Juoksukoulu

Kuten jo edellisessä blogissa kerroin, aloitin tänä syksynä Iwellon juoksukoulun. Kauton Henna minut siihen sai houkuteltua somettamaan ja juoksemaan - joo kyllä se onnistuu yhtäaikaa jos vaan homman taitaa :D

Niin, minähän en ole liikkunut juurikaan sitten nuoruusvuosien, voisi sanoa että 18 vuotta sitten viimeksi lehteä jakaessani Kuopiossa, entisessä elämässä. Sitä ennen pelasin kyllä nuorena, ennen lapsia, sählyä Sisä-Savon sählyliigassa. Rentoa, hauskaa ja innostavaa. 

Urheilu on minulle ollut kuitenkin lähinnä ahdistavaa pakkopullaa - paitsi se sähly. Ala-asteella sain liikunnasta aina numeron 7, teinpä mitä tahansa. Siispä ei innostanut. Lisäksi vaatteet ja välineet ärsyttivät aina. Sain helposti migreenin, eikä tuolloin asiasta edes tiedetty juuri mitään. Lisäksi olin koulukiusattu jonkin aikaa: olin kiusaajien mielestä läski (ja nyt kun kuvia katson jälkeenpäin, niin eipä nyt läskiä kyllä näkynyt missään - toisin on nyt :D ). No, lapset on semmoisia, ymmärrän sen nyt omien lasteni kautta parhaiten. 

Ylä-asteella lähinnä ragesin, enkä liikkunut käytännössä ollenkaan - paitsi kylillä toki kavereiden kaa.  Lukiota kävin pari vuotta Kuopiossa Linnanpellon liikuntalukiossa, mutta sielläkin olin vain siksi, että sinne pääsi heikommilla arvosanoilla kuin muualle. Loput lukiosta suoritinkin Tipulassa, eli Kallaveden lukiossa, koska siellä ei tarvinnut tehdä mitään ylimääräisiä juttuja, kuten liikuntaa. Rimaa hipoen siis mentiin - liikunta oli edelleen pakko pullaa! Ei mun juttu!

Vanhempien kanssa kyllä lasketeltiin lapsena ja siitä tykkäsin kovasti. Täysi-ikäiseksi tultuani yritin kerran ostaa uusia laskettelumonoja, mutta myyjä sanoi minulle, että on niin paksut reidet ettei niihin monoja saa. Ei siis kannata edes yrittää (enkä silloinkaan ollut oikeasti kovinkaan isokokoinen...). No, se siitä. 

Pitäkää liikuntanne. 

Tuli lapset ja rakentamiset ym. Välillä pudotin 30 kiloa, mutta raskausaikana sain kaiken takaisin. Plääh! Että voi olla vaikeaa. Nyt lapset on tehty ja elämä asettunut uusiin uomiinsa ja itsellekin jää aikaa pitää itsestään huolta. Siispä aloin pari vuotta sitten tehdä pieniä lenkkejä tervyhdyttäni pahimmasta home-altistkuksesta ja opittuani elämään sen mukanaan tuoman astman kanssa.

Lenkit pitenivät pikkuhiljaa. Alkoi tehdä mieli lenkille useammin, musiikin kera... ja somen! Tämä oli todella uutta! Viimekesänä ostin jopa kunnon lenkkarit, tosin kerran käytettynä, mutta kunnolliset. Saatoin käydä jo jopa kolme kertaa viikossa lenkillä! Yleenä 5-7 kilometriä kerralla. Tuli hyvä olo! Voittajafiilis!

Keväällä 2016 Henna Kautto ehdotti että lähtisin mukaan heidän juoksukouluun. Nauroin. Oikeesti, minäkö? Mietin ettei Henna ehkä ollut nähnyt minua - paisunutta tätiä. En minä ole mikään atleetti joka pystyy ikinä juoksemaan. Mistähän hän oli tämän edes keksinyt? Toki kun sometin ja sometan paljon, niin hän toisaalta tiesi, että olen yllytyshullu savolainen...  kun vain sometus mainitaan... niin johan lähtee! ;)

Ja niin kävi. Mukaan lähdin ja tehtiinpä videotakin: Pullukatkin rohkeesti mukaan, kaikkee jännää pitää kokeilla! En ole katunut hetkeäkään, olen ylpeä itsestäni ja tähän astisista suorituksistani liikkumisen suhteen. Juoksukoulun ryhmä on ollut äärimmäisen kannustava valmentajat mukaan lukien. Missään kohdassa ei ole tullut sellaista oloa, että mitä hittoo teen täällä, päinvastoin. Porukka kannustaa. Vaikka olen meinannut jo pari kertaa louvuttaa, etenkin kun sairastin pari viikkoa ja tuntui että noniin, siinä se taas oli. 

Pelottavat testit!

Tänään tehtiin testit, samat mitkä ekalla kerralla. Jotta päästään vertaamaan edistystä. Apua! Meinasin ensin jättää menemättä, koska mielestäni en ollut onnistunut saavuttamaan mitään tuloksia vielä. Päätäkin särki niskojen vuoksi koko päivän. Jotenkin kuitenkin - ehkä aktiivisuusmittarini vuoksi - sain lähdettyä mukaan tälläkin kertaa. 

Matka on vielä pitkä fyysisesti, jos oikeasti aion joskus juosta edes sen kilometrin... viisi kilsaa... 10 kilsaa... ?! :O Mutta saapa nähdä!

Tähtään nyt ensin siihen kilometrin juoksuun. Otetaan seuraava etappi sen jälkeen! Pienin askelin, kun onnistuu, niin innostuu! Tästä kirjoittelin ed. julkaisussani. 

Lupasin kirjoittaa tähän myös harjoitukseni tulokset, mitkä eivät todellakaan ole vielä hääppöisiä, mutta minulle ne ovat saavutuksia! Muullahan ei olekaan väliä. Ylitin jo nyt itseni ja aion tehdä sen vielä monta monta kertaa! Kiitos jo nyt valmentajille Hennalle, Hillalle sekä Heikille ja tietty koko tiimille sekä miehelleni ja kaikille läheisille, jotka olette tsempanneet tällä matkalla. Matka ei pääty, vaan nythän se vasta alkaa! Tsemppiä ja kannustusta tarvitaan paljon. Samoin kuin yrittäjyydessäkin. Näen tässä tosi paljon yhtymäkohtia.

Näin sinä kävi - katsotaan millaiset nämä tulokset ovat keväällä:

• Kävely 300 metriä: eka juoksukoulu 2.32 - 12.10. tulos:  2.28
• Juoksu 300 metriä: eka juoksukoulu 1.52 - 12.10. tulos: 1.35
• Kyykky: 17 kpl - 12.10. tulos: 19 kpl
• Punnerrus: 10 krt - 12.10. tulos: 13,5 krt
• Vatsalihakset: 5kpl - 12.10. tulos: 10 kpl

Innostuneena liikkumisesta, vihdoinkin!

Tässä vielä FB-live lähetyksen tallenne testien jälkeen <3 p="">

Fitbit Charge 2 testaajana - ensi tutustuminen

Olimme edellisenä viikonloppuna mieheni kanssa Brysselissä Henna Virkkusen vieraana tutustumassa EU-parlamenttiin, komissioon, NATOon sekä Suomen lähetystöön. Matka oli mahtava - jo ihan sen takia, ettemme olleet olleet kahdestaan reissussa sitten häämatkamme 2002... eli 14 vuotta sitten. Teatterireissuilla oltiin kyllä käyty joitakin vuosia sitten, yhden yön reissuina, mutta tälläinen pidempi "hanimuun" on vain jäänyt tekemättä. Lapset ovat olleet pieniä ja yrittäjillä aika ja rahakin on ollut usein kortilla.

Tutustuimme reissulla uusiin mahtaviin tuttavuuksiin ja olihan siellä toki useita jo entuudesta tuttujakin. Brysselissä oli samaan aikaan myös maratoonitapahtuma, johon en nyt vielä ollut osallistumassa, vaikka juoksukoulua olenkin syksyn ajan käynyt. Kunto on tosin lähtenyt aika takamatkalta, joten töitä on vielä todella paljon! Mutta nälkä tuntuu kasvavan syödessä... tai siis kävellessä.. ja juostessa! Sanoin etten koskaan kyllä juokse. Mutta pieniä pyrähdyksiä ja useita kävelylenkkejä tehneenä, olen alkanut ajatella juoksua yhä enemmän. Erityisesti minua motivoi reissulla tapaamani Ville Virkkunen joka juoksi ensimmäisen maratooninsa Brysselissä. Eihän siinä muuten mitään erikoista ole, mutta Ville ei myöskään ole atleettirakenteinen kuten en minäkään, mutta silti hän juoksi! Siispä minäkin voin vielä joskus onnistua tässä, kuten yrittäjyydessäkin.

Harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua - visio silmissä!

Juttelin reissussa paljon myös Medita Communicationin Tiinu Wuolion kanssa ja hän kysyi, että onko minulla aktiivisuusranneketta ja bloggaanko minä henkilökohtaisesti - ja tehän tiedätte, että bloggaan. Ja ei, minulla ei ikinä ole ollut aktiivisuusrannekkeita.
Teknisenä ihmisenä tiedän suunnilleen, mistä on kyse, mutta muuta en sitten tiedäkään. Siispä olen hyvä noviisi testaaja.

Ja eikun aktivoimaan!

Piuhat koneisiin, appsit kännyyn ja asetukset laitteeseen ja räpläämään. Niin ja pakkohan se oli heti nopealle lenkillekin lähteä.

Laitteessa hauskaa on se, että näen siitä suoraan kuka soittaa tai tekstaa tai millaisia tapahtumia kalenterissani on tulossa - en siis tarvitse kokoajan kännyä vilkuilla enää. Pokemoneja tällä ei vielä voi kyllä metsästää :(

Äkkiseltään pääsin nopeasti perille jutuista, mistä on kyse. Toki vielä pitää muutamaa kohtaa setviä, mitä mikäkin juttu tarkoittaa ja milloin pitää täpäyttää ja millon painaa tai napauttaa...

Ensimmäisellä lenkillä oli kylmä, koska eletään lokakuun puoliväliä - siispä näytön täppääminen ei välttämättä heti pelittänyt kylmällä sormella. Täytyy testailla onko tähän olemassa jokin toinen vaihtoehto, näköjään näyttöä ainakin voi muokata asetuksista (läppärillä), jotta näen pulssin ja asekeleet samalla näytöllä helposti vilkaisulla.

Omat pienet tavoitteet...


Pienestä se lähtee!
Sen jo tiedän, että päivässä pitää vähintään 10 000 askelta kävellä niin on aktiivinen... sykkeistä en paljoa tiedäkään. Täytyy perehtyä. Ja arvaan, että tuhannet somekaverit alkavat kyllä antaa vinkkejä tästä. Niin ja Iwellon juoksukoulussa valmentajilta tulee lisää opastusta. Eli kyllä tässä vielä proksi kehitytään ;)

Täytyy myöntää, että en ollut ikinä ajatellut täläisen laitteen hankkimista, mutta kun tiesin että pääsen tätä testaamaan, aloin kiinnostua ja nyt minua suunnattomasti inspiroi liikkuminen tekniikan kera. Sorry, mutta minä vaan oon semmonen. Nautin tekniikasta ja se motivoi minua tekemään asioita! Kukin tyylillään, eikös!

Elämäntaparemontti 

Tämän vuoden ajan olen yrittänyt luotsata itseäni kohti jonkinlaista elämäntaparemonttia: liikuntaa lisää, ruokavaliota tarkkailemalla ja muutenkin vähän enemmän jaksamiseen keskittyen.  Nyt minulla on aikaa siihen, kun lapsetkin ovat jo kaikki koululaisia ja osaan aikatauluttaa elämääni uudella tavalla. Ja isoin juttu: olen päässyt astmani kanssa sinuiksi (tämähän tuli muutama vuosi sitten homeesta, eli aika uusi juttu minulle) ja voin taas fyysisesti hyvin. Liikkumisesta on tullut ilo. Ilo, jonka avulla tunnen jaksavani vieläkin enemmän!

Jatketaan siis testailuja, löydät juttujani myös somesta, mm. Facebookissa lähetän usein live-lähtyksiä. Niin tänäänkin.
Alla linkissä tämän päivän testaamisvideo. Joskin laatu ei noissa FB-lähetyksissä ole aina mairitteleva, mutta jotain sisältöä kuitenkin =)

Pysy mukana - ja lähde joskus virtuaalilenkille mukaani!