Kuka päättää kuka lapsemme hoitaa

Tässä avoin kirjeeni, jota ei ole vielä lehdissä julkaistu, vaikka lähetetty on materiaali:

Saimme kirjeen Jyväskylän kaupungilta, Pirjo Tuosalta, lasten päivähoitopalveluyksiköstä, joka on päivätty 12.4.2010.

Kirjeessä kerrotaan että kaupunki haluaa kehittää yksityistä perhepäivähoitoa: parantaa laatua ja kehittää valvontaa. Kaupunki on kirjeen mukaan valmistelemassa perusturvalautakunnalle esitystä jonka mukaan yksityisiltä perhepäivähoitajilta edellytetään y-tunnusta 1.8.2010 alkaen. Kirjeessä kerrotaan kuinka tämä muutos helpottaisi perheitä, kun hoitaja huolehtisi itse yhteiskunnallisista velvoitteistaan (verot, eläkemaksut, vakuutukset), eikä hoitaja olisi enää työsuhteessa perheeseen. Kaupunki myös hyväksyisi perhepäivähoitajat ja hyväksymisprosessissa kiinnitettäisi huomiota hoitajan koulutukseen sekä sopivuuteen alalle.

Muutoksen toteutuessa, perheet saisivat palvelurahaa vain y-tunnuksella toimivan hoitajan kustannuksiin.

Kirjeessä annetaan ymmärtää, että on toki vaihtoehtona hakea kunnallista hoitopaikkaa kodin ulkopuolelta. Lisäksi kerrotaan mistä saa tietoa yrittäjäksi ryhtymiseen sekä hoitajan hyväksymiseen.

Ihmettelen, miksi kunnan pitää valvoa laatua, jos perhe on työnantaja? Perhehän on palkannut hoitajan juuri hänen sopivuutensa vuoksi, eikö se ole tällöin lähinnä työnantajan asia valvoa että homma toimii? Uudessa mallissa perheeltä poistuu vapaus valita lastensa hoitaja. Kaupungin hyväksyntä menettely johtaisi keskushallinnon määräämään lastenhoitajaan.
Lasten paras hoitopaikka on kuitenkin kotona, pienessä ryhmässä turvallisen hoitajan kanssa.

Edistetäänkö tällä muutoksella työllisyyttä? Yksityinen perhepäivähoidon kustannustason olisi noustava huomattavasti, jotta alalla voitaisiin toimia liiketaloudellisin periaattein. Että lastenhoitajayrittäjä saisi itselleen palkan, olisi maksut korotettava niin suuriksi, ettei normaaliperhe pysty tällaisia maksuja maksamaan. Näin yrittäjänä toimimisesta annetaan siis väärä kuva.

Kyllä valvontaan löytyy muitakin keinoja. Mitä jos kaupunki ja perhetyönantajat tekisivät yhteistyötä? Kaupunki voisi kuunnella mitä perheillä on sanottavana ja tehdä päätöksiä ja ehdotuksia sen pohjalta. Työyhteisössä näitä kutsutaan kehityskeskusteluiksi tai yhteistyöpalavereiksi.

Nuorisotyöttömyyttäkään ei ratkaista tällä keinoin, tällä mallillahan opiskelijat ja nuoret jäisivät jälleen kerran vaille niitäkin vähäisiä töitä, mitä tarjolla olisi muun muassa perheissä.

Vaikka yrittäjyyttä itse tuenkin, yrittäjyyden tulee lähteä yrittäjän omasta tahdosta, ei pakosta. Jyväskylän kaupungin tulee tarjota lastenhoitoon riittävästi vaihtoehtoja, koska lapsimäärät täällä kasvavat vuosivuodelta kaupungin kehittyessä ja kasvaessa.

... tämä ei voi mennä näin. Ei yrittäjäksi voi pakottaa - EI!