Pelissä mukana?

Tetris, Pacman, SimCity, MarioBros, Lemmings, CityVille, FarmVille, CandyCrash....

Olen ehkä monen aikuisen mielestä outo nainen kun tykkään pelata silloin tällöin tietokone- ja konsolipelejä. 35 vuotias yrittäjä, neljän lapsen äiti ( nainen siis! ) ja pelaa pelejä! Ei ihan terve?  On vielä jotenkin tavallista, että jotkut miehet tässä(kin) iässä pelaavat, mutta että nainen - huh huh.
Näin saattaa moni miettiä tässä kohtaa, vaan mietitäänpä asiaa toiselta kantilta: opettavana, rentouttavana ajanvietteenä.

Muistan miettineeni jo lapsena, kun paukutin sen aikaisilla koneilla Tetristä, että jonain päivänä tästä vielä on minulle hyötyä. Ja niin on sitten käynytkin! Opin pienestä pitäen strategiaa ja nopeutta - kun on ratkaistava palikoiden paikalleen pudotessa niille oikeat paikat saadakseen uusia ja taas uusia tasoja läpi. Ei ollut aikaa jäädä laskelmoimaan ja pohtimaan. Samalla oli kaivettava englannin sanakirjasta outoja sanoja selvittääkseen juttuja eteenpäin.

Sitten myöhemmin rakentelin innoissani SimCityä (alkeellisempi versio mm. CityVillestä): Piti tarkkailla teiden kuntoa, liikenteen runsautta, työpaikkojen ja kotien rakentamisen tarvetta sekä kansalaisten tyytyväisyyttä. Vähän kuin politiikkaa eikö? Pidin pelistä todella.

Tuossa aamulla heräillessä tarkistin CityVillen kansan tilanteen ja tuumailin näitä asioita. Mihin tarvitaan meitä kaikkia kotikaupungissamme täällä oikeassa elämässä? Eroa ei ihan hirveästi ole ja pelillä on hyvä ja turvallista harjoitella.
Kuten CityVillessäkin, on tehtäviä paljon, eikä yksin tahdo enää pystyä kaikkea hoitamaan - tarvittaisi lisää yhteisvastuullisia henkilöitä rakentamaan yhteistä kaupunkia: Yhden tulee tarkkailla sääennusteita, jotta tiedetään milloin sato saadaan korjattua ja tarvitaanko töihin lähtiessä sateenvarjoja. Yksi suunnittelee satama-alueen rakentamista ja toinen huolehtii laivojen lastaamisesta ja purkamisesta. Pari tyyppiä taas huolehtii samoista asioista lentokentällä. Kaupungin kasvaessa pitää tehdä lisää autoteitä sekä rautateitä, katsoa että kaikkiin taloihin ja liikekeskuksiin johtaa jokin tie ja bussipysäkkejä on riittävästi. Puistoja pitää myös olla viihtyisyyden vuoksi. Torilla toiset tyypit myy tomaatteja ja siellä on huolehdittava että heillä on kaikki myyntivälineet hollilla.
Ajoittain taloista kerätään vuokria ja veroja kun taas liikekeskuksista tuloja sitä mukaa kun kaupunkiin tulee lisää asukkaita tai matkailijoita. Tuloilla taas rakennetaan uusia liikkeitä ja asutusalueita.

Kaikkeen tähän voi välillä pyytää kanssapelaajilta apuja, vähän kuin naapurikylältä tai valtiolta konsanaan. Vastavuoroisesti itse autetaan naapuria ja saadaan rahaa tai vaihtotuotteita tästä hyvästä. Hoidettavana onkin jo liuta tehtäviä, jotta kaupunki kasvaa ja voi hyvin.
Eipä siis juurikaan eroa normaalista elämästä. Jos siis tykkää pelata - kuka sanoo ettei 35 vuotias aikuinen nainen voisi pelata pelejä? Ei kukaan. Jos et itse pidä peleistä, ei sekään haittaa, jokainen tyylillään. Eikö niin, että jokainen tekee sitä mistä tykkää ja on siksi onnellinen!

Jostain luinkin artikkelin siitä, että aikuisenkin tulisi välillä leikkiä. Näin pysymme virkeänä ja innostuneena saaden kokoajan uusia innovaatioita jatkaa uuteen päivään.
Muistetaan vaan välillä irroittautua peleistä ja hoitaa elävän elämän velvollisuudet inhimillisesti - niin ja annetaan lastemme pelailla ja oppia turvallisesti aikuisten valvonnan alla. Ei makiata mahan täydeltä :)

Hauskoja pelihetkiä meille kaikille!

Saako olla onnellisuutta?

Tänään on hyvä päivä kirjoittaa onnellisuudesta.

Milloin "saa" olla onnellinen? Kuka määrittää onnen ja kuka määrittää kurjuuden? Toisen onni tuntuu enemmän onnelta kuin toisen - riippuu vähän mihin vertaa. On onnellista olla elossa, on onellista olla kutakuinkin terve, onnellista on olla äiti, onnellista on saada tehdä työtä josta pitää. Onnea on monen sorttista. Ei siihen tarvita lottovoittoja, vaan oikeastaan vain oma ajatusmalli. Onnellista on kuunnella sadetta joka kastelee pihan kukat...

Liian harvoin saa lukea lööpeistä ja uutisista onnellisia ja iloisia juttuja - onhan toki niin, että käytännössä vain toisten epäonni ja katastrofit myyvät. Mutta miksi? Olisikohan se juuri sitä, kun näkee toisten kauheuksia, niin tuntee itsensä onnellisemmaksi - no, ehkä ei. Ennemminkin toisinpäin. Kun näet ja kuulet pahuuksista, alat ehkä pelätä olemisen iloa entistä enemmän. Menetät onnellisuutesi.

Valitettavaa on, että kulttuuriimme kuuluu vahvasti myös kateus. Kateus ei tee hyvää suuressa määrässä, pikkuisen voi olla, muttei paljon. Kaikkea samaa ei kannata haluta mitä kaverillakin, ei se olisi onnellista jos kaikki olisi yhdestä puusta tehtyjä. Jos olet onnellinen myös toisen puolesta, onko se sinulta jotenkin pois? Sanon että ei. Mikäli osaat jakaa onnea - huomaat että saat virtaa itsellesi ja annat virtaa toisella. Tunne on varmasti molemmin puolinen ja kasvaa suuren suuriin mittoihin yhdessä onnistuen.

Ihminen on sellainen otus, joka tavoittelee aina parempaa. Aina on jokin huonosti - riippuu taas siitä, mihin vertaat. Mutta entäpä jos vain asennoidut siihen että mitä sitten? Kaikkea et voi muuttaa ja voit opetella olemaan onnellinen siitä mitä on. Yritä vaikka, mieti hetki pari pientä asiaa mistä olet juuri nyt onnellinen. Ei se ole vaikeaa...

On onnellista elää turvallisessa parisuhteessa.

Onnellista on....
(jaa juttu ja kerro mistä sinä olet tänään onnellinen)

Yrittäjyyden vaikutuksia meille kaikille!

( Julkaistu Keskisuomalaisessa mielipidepalstalla 23.5.2012 )

Yrittäjyys on minulle elämäntapa - yrittäjäasioiden ajatteleminen ei siis rajoitu 8-16 välille arkipäiviin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että eläisin iänkaikkisessa stressissä asian kanssa, vaan innolla imen ideoita ja ajatuksia mielensopukoihin ammentaakseni niitä taas eteenpäin hyötykäyttöön itselle tai jollekulle toiselle.

Silloin tällöin törmään kuitenkin ajatukseen, ettei yrittäjyys tätä kaupunkia (Jyväskylä) tai maata paranna. Tuolloin sisältäni syöksähtää esiin se suuri violetin värinen tiikeri puolustamaan yrittäjyyttä ja sen vaikutuksia laajemmalti. Yrittäjyyden vaikutus ei juuri koskaan rajoitu vain yksilön omaan napaan, sillä on kauas kantoiset seuraukset ja tulevaisuudessa vieläpä enenevässä määrin.

Toisinaan on niin, että yrittäjä työllistää vain itsensä ja on tyytyväisempi elämäänsä näin - yksin yrittävän jaksamiseen ja tukemiseen tulisikin kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalla taasen on kasvuhaluinen yrittäjä, jonka halu on työllistää toisia ja kasvattaa yritystään. Vaikka yritys ei työllistäisi kuin yhden henkilön yrittäjän lisäksi - joka voit muuten olla vaikka Sinä - on sillä jo yhteiskuntaa hyödyttävä vaikutus. Jos näitä yhden hengen työllistäviä yrityksiä on vaikka 50, on töitä jo 100 hengelle! Yhtään yritystä ei siis pidä vähättelemän.

Kun nämä sata ovat saaneet töitä, on heillä siten enemmän varaa kuluttaa, ostaa paikallisista yrityksistä tuotteita ja palveluita, pitää yritykset hengissä. Näin syntyy jopa lisää työpaikkoja ja joku näistä yrityksistä voi olla vaikka vanhusten kotihoitoa tuottava yritys, joka hoitaa äitisi tai isovanhempasi jonakin päivänä. Kunnat ja valtiot eivät yksinkertaisesti pysty kaikkea tulevaisuudessa tarjoamaan - mukaan tarvitaan yksityisiä yrityksiä, myös meitä "pirunpieniä".

Miksi sitten kunnalle/kaupungille on tärkeätä pitää yritykset omassa kunnassa/kaupungissa?
Jotta syntyisi työpaikkoja ja palvelut säilyisivät lähellä ( kauppa, kampaamot, suutari, päiväkodit, kotipalvelut jne. ).
Jotta kunta olisi elinvoimainen, kuntalaisen ei tarvitsisi mennä viemään ansaitsemiaan rahoja naapurikunnan puolelle ja omassa kunnassa toimiva yritys taas maksaa veronsa kotikuntaansa. Kaikki voittaa ja voi hyvin.
Jotta kunnassa saataisi pidettyä asukkaat ja houkuteltua uusia.
Vaan onko meillä joka paikassa näin? Osaammeko ajatella laajemmalti kuin omaan napaan? Jos ei, nyt on korkea aika suunnata katseet avaremmille vesille ja katsoa myös miten naapuri voi, kävisinkö lähikaupassa ostoksilla pitääkseni sen pystyssä. Voimme siis yhdessä olla parempia, kuunnellen toisiamme ja keskustellen avoimesti. Mihinkään asiaan ei ole vain yhtä ainoaa ratkaisua - meidän on etsittävä ratkaisut yhdessä, vaikka ne välillä jotakuta kirpaisevatkin.

Kyllä! Yritysten hyvinvointi ja hyvät toimintaedellytykset vaikuttavat siis jokaisen arkeen.
Kaikkia osapuolia tarvitaan siis edelleen: valtio, kunnat, kaupungit, yritykset kuin yhteisötkin, yhdessä eteenpäin askeltamaan.