Olen ehkä monen aikuisen mielestä outo nainen kun tykkään pelata silloin tällöin tietokone- ja konsolipelejä. 35 vuotias yrittäjä, neljän lapsen äiti ( nainen siis! ) ja pelaa pelejä! Ei ihan terve? On vielä jotenkin tavallista, että jotkut miehet tässä(kin) iässä pelaavat, mutta että nainen - huh huh.
Näin saattaa moni miettiä tässä kohtaa, vaan mietitäänpä asiaa toiselta kantilta: opettavana, rentouttavana ajanvietteenä.
Muistan miettineeni jo lapsena, kun paukutin sen aikaisilla koneilla Tetristä, että jonain päivänä tästä vielä on minulle hyötyä. Ja niin on sitten käynytkin! Opin pienestä pitäen strategiaa ja nopeutta - kun on ratkaistava palikoiden paikalleen pudotessa niille oikeat paikat saadakseen uusia ja taas uusia tasoja läpi. Ei ollut aikaa jäädä laskelmoimaan ja pohtimaan. Samalla oli kaivettava englannin sanakirjasta outoja sanoja selvittääkseen juttuja eteenpäin.
Sitten myöhemmin rakentelin innoissani SimCityä (alkeellisempi versio mm. CityVillestä): Piti tarkkailla teiden kuntoa, liikenteen runsautta, työpaikkojen ja kotien rakentamisen tarvetta sekä kansalaisten tyytyväisyyttä. Vähän kuin politiikkaa eikö? Pidin pelistä todella.
Tuossa aamulla heräillessä tarkistin CityVillen kansan tilanteen ja tuumailin näitä asioita. Mihin tarvitaan meitä kaikkia kotikaupungissamme täällä oikeassa elämässä? Eroa ei ihan hirveästi ole ja pelillä on hyvä ja turvallista harjoitella.
Kuten CityVillessäkin, on tehtäviä paljon, eikä yksin tahdo enää pystyä kaikkea hoitamaan - tarvittaisi lisää yhteisvastuullisia henkilöitä rakentamaan yhteistä kaupunkia: Yhden tulee tarkkailla sääennusteita, jotta tiedetään milloin sato saadaan korjattua ja tarvitaanko töihin lähtiessä sateenvarjoja. Yksi suunnittelee satama-alueen rakentamista ja toinen huolehtii laivojen lastaamisesta ja purkamisesta. Pari tyyppiä taas huolehtii samoista asioista lentokentällä. Kaupungin kasvaessa pitää tehdä lisää autoteitä sekä rautateitä, katsoa että kaikkiin taloihin ja liikekeskuksiin johtaa jokin tie ja bussipysäkkejä on riittävästi. Puistoja pitää myös olla viihtyisyyden vuoksi. Torilla toiset tyypit myy tomaatteja ja siellä on huolehdittava että heillä on kaikki myyntivälineet hollilla.
Ajoittain taloista kerätään vuokria ja veroja kun taas liikekeskuksista tuloja sitä mukaa kun kaupunkiin tulee lisää asukkaita tai matkailijoita. Tuloilla taas rakennetaan uusia liikkeitä ja asutusalueita.
Kaikkeen tähän voi välillä pyytää kanssapelaajilta apuja, vähän kuin naapurikylältä tai valtiolta konsanaan. Vastavuoroisesti itse autetaan naapuria ja saadaan rahaa tai vaihtotuotteita tästä hyvästä. Hoidettavana onkin jo liuta tehtäviä, jotta kaupunki kasvaa ja voi hyvin.
Eipä siis juurikaan eroa normaalista elämästä. Jos siis tykkää pelata - kuka sanoo ettei 35 vuotias aikuinen nainen voisi pelata pelejä? Ei kukaan. Jos et itse pidä peleistä, ei sekään haittaa, jokainen tyylillään. Eikö niin, että jokainen tekee sitä mistä tykkää ja on siksi onnellinen!
Jostain luinkin artikkelin siitä, että aikuisenkin tulisi välillä leikkiä. Näin pysymme virkeänä ja innostuneena saaden kokoajan uusia innovaatioita jatkaa uuteen päivään.
Muistetaan vaan välillä irroittautua peleistä ja hoitaa elävän elämän velvollisuudet inhimillisesti - niin ja annetaan lastemme pelailla ja oppia turvallisesti aikuisten valvonnan alla. Ei makiata mahan täydeltä :)
Hauskoja pelihetkiä meille kaikille!
Myönnän oppineeni jo varhain että en voi pelata tietokonepelejä - ne imaisevat minut ihan kokonaan ;-) Joitakin vuosia sitten pojat laittoivat tetriksen mun tietokoneelle ajatuksenaa ilahduttaa kun tiesivät minun pelanneen sitä.. ihan sama reaktio, todella vaikea lopettaa sitä peliä, puhumattakaan siitä kuinka ne lootat tulivat uniinkin.
VastaaPoistaMusta muuten tuntuu että varsinkin facebookin pelivalikoiman lisäännyttyä huimasti myös naisten pelaaminen on lisääntynyt. Aina silloin tällöin kuulee että "pitää vilkaista sitä farmia" ;-)
Peleissä ei mielestäni ole mitään pahaa - ne vain eivät sovi sellaisille ihmisille kuin mitä itse olen :-)