Rentoa olemista, kirjoittelua ja pelailuakin. Sitä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä.
Vaikka välillä mielessä käy myös työt, rohkeasti laitan ne sivuun odottamaan sitä oikeaa työhetkeä, kun lomat loppuvat ja rytinä taas alkaa. Sitten nautin täysillä siitä rytinästä! Arjen sutjakkaasta ja välillä mutkikkaastakin pyörittämisestä - elämästä.
Mitä väliä, jos tekee asiat omalla tavallaan, omassa järjestyksessään? Ketä haittaa, jos en tee asioita niinkuin johonkin on kirjoitettu - kaavojen mukaan? Joskus annan paikkojen repsottaa - huilaan. Sitten taas otan kunnon spurtin ja pistän asiat ojennukseen käden käänteessä. Nautin. Olen ehkä outo - pidän myös työstäni, ja nautin! Elän ja hengitän.
En ole täydellinen, enkä edes halua olla. Tuskinpa kukaan on, miksi edes pitäisi? Välillä saatan keikkua yöpaidassa ja tukka pystyssä puoli päivää lasten kanssa touhuten tai jopa pelaten. Sitten taas saatan ampaista ylös klo 5.00 aamulla ja ryhtyä heti työn ääreen. Fiiliksellä mukana monesti, mutta monesti myös paineessa - jolloin olen parhaimmillani. Stressi ei juurikaan kuulu tunnekatalogiini.
Elämä opettaa joka päivä uusia ihmeellisiä asioita joista kasvaa ihmisenä.
Haluan olla hyvä ihminen ilman turhaa nipotusta. Haluan, että jokainen eläväinen uskaltaisi tulla lähelleni ja kysyä asioita ja tulla muuten vaan juttelemaan. Myönnän, saatan olla joskus myös hankala jääräpää - mutta eikös sekin kuulu asiaan?
Teen siis asiat yleensä erilailla kuin moni muu, ja nautin juuri siitä erilaisuudesta. Se maistuu elämältä, minun elämältäni. Ei minun tarvitse mennä toisten käsikirjoitusten mukaan - teen elämäni käsikirjoituksen itse ja itse vastaan siitä myös.
Haluan, että on mitä muistella sitten sata vuotiaana kiikkustuolissa, ryppyisenä, mutta nauravilla silmillä ja iloisella hymyllä! <3
Uskallatko sinä hullutella?
 |
| Hullutellaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi, luen niitä oikein mielelläni =)