Lastenpaikka?

Pääsiäinen alkaa olla ohi ja lomat pidetty, eli koti siivottu ja pääsee taas töihin... niin, pääsee.

Tämä voi kuulostaa oudolle neljän lapsen äidin suusta, mutta nautin töistäni suunnattomasti. Tottakai joskus mietin että mikä on oikein ja mikä väärin. Nuorin lapsenihan on vasta kaksi vuotias ja äiti on monesti myös iltaisin poissa kotoa.
Silloin tällöin kuulen, etenkin vanhempien ikäpolvien, päivittelevän asiaa: Äidin pitäisi olla lastensa kanssa kun he ovat pieniä, se aika menee niin nopeasti.
... niin, menee. Tiedän sen ja sitä välillä vertaan nykyiseen kiireiseen elämänmenooni. Hetkellisesti tunnen siitä syyllisyyttä, mutta kun mietin tarkemmin, uskon olevani oikealla polulla. Sydämeni sanoo niin.

Mietitäänpä yhdessä: Vanhimmaiseni syntyi kohta 11 vuotta sitten (1999) ja siitä saakka olin kotona äitiyslomalla ja/tai tein töitä kotoa käsin aina vuoteen 2008 saakka. Eli olen ollut kotona lasten kanssa lähes 10 vuotta!
No, nuorinhan syntyi vuonna 2008 ja työtarjouksista johtuen lähdin töihin kodin ulkopuolelle jo hänen ollessaan puolen vuoden iässä. Mitä jos olisin kotona myös siihen asti kun hän menee kouluun? tai täyttää 10 vuotta? Tällöin olisin ollut kotona 20 vuotta :O Ja oma ikä olisi menossa jo reippaasti viidennellä kymmentä. Olisiko siinä vaiheessa aikaa itselle?

Minun filosofiani mukaan elämme täällä vain kerran ja elämä on elettävä niin ettei sitten 90 vuotiaana kiikkustuolissa harmita että jäi tekemättä ja kokematta jokin unelma. Ja jos voimia ja jaksamista riittää, uskon että teen töitä vielä ainakin 80-vuotiaana.

Lapset ovat saaneet olla aina kotihoidossa, tänäkin päivänä. Uskon että heidän elämänsä on hyvin tasapainoista ja turvallista, hoitopaikka kuskauksia ja korvatulehduskierteitä ei meidän perheessä ole ollut. Joskus käy niin että olemme Tomin kanssa molemmat illan poissa ja tällöin apuun tulee joko ystvämme Liisa tai MLL-hoitajat. Näistkin kaikista meillä kaikilla on pelkästään hyviä kokemuksia.

Kyllähän se välillä harmittaa lapsia ja miestäkin kun äiti on välillä paljon poissa, mutta toisaalta sitten on mahdollista pitää omia vapaita ja olla kotona. Tästä puhumme monesti myös lapsille ja pyrimme suunnittelemaan aina seuraavat lomareissut valmiiksi, jotta jaksaisi taas pakertaa koulun ja työn merkeissä, kun on mitä odottaa =)

Kun nyt on virtaa, niin miksipä tukahduttaisin liekkini vakan alle? Muutaman päivän loma on näemmä taas tehnyt tehtävänsä ja huikeasti on taas virtaa tässä WoimaNaesessa ;) Joten odottakaapa vain :D

"On turha jäädä suremaan menneitä, elämä odottaa, noustaan ylös ja hymyillään. Maailmalla on meille paljon annettavana... ja meillä maailmalle!"