Huominen on täällä tänään

Missä olen? Olenko hengissä? Olenko vielä kaveri? Miten voin? Olenko suuttunut jostain?

- "Kyllä, olen täällä taas ja pikkuhiljaa "elävien kirjoissa". Ei, en ole suuttunut, ei vain ole ollut voimia enenpään."

Puoli vuotta on kyllä mennyt melkein kuin sumussa, tai jonkinlaisessa pahassa unessa. Välillä en todellakaan ole tiennyt miten tästä selvitään. Miten ihmeessä jaksaa ja pääsee eteenpäin? Mutta onneksi nyt näyttää olevan lämpöinen auringon valo vastassa. Tunnen sen jo. Näen valon ja kuljen sitä kohti oikein rivakasti, mutta samalla rennosti ja hölläillenkin. On tullut lisää oppia.
Se mistä kaikki alkoi, ei ollut mitenkään omissa käsissä - en olisi voinut välttää tilannetta juuri mitenkään. Enhän muutenkaan pidä jossittelusta saatikka muttailuista. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja tilanteet on vain otettava vastaan kun niitä tulee. Etenkin kun vaa´alla on terveys.

Välillä olen miettinyt, miten voikin mennä niin, että yhden ihmisen harteille aina silloin tällöin tulee taakkaa enenpi kuin normaali ihminen osaa edes ajatella. Kyllä minustakin välillä tuntuu, että koko juttu on iso keksitty hätävalhe ja erittäin huono vitsi. Ei nämä kaikki tapahtumat voi olla totta, ei taas minun elinkaarella. Toisaalta, jos mitään ei tapahtuisi, ei kasvaisi ihmisenä. Joka hetki on ollut ja tulee olemaan oppia - joskin väillä tämä oppikoulu tuntuu turhan rankalta.

Mietin toisinaan, että entäs jos olisin vaan lyönyt silloin puoli vuotta sitten hanskat tiskiin, antanut olla, luovuttanut. Olisinko onnellisempi? Ei, en olisi - varmaan sen tiedät sinäkin, ainakin jos minut tunnet. Näin se vaan kuului mennä, vaikkei sairastuminen ole iloinen asia. Vakava astma, lääkitys aamuin illoin ehkä jopa loppuelämän, opettelua sairauden kanssa, taistelua entisten toimitilojen kanssa, tiedottomuutta asioiden suhteen, oppimista, rahattomuutta, voimattomuutta, onnistumisia, lupauksia, pettymyksiä, raskaita hetkiä, iloa, uusia verkostoja, näkyvyyttä, painetta, huikeita kokemuksia, rohkeita tekoja, rohkeita ihmisiä, mahdollisuuksia, tuloksia... Vuoristorataa.

Täällä siis olen. Uutta oppineena ja kokeneena. Hullunpyörityskoneen läpikäyneenä. Varmasti lisää pyöritystä on vielä luvassa, mutta nyt jaksaa taas uusilla voimilla eteenpäin puksuttaa.
Tiedän, että moni asia on jäänyt hoitamatta tänä aikana, ei vain ole ollut voimia kaikkeen vain juuri ja juuri elämiseen ja hengittämiseen. On ollut pakko jättää jotain tekemättä jotta jaksaisi taas huomiseen. Fyysisen jaksamisen ollessa välillä käytännössä nollassa, ei vain ole ollut muuta vaihtoehtoa.
Kestää aikansa kasata kaikki palikat taas ojennukseen ja toimintakuntoon. Toivottavasti ymmärrät ja jaksat odottaa, kysyäkin voit - oikeastaan toivonkin sitä.

Tiedän huomisen olevan täällä tänään ja huomennakin. Jaksaa taas yrittää päivän kerrallaan. Enempää ei kukaan voi.

Millä olen jaksanut? Usko tulevaan ja intohimo työhön sekä tekemiseen. Ehkäpä se "hulluus" on tässä auttanut. Toisinaan on hyvä vain mennä, miettimättä sen enempää. Innostuminen on ajanut eteenpäin vaikeimpinakin aikoina... ja eräänä päivänä tätä tarinaa kerrotaan eteenpäin suurella arvostuksella.

"Häviäjä on vain se joka antaa periksi, kaikki muut ovat voittajia. 

Ja koittaa sekin päivä, jolloin vastoinkäymiset ovat muuttuneet tarinoiksi, 

joita he kertovat ylpeinä jokaiselle joka haluaa kuulla. 

Ja kaikki kuuntelevat kunnioittavasti ja oppivat kolme tärkeää seikkaa:

On odotettava kärsivällisesti oikeaa hetkeä toimia.

On osattava varoa, ettei seuraava tilaisuus livahda käsistä.

On oltava ylpeä omista arvistaan.

Arvet ovat tulisella raudalla lihaan poltettuja mitaleita, 

jotka saavat vihollisen kavahtamaan, 

sillä ne ovat hänellä merkki siitä että hänen edessään on ihminen joka tietää kaiken taistelusta."

Paulo Coelho

Mini-Idis projektin tuotos. Savion koulun oppilaan keksintö: Hullun pyörityskone.

Kun relaa niin aivot pelaa!

Funssa-aika, köhää ja kuumetta. Kuusihenkisessä perheessä tulee väistämättä näitä kotitoimistopäiviä muutaman kerran vuodessa. Onneksi hyvin harvoin kumminkin. Hyvät yöunet ja kohtalaisen terveelliset elämän tavat pitänevät perheen kohtalaisen hyvässä kunnossa pääosin.

Kun yrittäjän kalenteri on buukattu kohtuu täydeksi, tekee sairastumiset pientä lisä-äksöniä elämään. Operaatio kalenterin uudelleen järjestely. Ensin tuntuu että ei onnistu millään, hiukan surettaakin. Sitten lopulta kun istut hetkeksi alas ja yhden asian kerrallaan siirtelet ja hoitelet, huomaat ettei se niin kauheaa ollutkaan.
Lopulta onkin ihan mukava tuulettaa ajatuksiaan nuhaisten lasten kanssa Semmareita kuunnellen. Vaikka onhan sitä välillä töitä hiukan naputeltavakin.

Eräs yrittäjä, joka on juuri jäämässä ensimmäiselle äitiyslomalleen tuumasi koulutuksessamme, että on ihana tunne kun tietää vauvaloman olevan tulossa ja on pakko hellittää hiukan - niin huomaakin miten paljon enemmän pystyy vastaanottamaan kun ei yritä väkisellä. Tekee työtä, antaa asioiden mennä painollaan, elää.
Vaikken mammalomalle olekaan jäämässä, enkä enää tule jäämään, niin täällä sairastuvalla on vähän samanlainen ajatus ilmassa. Huomaa ettei se maailma kaadu vaikka et voikaan tehdä sitä mitä olit suunnitellut. Laskut ja työt odottavat siellä, ihmiset ymmärtävät kun kerrot tilanteen.
Tulee hyvä hetki tarkastella asioita eri kantilta. Virkistää kummasti kumminkin.

Osaatko sinä rentoutua ja antaa olla? Olla tässä hetkessä, murehtimatta. Kyllä myönnän, vaikeaa se on minullekin, mutta kummasti siihen vaan oppii - yleensä viimeistään silloin kun on pakko. Pakkohan on paras muusa ;) Ja silloin kun annat vain olla ja mennä, niin huomaatkin asioiden soljuvan ihan itsekseen.
Testaa! (Mutta älä liian kauaksi aikaa jää laineille lepäämään...)

Kannustetaan yrittäjyyteen - millä?

(kirjoitus julkaistu myös mm. Jyväskylän Kokoomuksen Kunnallisjärjestön blogissa)

Vähän väliä saa kuulla juhlapuheita ja kirjoituksia siitä miten yrittäjyyteen kannustetaan ja miten yrittäjyys on nyt in. Kyllä. Kannustusta riittää puolelta jos toiseltakin. Ala ihmeessä yrittäjäksi ja työllistä toisia! Eikö kuulostakin helpolta? Sillä se Suomen BKT korjaantuu.


Vaan miten onkaan todellisuudessa, onko keinoja? Yrittäjien niskaan sälytetään toinen toistaan ihmeellisimpiä veroja ja maksuja, onhan meillä varaa maksaa jos kerran tulostakin joskus saamme tehtyä. Mitäpä me itse sillä tuloksella, ei kai se nyt voi meille kuulua, sillähän voisi vaikka kehittää ja kasvattaa yritystään!

On tiukkaa lainsäädäntöä, byrokratiaa ja huikea määrä erilaisia asioita joita pitää yrittää varoa ja väistellä tai ainakin osata ja ymmärtää, jos aiot vastuullisena yrittäjänä pärjätä ja menestyä. Suuri osa on varmasti ihan tarpeellista, en sitä sano. Mutta ylimääräistä kankeutta on ilmassa jo riittävästi.

Ainiin, menestyminenkin on paha juttu. Mutta kun Suomi tarvitsisi nyt kovasti niitä menestyviä yrityksiä. Rahaa liikkumaan, myös ulkomailta tänne. Kasvuyrittäjiä haetaan jos jonkinlaisella projektilla - rahaa palaa huimat määrät. Minkä verran oikeasti tuloksia tulee?

Pienyrityksissä olisi töitä tarjolla monellekin käsiparille, vaan kun työllistäminen on tehty hankalaksi, hyvin hyvin kalliiksi kaikkine sivukuluineen ja mikä pahinta jopa vaaralliseksi! Vaaralliseksi siltä osin, että yrittäjä on usein alakynnessä antaessaan toiselle työtä ja joku jossain määrää miten ja mitä siitä on maksettava.

Vuonna 2009 on oltu huolissaan ihan samoista asioista kuin nytkin (lue Risto Pennasen artikkeli Taloussanomien nettisivuilla vuodelta 2009: Suomi tarvitsee yrittäjyyttä, heh heh.) - joskin Suomen Yrittäjät ovat onneksi jo saaneet äänensä joihinkin neuvottelupöytiin. Kuitenkin edelleen on etenkin kaupunkien/kuntien kehittämisorganisaatioissa ja vastaavissa projekteissa vain virkamiehiä, eikä yhtään yrittäjää kertomassa kentän kuulumisia. Yleensä ei kysytä mukaan. Se on käsittämätöntä. Miten voidaan etsiä ratkaisuja ja muuttaa tulevaisuutta jos kaikki osapuolet eivät ole itse mukana kehittämässä? Miten voidaan päättää toisten puolesta mitä heidän pitää tehdä? Ja pelkkä kannustaminen ei auta juurikaan ketään - tarvitaan tekoja. Yrityksetkin ovat ottaneet jo vuosien ajan asiakkaatkin mukaan kehittämistyöhön. Nyt on aika uudistaa ja reippaasti, tällä mallilla on Suomi Oy Ab konkurssissa ihan pian.

Olen henkeen ja vereen yrittäjä ja yrittäjien puolesta puhuja, enkä tarkoita tällä tekstillä ettei kannattaisi alkaa yrittäjäksi, päinvastoin - mutta etenkin meidän luottamustehtävissä toimivien yrittäjien on pidettävä huoli, että niitä kunnon tekoja syntyy oikeasti. Meidän pitää jaksaa puhua ja kirjoittaa ja nostaa kissaa pöydälle, vielä silloinkin kun tuntuu ettei mistään mitään tule. Vain yhdessä voimme vaikuttaa! Yrittäjyys on joka tapauksessa keskeisin tulevaisuuden(kin) tapa tehdä työpaikkoja ja pitää Suomi Oy Ab pystyssä. Niin se vain on.




Kirjoittaja on yrityskehittäjä yrityksessään Redesan Oy:ssä. Sanna on rakennus- ja ympäristölautakunnan jäsen. Hän toimii myös Jyväskylän Kokoomusnaisten puheenjohtajana, Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön ja Keski-Suomen Kokoomuksen hallituksissa sekä Keski-Suomen Yrittäjänaiset ry:n varapuheenjohtajana.