Pienestä kii!

Tämä teksti on julkaistu Yrittäjähuoltamon sivulla 2.10.2012

Työllistävät pienyritykset

Suomalaisista yrityksistä yli 90 prosenttia on pieniä muutaman henkilön yrityksiä, joista monissa olisi kasvun mahdollisuuksia, mikäli näihin suunnattaisiin oikeanlaisia toimenpiteitä, kuten yrityssparrauksia. Uusia innovatiivisia pienyrityksiä onkin syntynyt Suomeen paljon, kun suuret yritykset ovat irtisanoneet työntekijöitään.

Suomessa on siis tällä hetkellä kova tarve saada pienyritykset kasvun polulle. Maassamme tarvitaan kasvuyrityksiä, jotta voisimme turvata ja ylläpitää hyvinvointivaltion tarjoamat julkiset palvelut kansalaisillemme. Kasvuyrittäjyyttä tulee tukea, niin että yritykset voisivat luoda uusia työpaikkoja ja saisimme kannattavia vientikykyisiä yrityksiä. Yksi pienen yrityksen lääke kasvuun on yrityskehittäminen. Palvelu yrityksiltä yrityksille.

Kun mediassa puhutaan yrityksistä, tarkoittaa tämä käytännössä usein suuria pörssiyhtiöitä, satoja henkiä työllistäviä jopa monikansallisia yrityksiä. Näillä ei ole juurikaan yhtäläisyyksiä pienten – alle 10 henkeä työllistävien – yrittäjävetoisten pienyritysten kanssa. Tämä jos mikä vääristää helposti ihmisten mielikuvia. Kuitenkin lähestulkoon jokainen suuryritys on joskus ollut pieni. Tämä tahtoo välillä monelta unohtua.

Tuntuu usein siltä, kuin yrittäjiä pidettäisiin jotenkin rikollisina. Siitäkin huolimatta että pienyritykset työllistävät noin miljoona suomalaista. Yksityisen sektorin työpaikat, lähinnä pienissä yrityksissä lisääntyvät hyvää vauhtia. Valtion nykyiset 144 000 työpaikkaa vähenevät hiljalleen, mutta kansantalouden kannalta on huolestuttavaa, että kuntien yli puolen miljoonan työpaikan määrä kasvaa nopeammin kuin yritysten työpaikkamäärä (katso tilastoista).

Ei oppi ojaan kaada

Pienyrittäjä oppii parhaiten vertaiskokemuksista. On tärkeää harjoitella hiljaisen tiedon jalostamista sekä omien tietojen soveltamista käytännön tekemiseen. Perinteinen mekaaniseen opiskeluun pohjautuva kouluttaja–oppilas-oppimismalli ei usein sovellu tämän päivän pienyrittäjän arkeen. Tarvitaan ennen kaikkea aktiivista ja virikkeellistä oppimisympäristöä, jonka avulla voidaan aikaansaada konkreettisia muutoksia liiketoiminnassa. Siis sekä yrittäjän ajattelussa että toiminnassa.

Hankinnoistaan yrittäjät päättävät itse. Niin myös koulutushankinnoista.

Pieni tarvitsee päätä ja olkapäätä

Pienyrittäjät tarvitsevat usein tuekseen niin päätä, kuin olkapäätäkin. Moni tietää kyllä, mitä he haluavat yrityksessään tehdä, ja suurin osa tietää myös miten. Yleensä ongelmana onkin, kuinka lähteä kasvuaikeissa liikkeelle ja mistä löytää resursseja kehittämiseen. Pienyrityksistäkin voi syntyä kasvuyrityksiä, kun näihin yrityksiin suunnataan oikeanlaisia tukitoimia. Tukien ei aina tarvitse olla rahaa, vaan usein pieni sparrausapu riittää. Toisin sanoen istutaan hetki yhdessä ja katsotaan, mihin suuntaan olisi hyvä lähteä ja mitä suuntia olisi syytä välttää. Tämä ei ole yleensä mitään rakettitiedettä, mutta yksin yrittäjä alkaa kulkea pikkuhiljaa vain samaa ympyrää, näkemättä kehitysmahdollisuuksien metsää arkikiireiden puilta

Verkottumisesta voimaa kasvuun

Perustan pitää olla kunnossa, jottavoidaan isoksi kasvaa. Eihän lapsiakaan laiteta yksinään kasvamaan syntymänsä jälkeen.

Välillä pienyrittäjä tuskastuu tukikoneiston raskaisiin ja hitaisiin byrokratian rattaisiin, työllistämisen esteisiin ja yrittämisen kannalta haitallisiin säädöksiin, jotka on aikoinaan tehty suurille teollisuusyrityksille.

Yrittäjä on ottanut riskin perustaessaan yritystään, tietäen että haluaa menestyä, ainakin saada palkan itselleen ja elättää perheensä. Joskus jopa työllistää toisia. Yrittäjäksi lähtevä on yleensä tietoinen myös yrittäjän sosiaaliturvan puutteesta ja siitäkin huolimatta lähtee yrittämään. On halua tehdä. Tätä halua ei pitäisi lannistaa.

Yrittäjyyden tulee olla houkutteleva vaihtoehto itsensä ja muiden työllistämiseksi, siis ennen kaikkea kannattavan liiketoiminnan luomiseksi. Menestyksen tulee olla ylpeyden, eikä häpeän ja vaatimattomuuden aihe!

Pienistäkin voi syntyä timanttisen kovia yrityksiä!

Saisiko olla byrokratiaa?

Byrokratia - tuo kansamme suurin vitsaus. Suomen Yrittäjien tuorein pk-yritysbarometri (2/2012) kertoo karua kieltään: Suomalaisista pk-yrityksistä 63% kokee byrokratian suurimpana yritysten kehittämisen esteenä. Keski-Suomen vastaava luku on jopa 81%! Missä mättää?

Muutama elävä esimerkki yrittäjien kentältä:

Harmaa talous.
Valtio menettää verotuloja, mutta ongelma ei ratkea vaikeuttamalla rehellisten yrittäjien työtä. Lakia tiukennetaan ja sääntöjä kiristetään. Rehellinen yrittäjä joutuu byrokraatin papereita täytellessään tekemään paljon tuottamatonta työtä.  Kuka korvaa sillä ajalla menetetyn tulon? Ei tule tulosta, eikä siten verojakaan. Rehellinen yrittäjä jättää ehkä leikin sikseen. Turha yrittää. Mutta rikollinen ei noudata lakia. Niinpä rikollinen menestyy aina vain paremmin.

Aloittava yrittäjä.
Innostunut henkilö haluaa perustaa yrityksen. Kilauttaa ehkä Elyyn tai paikalliseen kehitysyhtiöön kysyäkseen miten lähteä liikkeelle. Hänet ohjataan soittamaan sinne ja sitten tänne ja kolmanneksi tuonne. Yleensä joudut vielä itse kaivamaan tarkemmin nettiä ja yhteystietoja, koska virastot ja laitokset eivät ole tai halua olla asiakaskeskeisiä. Eikä yrittäjän alku osaa vielä kysyä oikein. Ei puhuta samaa kieltä.  Missä tulkki? Vastaukset voivat myös olla virheellisiä tai ei vain viitsitä auttaa vastausten etsinnässä. Mistä yrittäjä voi tietää mikä on oikein ja mikä väärin? Epäilläkö vai ei? Lähteekö yrittäjyyspolku heti väärään suuntaan ja romuttuuko liian pian.

Työntekijän palkkaaminen.
Jos sitten palkkaisi ensimmäisen työntekijän, ja kasvattaisi yritystä! Oppisopimus on hyvä diili vaikkapa nuorelle - kyllä, mutta oppisopimuskorvaus on liian pieni kattamaan opettamiseen kuluvaa aikaa ja omien tulojen menetystä. Laitat hakemusta sinne ja tänne - yhdeltä luukulta olisi helpompaa. Soittelet jälleen moneen paikkaan. Yksi virastotason ihminen osaa vastata vain yhden aihealueen kysymykseen.
Sitten on se palkkatukimahdollisuus, vaan sekin tulee vähintään kuukauden viiveellä eikä tuoreen yrityksen kassassa yleensä ole niin paljoa vararahastoa. Yritetään siis yksin.

Markkinointi ja myynti.
Yritys ei toimi ilman myyntiä ja markkinointia joihin etenkin pienyritys tarvitsee tukea, koulutusta ja opastausta. Vaan näitä ei kuitenkaan saa missään kehittämishankkeissa mainita. Kilpailu vääristyy. Suunnitellaan vaan lisää strategioita  ja niiden suunnitelmia. Miten on käytännön tekojen laita?

Idea!
Keksit hyvän idean ja tarjoat sitä johonkin julkisyhteisöön, koska tiedät kentän tarvitsevan tuotettasi tai palveluasi. Pitää kilpailuttaa. Byrokratia käyttää hirvittävän määrän aikaa kilpailutuksen järjestämiseen ja yrittäjä kilpailuun vastaamiseen. Kaikki häviää, aikaa ja rutkasti rahaa. Kuka voitti, kuka hävisi?

Tukea vain menestyville, ei orastaville nupuille.
Kun yrityksesi sitten jossain vaihessa ottaa ja menestyy, tukea tarjotaankin monessa muodossa. Kasvuhypetys on nyt in. Muista ei väliä. Kehittyvät nuput saa koittaa pyristellä kuolemanlaaksoissaan omissa oloissaan. Mites nyt on kilpailun laita? Ehkäpä olisi parempi lakkauttaa kaikki tuet tai sitten antaa jokaiselle saman verran? Jokainen voisi siten keksiä kilpailukeinot miten parhaakseen näkee. Tuella tai ilman - taitavimmat selviää. Näin myös byrokratian kieputuksessa ja kieputtamisessa. Tavalliset jää jalkoihin ja tuskastuu.

Näin byrokratia täällä ruohonjuuritasolla näyttäytyy. Miten tässä näin kävi?
Sapettaa. Henkseleiden paukuttelun pitää loppua nyt ja katsoa realiteetteja silmiin. Täällä kentällä ei tosiaankaan hommat pelitä, tervetuloa katsomaan ja kokemaan. Toimistosta käsin ei näe asioiden oikeaa laitaa.

Miten pääsemme eteenpäin?

Yrittäjän tuki – Kateutta vai kannustusta?

Yrittäjä yrittää, yrittää työllistää toisia, yrittää työllistää itsensä, yrittää pitää yrityksensä toiminnassa ja tehdä tulostakin. Yrittäjä maksaa veronsa ja yrittää maksaa muutkin maksunsa ajoissa. Yrittäjä laittaa kaikkensa peliin.

Ja silti ihmisten keskellä tulee usein tunne, että yrittäjä on jotenkin ”pahis”.

Alkanut viikko on yrittäjyysviikko ja keskiviikkona 5.9. vietetään yrittäjänpäivää. Siksi nostan nyt esille yrittäjyyden kannustimet ja innostimet.

Miten kannustaisimme yrittäjiä jaksamaan ja uusia yrittäjiä aloittamaan?

Yrittäjä ottaa riskin ja perustaa yrityksen. Haluaa luoda itse oman työpaikkansa ja usein tarjoaa työtä toisillekin. Panttina on usein koko omaisuus, koti ja perinnöt, joskus sukulaistenkin osuudet. Kuitenkaan yrittäjällä ei ole mitään varmuutta toimeentulosta. Ainoana turvana usko tulevaisuuteen ja luottamus oman liikeidean kantavuuteen.

Yritys harvoin tuottaa kovin kummoisia ensimmäisen vuoden tai parin aikana. Matkalla voi tulla odottamattomia ongelmia, tai kassa ei kilisekään odotetusti. Jos yrittäjällä menee huonosti, ovat asiat äkkiä todella huonosti. Yrität keksiä miten selviät, yksin.

Yrittäjät ovat Suomessa olioita, jotka putoavat kaikista yhteiskunnan tukiverkoista pois, vaikka juuri yrittäjät ne tukiverkot rahoittavat. Lisäksi yrittäjät maksavat vielä kuluttajaa suuremmat taksat mm. pankkitilin käytöstä. Yritä siinä sitten selvitä. Monesti tuntuu väärältä, että tekemättä mitään, moni saa yhteiskunnalta ainakin perusturvan verran tukea - käytännössä ilmaiseksi.

Pienyritys ei myöskään kiinnosta juuri ketään. Mielenkiinto herää vasta, kun yritys on kasvanut ja päässyt isoksi kasvuyritykseksi. Mutta yksin kasvaminen ei ole helppoa. Eihän lastakaan jätetä yksin kasvamaan heti syntymän jälkeen. Kasvussa pitää olla ”äiti” mukana koko ajan.

Sen pienen yrittäjän olisi paljon helpompi kehittää yritystään ja saada se kasvuun, jos ympärillä olisi järkeviä apumuotoja tarjolla. Jollekin apu olisi lainan takaaja, toiselle ensimmäisen toimintavuoden jälkikäteinen vuokranmaksu. Jollekin se olisi vähän käyttö- tai investointirahaa, mutta joskus vain toisen yrittäjän päätä ja olkapäätä. Neuvoa ja rohkaisua, miten edetä ja jaksaa eteenpäin.

Kaikki yhteiskunnan raha tulee yritysten tuloksista. Olisiko siis aika muuttaa suomalainen asenneilmasto ja siirtyä yrittäjän kadehtimisesta yrittäjän kannustamiseen?

Yrittäjyyteen pitäisi löytää entistä enemmän kannustimia ja tukea niitä villejäkin ajatuksia, sillä koskaan ei tiedä mistä pienestä yrityksestä syntyy se suuri työllistäjä. Yhden ihmisen unelma saattaa muutamassa vuodessa kantaa kuntaa – tai puolta maata.

Ja ihan pienikin yritys on tärkeä. Sata pientä yritystä on vähintään sata työpaikkaa. Sata itsensä työllistänyttä yrittäjää saattavat menestyessään yhdessä vuodessa työllistää kukin kaksi henkeä. Sata onkin silloin jo kolmesataa! Siis kasvu voi olla 300% vuodessa. Eikö se ole kasvuyrittäjyyttä?

Kaikesta huolimatta, yrittäjä uskoo unelmaansa ja jaksaa mennä sen harmaan kiven läpi. Hän työllistää itsensä - mahdollisesti muitakin. Ja tekee yrittämistä yleensä suurella intohimolla. Yrittäjyys on kaikesta huolimatta suuri nautinto. Ja monelle missio, jota ei vaihtaisi pois. Vaikka se toisinaan kipeästi kirpaiseekin.

Suunnataan siis yhdessä kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Iloitaan jokaisesta menestyksestä ja annetaan tukemme jokaiselle yrittäjälle, sillä:

Yrittäjyys Kasvattaa Suomea!

Jokainen joka alkaa yrittäjäksi tosissaan, pitäisi nostaa jalustalle. Se on upea teko, joka koituu yhteiseksi hyväksi - olipa kyseessä pieni tai iso yritys.