elä huoli, ehdimme jo harjoitella tätä vajaa kuukausi sitten. Silloin ukkonen särki kaivopumppumme ekan kerran - ja nyt taas. Hiukan jo huvittaa, pitäsköhän ihan lotota? Kuuteen vuoteen ei ole ukkonen tehnyt tuhojaan ja nyt sitten kuukauden sisällä kaksi kertaa. Outoa.

On se jännä kun ihmismieli unohtaa millaista on elää vaikkapa ilman vettä saatikka ilman nettiyhteyttä (joo sekin on hajalla). Kummasti sitä arvostaa etenkin vettä kun se taas joku päivä kulkee muutenkin kuin auton perällä tonkissa.
Toisaalta tämä on ollut kuin elämää suuressa asuntovaunussa tai mökillä ;) Pitää vaan asennoitua oikein.
Päivä kerrallaan tilanteen mukaan. Niin se on. Turha on miettiä että entäs jos. Tehdään niin kuin nyt on tarpeen - jaksaa ihan oikeasti paremmin näin. Eikä se ole minkään kieltämistä. Se on elämistä tässä ja nyt.

Rentouttavia hetkiä sinulle, olitpa töissä tai lomilla tai ihan missä vain =)

Tästä asti aikaa...

Nyt on saatu Redesan - yrittäjän kumppani aluilleen. Hommaa on riittänyt, mutta hyvää työtä on saatu aikaan. Olen tyytyväinen!

Kevätkin on ehtinyt pitkälle, kevät jota rakastan suuresti. Keväällä synnyn jokavuosi uudelleen ja uudelleen. Rakastun elämään entistä enemmän. Pian alkaa koululaisten kesäloma, vanhimman tytön toiseksi viimeinen ala-aste vuosi loppuu, poika pääsee kakkosluokalle... ja kolmas lähtee kesän jälkeen eskariin :O Tulee uusi vaihe elämässä jälleen - myös nuorin menee päiväkotiin. Koti on erilainen syksyllä. Mutta se ei haittaa. Se on väriä elämään se.

Puolison sairauskin näyttää jääneen onneksi aika miedoksi. Tarkkaillaan jatkossa, mutta onneksi hän oli ajoissa hoitojen kanssa. Oli onni matkassa tässä. Elämä jatkuu taas huomiseen ja siitä jälleen huomiseen. Kohti uusia unelmia kera vanhojen viisauksien.

Voi taas hetkeksi huokaista - odottaa uusia haasteita innolla, niin positiivisia, kuin negatiivisiakin. Ei pelätä, eletään rohkeasti. Nautitaan!

Ja vaikka en kovin suuri lätkäfani ole ollutkaan niin täytyy tähän vielä sanoa, että HYVÄ SUOMI, eilinen peli oli mahtava! Ihanaa on katsoa kerrankin iloista kansaa toreilla ja turuilla, sankoin joukoin.

Me ollaan sankareita kaikki.
Suosittelen lukemaan myös Teemu Nuutisen Youngsales blogin: Jokainen meistä voi menestyä!

http://www.youngsales.fi/blogi/jokainen-meista-voi-menestya

Huomenna alkaa uusi elämä, taas!

Huomenna se päivä sitten koittaa.
Minun oma unelmani toteutuu; Redesan Oy - yrittäjän kumppani, lanseerataan virallisesti.

Redesan on oikeastaan unelma, jota en vuosi sitten osannut kuvitellakaan. Intohimo, jota olen kuitenkin jo vuosia tehnyt ja nyt pääsen toteuttamaan sitä aivan vapaasti kaikkien yrittäjien iloksi - yrittäjyyttä tukien. Joskus jaksan itsekin oikein ihmetellä, mistä tämä yrittäjärakkaus oikein pulppuaa? Ehkä se on perinnöllistä. Rakastan sitä.

Redesan Oy on monimuotoinen yrittäjä-apuyritys jonka apuna ovat laajat verkostot. Verkostot joita kasvatan jokapäivä. Tavoitteena on myös kasvattaa Redesanin henkilökunnan määrää mahdollisimman pian, toisten yritysten avuksi.

Minun mentaliteettiinihan kuuluu että mennään eteenpäin, ei jäädä murehtimaan menneitä... sillä peruuttamallahan ei päästy eteenpäin ;) Kaikki mikä on aiemmin tehty, on ollut opiksi ja kasvuksi.

Siispä, innolla ensiviikkoa odotellen!
Mietin, että pitäisiköhän pitää avajaiset, en ole vielä päättänyt ;) Ehkä pidän ehkä en :D