On kaunis syksyinen sunnuntai aamupäivä. Yrittäjällä siis perinteinen siivouspäivä kotona, päivä jolloin saa kulkea aamutakissa koko päivän järjestellen nurkkia, voidakseen taas huomenna sännätä työnsykkeeseen. Jonkun on ehkä vaikea uskoa, mutta pidän tästä kaikesta.
Lasten iloa, naurua, väriä, syysiltoja, vesisateita, kotona oloa = Rakkautta.
Hypätäänpä hetkeksi huomiseen:
Minulla on pitkän aikaa ollut tarpeen saada apukädet toimistolleni. Mutta en ole löytänyt edelleenkään turvallista ratkaisua. Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, työntekijän palkkaaminen on tässä maassa aivan liian kallista ja pykälöityä. Tähän pitäisi saada muutosta ja pian, jotta työllisyys ihan oikeasti lähtisi nousuun. Valitettavasti en usko tämän hetkisiin työllisyyden parannusprojekteihin, ei niillä pitkäkestoisia tuloksia tehdä, ei.
Leikitäänpä hetki. (HUOM: ei heikko hermoisille, tämä on karrigoitua)
Aloitetaan ihan puhtaalta pöydältä.
Poistetaan työnantajan TyEl ja sotu maksut. Jokainen vastaa elämänsä kustannuksista henkilökohtaisesti miten parhaaksi näkee - opittaisi ajattelemaa itse: Mihin raha menee ja mistä se tulee.
Valtion tai kuntien ei tarvitse ajatella ja tehdä yksilön puolesta ratkaisuja. Raha ei tule ilmaiseksi mistään. Ei edes yrityksille, työtä tehdään niskalimassa ja kaikesta maksetaan niskalimassa. (Siltikin mielestäni yrittäminen on paras tapa työllistää itsensä, vaikkakin muutettavia asioita yrittämisessä on, vaikutetaan niihin yhdessä!)
Jokainen yritys voi itse määritellä työntekijälleen palkan työntekijän kyvykkyyden mukaan. Myös työsuhteen pelisäännöt määritellään yrityksissä, ei järjestöissä.
Toimeentulotukia saisi vain tekemällä jotain yhteishyödyllistä työtä, ei sohvalla makaamalla.
Miksi?
Etenkin pienyrittäjän ensimmäisten työntekijöiden palkkaaminen helpottuisi, kun ei tarvitisi pelätä sairaus- tai äitiyslomia, etenkin naisvaltaisella alalla. Valitettavaa, mutta totta.
Lomarahat säästetään omalla työllä tehdystä rahasta, näinhän yrittäjätkin tekevät.
Aloituspalkka sovitaan yhdessä työntekijän kanssa ja sitä korotetaan aina kun työtehtävät alkavat sujua odotetulla tavalla.
Lopetaan leikki tähän tällä kertaa.
... Mutta jäädään miettimään.
Asiat eivät tokikaan ole niin yksinkertaisia. Yrittäjänä ja suurperheen äitinä olen oppinut että joskus on parempi pistää pöytä puhtaaksi ja aloittaa suunnittelu alusta kuin yrittää rakentaa vanhalle pohjalle toimivaa systeemiä. Yleensä se ei onnistu.
Pitää olla innovatiivisuutta, rohkeutta ja innostusta!
Tämmöisiä painavia juttuja sunnuntaina ratoksi pohdiskellen ja toivoen että näistä voitaisi ihan oikeasti keskustella myös naamakkain, ei riidellen, vaan pohtien. Mitä nyt olisi tehtävä? Kuka uskaltaa ensin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi, luen niitä oikein mielelläni =)