Aktiivisuusranneke innostaa liikkumaan!

Aktiivisuusranneke innostaa liikkumaan!

Nyt kun olen päässyt aktiivisuusrannekkeeni kanssa sinuiksi, olen myös huomannut miten rannekkeen käyttö innostaa liikkumaan. Ja tarkoitan nyt ihan arkiliikuntaa. Olen tullut huomanneeksi, ettei välttämättä paljon muuta tarvita, jotta ei vallan jähmety vain toimistotuolissa ja sohvalla löhöämään.
Joskin muutaman viikon on mennyt niin kiireessä ja autoillessa, ettei joka tunti ole millään päässyt liikkumaan, niin takaraivossa on alkanut kuitenkin jo takoa automaattisesti - ilman rannekkeen muistutusta - että alas liikkua!

Olen alkanut miettiä, että vastaava ranneke pitäisi olla kaikilla yrittäjillä ja ranneke muistuttaisi milloin pitää myydä, markkinoida, levätä, syödä, hoitaa taloutta jne. Semmoinen aktiivisuusperseellepotkija ;)

Minulle tämmöinen muistuttelija ranteessa toimii. Laite tuntuu toimivan yksinkertaisesti ja hyvin. Vertauspohjaa minulla ei toki juurikaan ole, mutta uutena käyttäjänä pääsin melkolailla heti sisälle miten laite toimii.

Vielä on testaamatta juoksujuttuja ym. Mutta esimerkiksi hengitysharjoituksia ja unen mittarointia olen jo useamminkin testannut. On mielenkiintoista nähdä minkä verran nukun levottomasti ja minkä verran syvässä unessa ja minkä verran hereillä. Stressiin ja jaksamiseenhan näiden seuranta vaikuttaa suoraan.
Mietin toki itsekin aiemmin, että pitääkö kaikkea seurata. No, ajattelen itse niin ettei pidä. Mutta silloin jos haluaa johonkin muutosta, on hyvä voida mittaroida asioita, jotta pystyy tekemään tarvittavia toimenpiteitä juttujen korjaamiseksi johonkin suuntaan.

Jokos kerroin, että aktiivisuusrannekkeeseen tulee myös tekstarit ja puhelut, ei näihin toki voi vastata, mutta helpottaa kyllä säntäilyä. Ei tarvitse aina kaivaa puhelinta taskusta, kun voi tsekata rannekkeesta onko tärkeä viesti tai puhelu. Samoin kalenterimerkinnät näkyvät rannekkeessa. Tykkään kovasti tästä ominaisuudesta! Kyllä tekniikka on ihmeellistä.

Aiemmin ihmettelin, kun kotonamme ei rappusten kiipeily aina tule rannekkeen (Fit Bit Charge 2) laskuriin. Selvittelin asiaa ja sainkin vastauksen, kuten arvelinkin, niin kotona ei GPS aina pysty paikantamaan nousua. Laskuri laskee aina kolmen metrin nousun yhdeksi kerrokseksi. Eihän tämä nyt sinällään haittaa, kun itse tietää että on liikkunut. Mutta teknisenä ja pelillisenä ihmisenä sitä haluaisi että joka päivä saisi kaikki "mittarit" vihreiksi. Edellisessä blogissa näistä mittareista vähän lisää.

Jes, nyt koetan taas palata ruotuun liikunnan ja syömisten suhteen. Tulin koulutusreissusta - itsehän opiskelen juuri tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoa Sammon Takojissa ja vedimme parin päivän setin. Enää näyttötutkinto ja se on sitten siinä. Viides tutkintoni. Nyt siis takaisin liikkumaan ja seuraamaan syömisiään. Arkikin hiukan rauhallisempaa kuin viimeisen kuukauden ajan on ollut.

Tärkeintä kuitenkin kokonaisuudessa, että ajatukset alkavat muuttua. Siitä se lähtee! Ainiin, ostin myös verkkovalmennuksen "Mustavyö mielenhallintaan". Tässä käydään läpi juurin näitä mentaalipuolen, eli ajatuspuolen asioita. Tukee hyvin tätä uutta elämänmuutosta. Eihän se päivässä, eikä kuukaudessakaan tapahdu. Omalla tavalla!

Yksinyrittäjäkin on tärkeä!

Yrittää yksin - onko vakavasti otettava?

Lukiessani kesän alussa paikallista yrittäjälehteä, tulin surulliseksi. Lehdessä on lähes 100%:sesti juttua johtajuudesta. Kasvu, johtaminen, Startup-yrittäjyys, työllistäminen ja menestyminen. Ovathan nämä kaikki toki upeita ja tarpeellisia asioita ja niitä Suomi nyt todella tarvitsee. Mutta tässä hypetyksessä unohtuu hyvin usein pienet puurtajat, aihe, josta jaksan pitää ääntä. Yksinyrittäjät, kaksinyrittäjät. Pienen putiikin pitäjät, kouluttajat, konsultit, käsityöläiset...

Unohtuu, että isossa kuvassa monet näistä pienistä ovat osa jotain isompaa kokonaisuutta, vaikka panos voikin olla pieni, se voi silti olla elintärkeä isompaan kokonaisuuteen. Kuitenkin edelleen, nämä pienet valitettavan usein jäävät huomiotta. Moni pienyrittäjä onkin kyllästynyt tähän ja kapinoi hiljaa tai somekanavissa aiheesta. Siksi tästä kirjoitan nyt taas, lukuisten pienyrittäjien suulla.

Törmään myös huolestuttavan usein sellaiseen puheeseen, että yksinyrittäjä ei ole uskottava jos ei palkkaa ketään, eikä siksi heihin kannata panostaakaan! Tämä on suuren suurta puppua, tietämättömyyttä. Jos olet lähtenyt liikkeelle isoilla panoksilla ja isolla tiimillä, et pysty ymmärtämään tätä kenttää. Minä ymmärrän, olen ymmärtänyt jo yli 10 vuoden ajan.

Kasvu on moninaista!

Moni yksinyrittäjä ei koe isojen juttuja omakseen, koska kasvuun liittyvät asiat tuntuvat olevan liian isoja, liian tavoittelemattomissa olevia. Unelmissaan moni meistäkin toki haluaa kasvaa, vaikka vain liikevaihdon kasvua, yrittäjänä kasvamista jne. vaikkei työllistämään koskaan ryhtyisikään. Kasvun kasvot ovat monenlaiset, kullekin meistä erilaiset. Usein on niin, etteivät pienet vaan yksinkertaisesti ehdi tai osaa lähteä hakemaan tähän apua.

Mitä johtamiseen tulee, niin kyllä yksinyrittäjäkin tarvitsee johtamista. Itsensäjohtamista ennenkaikkea. Myös PPY:tä eli PirunPientäYritystä pitää johtaa. Tällöin tosin kyse on vähän erilaisesta johtamisesta kuin työllistävissä yrityksissä. Vaikka työllistäähän se yksinyrittäjäkin, itsensä! Pidetään siis pienistä kii!

Millainen on yksinyrittäjä?
Tutustutaanpa tähän vekkuliin kaveriin lisää.

Yksinyrittäjä on sitkeä sissi ja tottunut luovimaan. Käytännössä jokainen yksinyrittäjä lähtee yrittäjäksi unelmastaan: saa tehdä sitä mitä haluaa, just siten miten tahtoo. Kukaan ei määrää, kukaan ei käske. Toisaalta se on toisinaan juuri se ongelma, kun kukaan ei käske. Miten saada hommat tehtyä?

Toiset meistä haluavatkin tehdä töitä yksin, keskittyen vain ja ainoastaan omaan tekemiseen. Toiset meistä taas verkottuvat aktiivisesti. Osalla on myös aito tahto joskus työllistää, ainakin ottaa osakkaita yritykseensä. Kaikki tavat ovat ihan yhtä hyviä tapoja yrittää. Joidenkin meidän liikevaihto on häthätää 12 000 € vuodessa ja toisilla taas 100 000 €, jopa enemmänkin. Allekirjoittaneella oli aikoinaan lähes puoli miljoonaa liikevaihtoa edellisessä bisneksessä, ”yksin”. Tässä kohtaa isommat toimijat ajattelevat, ettei tämmöisillä "kärpäsen kakoilla" siis yksintekijöillä, ole yhtään mitään merkitystä. Ei heitä tarvitse edes kuunnella. Vaan entäs jos se on vasta alkua? Kaikki me kaikki jostain ollaan aloitettu, aina on lähdetty liikkeelle pienestä, alusta. Ja etenkin se, että pieni on usein osa isompaa verkostoa.

Tarvitaan tahtoa, tekoja, verkostoja ja uskoa tulevaan.

Yksinyrittäjä vastaa kaikesta

Yksinyrittäjä vastaa tietenkin kaikesta yksin. Markkinoi, myy, hoitaa talouden, siivoaa, rakentaa, järjestelee, johtaa itseään, verkostoituu, tekee työn, setvii byrokratiaa, budjetoi, laskelmoi, räknää, tuumaa, hoitaa suhteita, iloitsee, suree... välillä yrittäjä yrittää pitää huolta myös yksityisasioista kesken työpäivän. Ilman varmaa tuuraajaa.

On totta, että monen meistä olisi hyvä ymmärtää, että rahalla tehdään rahaa ja käsillä tehdään leipää. Eli yrittäjän tarvitsee sijoittaa rahaa vaikkapa markkinointiin, kirjanpitoon, siivoamiseen, tuuraamiseen, kehittymiseen jne. Näin olisi mahdollista kasvaa jollain tavalla, joskus. Keskittyä omaan tekemiseensä, ja jaksamiseen, ja siihen mikä tuottaa. Kasvaa siinä mielessä, että saisi edes itselleen kohtuullista palkkaa. Ettei yritystoiminta olisi vain kallis harrastus. Tarvitaan tahtoa, tekoja, verkostoja ja uskoa tulevaan.

Pelkästään valittamalla ei tässäkään asiassa saada mitään aikaan!

Itse tekemällä säästöä!

Teen itse ja säästän, ei itseasiassa pidä paikkaansa. Tässä meillä monella pienellä olisikin opettelemisen aihetta. Tätä moni meissä juurikin väheksyy, koska emme uskalla ostaa apua. Tiedän kyllä, rahat ovat etenkin alussa ja isompien haasteiden kohdatessa tosi tosi tiukilla, mutta tiedän kokemuksesta, että kun on itse avoin, tämäkin puoli järjestyy hyvällä yhteistyöllä ja sopivilla sopimuksilla - sekä luovuudella! Rohkeudella, yrittäjäriskillä. Vaikka yrittäjän matkaan silloin tällöin tuleekin lähes aina myös mutkia, on tuolloin hyvä ymmärtää hakea apua. Vaikka se vähän maksaisikin, maksaa se jossain vaiheessa itsensä takaisin!

Sitä on yksinyrittäminen.

Vinkkinä yrittäjäjärjestölle ja muille yrittäjien kanssa toimiville: Järjestäkää erikseen yksinyrittäjille tapahtumia, viestintää, uutiskirjeitä ja koulutuksia, sillä yksinyrittäjän arki on kuitenkin hyvin erilainen kuin isomman yrityksen arki. Kentällä olisi paljon sanottavaa, kun joku ehtisi kuunnella, aidosti! Välillä toki pitää ristiinkin verkottua, mutta uskokaa minua, tämä kenttä kaipaa paljon omia juttuja samanhenkisessä porukassa!

Luehan syksyn starttilukemisena myös vanhempi bloggaukseni Millainen on yrittäjä.

T. Sanna Jylänki

(Juttu on alunperin julkaistu Suomen Yrittäjien yksinyrittäjät blogissa kahdessa osassa: Yrittää yksin, onko vakavasti otettava? sekä Millainen on yksinyrittäjä?)

Sanna on innostava kannustaja, yrityssparraaja. Hän kehitti vuonna 2011 yrityksensä Redesan Oy:n joka tarjoaa pienyrittäjien sparrauksen lisäksi yritysneuvontaa yksityisesti. Sannan erikoisvahvuuteen kuuluu myös IT:n ja somen tuntemus, joista hän puhuu selkeällä ihmisten kielellä, kuten yrittäjien asioista yleensäkin. Sanna katsoo asiaa aina monelta kantilta ja käsitteleekin ihmistä ja liiketoimintaa aina kokonaisuutena. Päänä ja olkapäänä. Sanna on aktiivinen somettaja, mutta myös asioiden ajaja ja toimiikin monessa mukana, niin yrittäjäjärjestöissä, kuin politiikassakin. Yrittäjien vuoksi!

Yhteistyötä, NYT!

Juttu julkaistu Keskisuomalaisessa 20.4.2016.

Yhteistyössä on voimaa! Tehdään maakunnasta parempi, yhdessä. Yhdistetään voimamme! Mutta miten? Yi kymmenen vuotta elinkeino- ja yrittäjäkenttää monelta kantilta seuranneena olen huolissani tilanteestamme.  Etenkin Keski-Suomessa vaikuttaa olevan ilmapiiri, jossa lähes joka taho on kuppikuntaantunut omiin poteroihinsa. Yhteistyöstä puhutaan kyllä jokaisessa juhlapuheessa, mutta todellinen yhteistyö on aivan lapsen kengissä. ­Ihmiset ovat luovuttaneet molemmilla puolilla, kun ei jaksa päätään seinään aina hakata. Miksi meillä edes on ”molemmat puolet”? Miksemme pysty tekemään oikeasti yhteistyötä?

Puhun nyt etenkin pienyrittäjien äänellä ja painotan, ettei tämä kokemus perustu vain kapeasti omiin näkemyksiin, vaan erittäin laajan moninaisen verkoston kokemuksiin. Koska olen äärimmäisen verkostoitunut ja tiedon janoinen, näen ja koen asioita monelta kantilta. Asioiden näkemiseen tulee syvyyttä, kun on tekemisissä monella puolella pöytää. Ja kuten asiakaspalvelu-opeissakin sanotaan, se miten asiakas kokee, on se tärkeintä. Ei se, miten hyvin meillä meidän omasta mielestämme menee. Oleellisinta on kuunnella asiakkaita, ympärillämme olevaa kenttää. Tosin silloin tällöin näkee ja kuulee, miten henkseleitä paukutellaan, vaikka kenttä pupisee ympärillä päinvastaista. Missä vika?

Pienyrittäjän on keskityttävä tekemään työtänsä, jotta saa elantoaan. Verkostoituminen on siksi toisinaan työlästä ja aikaa vievää, koska lopullisista tuloksista ei ole varmuutta. Liian usein käy niin että hyvät ideat varastetaan ja matto vedetään alta.  Tälläistä tapahtuu jopa julkisella puolella. Surullista, todella surullista. Eivätkä pienet jaksa lähteä kapinoimaan näistä, mutta sen sijaan viha sisällä kasvaa ja puskaradio kertoo omaa tarinaansa.

Ne jotka saavat säännöllisiä palkkatuloja julkisen sektorin pohjattomasta pussista, voisivat aidosti ottaa onkeensa ja alkaa yhdistellä tahoja, kuten entisen Nokian mainoksessa sanottiin. Connecting People. Järjestäkää tapahtumia, joissa oikeasti tapahtuu asioita ja alkaa tulla yhteistyötä ja sitä kautta tuloksia. Kehukaa erilaisia paikallisia yrityksiä, ei vain niitä kaikista menestyneimpiä. Nostakaa etenkin pieniä esiin! Some-aikana se ei todellakaan ole vaikeaa. Laatikaa suunnitelmat missä pienet pääsevät konkreettisesti estradille. Jalkautukaa, tulkaa pois norsunluutorneistanne, olkaa siellä missä ihmiset, ja pyrkikää auttamaan heitä, oikeasti, vaikka kädestä piteän. Tiedän, että teissä on monia upeita henkilöitä, jotka tätä jo tekevätkin. Mutta tarvitaan enemmän, jotta maakunnassamme olisi hyvä yrittää, elää ja asua.

Muutoksen tekevät ihmiset, eivät tahot, eivät instanssit, eivät yritykset. Vaan ihmiset. Te ja me. Yhdessä.

Jos tahtoa on, kaikkea tätä voi taatusti tehdä. Kysyisinkin, onko teillä TAHTOA? Selitykset joutavat nyt nurkkaan, sillä yksikin selitys pilaa vain oman maineen. Keksikää keinoja, Nytkun, ei Sitkun ja Mutkun!

Sanna Jylänki, yrityssparraaja, yrittäjä

Stressi syntyy useimmiten epävarmuudesta

Aamun Hesarin kolumni sai minut puhelemaan uudessa Facebookin Live lähetyksessä stressistä.

Kolumni löytyy täältä.

Kuuntele videolta, miten yrittäjyys, stressi ja epävarmuus liittyvät toisiinsa:

Stressi syntyy epävarmuudesta, ei useinkaan kiireestä
Julkaissut Sanna Jylänki 24. helmikuuta 2016

Liekeissä!

Sormia kuumottaa, aivoja kuumottaa, ideoita pursuaa... olen liekeissä!

Kun perustin Redesanin viisi vuotta sitten, olin liekeissä. Liekeissä jotka roihusivat rajusti pari ensimmäistä vuotta. Olisivat roihunneet pidempäänkin, mutta homesairastuminen pudotti kaikelta jonkin verran pohjaa pois. Ei kuitenkaan sammuttanut liekkiä. Liekki oli muutaman vuoden ajan vain pienenä mielessä... jossain kaukana, jossain missä se ei edes lämmittänyt. Sen jotenkuten näki kyllä ja muisti sen olemassa olon - mutta siihen se jäikin. Tiesin että eräänä päivänä taas saan sen roihuun. Askel kerrallaan.
Ja sainkin!

Vaikka "katastrofin" jälkeiset aallot vaikuttavat vieläkin niin terveydessä kuin taloudessakin, on taas liekki voimistunut niin että se taas lämmittää ja pistää tekemään. Tekemisen palo on palannut. Olen liekeissä.
Kolmen vuoden ajan oli vain kerättävä itseänsä ja kasattava voimia, hidastettava, jaksaakseen jonain päivänä taas paremmin. On myönnettävä, että välillä mietin, laitanko kaikki jäihin. Lähdenkö palkkatöihin, pääsenkö helpommalla. Jaksanko enää löytää sitä intoa ja virtaa mikä sai minut perustamaan Redesanin suurine visioineen. En lähtenyt. Kokeilin kyllä, mutta vain huomatakseni ettei se ole se minun juttu. En saa siitä kiksejä - teen sitä vain rahasta, en palosta. Ja tarvitsen paloa jaksaakseni puurtaa. Se palo on yrittämisessä, kehittämisessä, ihmisten auttamisessa, innostamisessa ja kannustamisessa.

Uskon, että eräänä päivänä saan kirjoittaa nämä kaikki vastoinkäymiset johonkin kirjaan - antamaan voimaa ja energiaa toisille samoissa ongelmissa kamppaileville. Siihen kirjoitan kaiken auki. Ihan kaiken.

Mitä olen oppinut? Tiedän tarkalleen ottaen, omasta kokemuksta, mitä on käydä pohjalla. Mitä päässä liikkuu, miten sieltä voi selvitä, miten ajatukset risteilevät, miten usko kaikkeen horjuu, miten ihmiset tukevat hädässä pyydettäessä. Ja senkin, mitä jotkut luulevat sinusta tietävänsä - kun samaan aikaan olet aivan loppu ja haluat vain paeta pois kaikkea. Tiedän nyt entistäkin paremmin tämän kaiken. Ja tiedän että olen päässyt pahimman yli. Vielä kestää vuosia, että olen täysin kunnossa tapahtuneesta, mutta nyt jo tiedän että into on palannut.

Uudet tiimit, uudet ideat, entistä selkeämmät visiot - unelmien toteutukset. Tieto siitä, mikä on mun juttu ja mitä kaikkea aion vielä toteuttaa.

Olen liekeissä! Ja sen tulokset tulet näkemään vuoden ja parin sisällä. Enempää en voi vielä sanoa, mutta se on jotain, mikä tulee sinunkin elämääsi vaikuttamaan. Tiedän sen. Näen sen.

Voimia päivääsi - usko pois, minä tiedän - Huomenna on uusi päivä!

Kun maailma tuntui kaatuvan perjantaina 18.9.2015

Lupasin Facebookissa etten enää kirjoita lakkopuuhista, mutta sen verran joudun sanaani pyörtämään, että yhden blogin vielä aiheeseen liittyen pläjäytän maailmalle. Meilissäni nimittäin eilen illalla odotti tallenne Yle Keski-Suomen radiohaastattelusta perjantailta 18.9.2015. Minulta ja Finnchatin Roope Rämäseltä haluttiin kuulla yrittäjien ajatuksia hallituksen toimista. Minun kohdalla yksinyrittäjien näkökulmaa ja Roope kertoi puolestaan hienosti työllistävän kasvuyrityksen näkökulmaa. Kiitos toimittaja Jussi Lindroosille tallenteen lähettämisestä ja jutun tekemisestä.

Ilmassa oli jopa pelon ilmapiiriä ennen perjantaita 18.9.2015 sekä kyseisenä päivänä. Moni sanoi, että jotain pahaa tapahtuu. Mitä sitten tapahtui?

Minun maailmankuvaani on aina kuulunut katsella asioita monelta kantilta, kokonaisvaltaisesti, erilaisia mielipiteitä kuunnellen ja asiaa sitä kautta "mutustellen". Mihinkään asiaan kun ei ole sitä yhtäoikeaa vastausta ja aina väistämättä jotakuta sattuu tai joku ei tykkää. Niin se maailma vaan aina on mennyt ja tulee aina menemään. Meidän jokaisen on tahoillamme muodostettava asioista omaan tarpeeseemme riittävä käsitys ja toimittava sen mukaan. Vaikkakin liian usein monen tulkinta rajoittuu vain yhteen näkökulmaan ja sitä kautta fiilikseen, että maailma rojahtaa niskaan justiinsa. Isommassa mittakaavassa kun asiaa on tavallaan helpompi tarkastella, sen sijaan että lukittuisi vain yhteen näkökulmaan. Toisinaan on hyvä antaa vain aikaa ja pyrittävä olemaan miettimättä ihan kaikkea mitä eteen tulee. Yrittäjänä tämä taito auttaa huomattavasti arjessa.

Koska olen jo vuosia toiminut pienyrittäjien, etenkin yksinyrittäjien kanssa olen samalla saanut jonkinlaisen asiantuntija-aseman kentän parissa työskennellessäni. Tästä syystä minulta kysellään usein kentän mielipiteitä ja ajatuksia monenlaisiin yhteyksiin. Eihän tässäkään asiassa minulla tietenkään ole koko maailman tietoa, ei edes suomen mittakaavassa. Mutta aktiivisena somettajana, verkostoitujana sekä kirjoittajana ja lukijana on näkemykseni melkoisen kattava tällä saralla. Minulle uskoudutaan ja kerrotaan tarinoita, joita ei ole muille koskaan kerrottu, eikä tohdittaisi kertoakaan. Tämä on suuri rikkaus, jonka avulla voin tällä kentällä työskennellä entistäkin avarakatseisemmin asioita edistäen. Pienin askelin.

Viesti, mitä moni pienyrittäjä haluaa eteenpäin viestiä, on se, että eteenpäin on vain mentävä, tavalla tai toisella. Jos luemme liian paljon uutisia ja alamme vouhkata joka asiaan, menetämme vain aikaa ja energiaa. Kun bisneksen teon kannalta oleellisinta olisi keskittyä hankkimaan asiakkaita, kehittämään yritystä ja pitämään omasta jaksamisestaan huolta. Kirjoittelin tästä myös Redesanin blogiin.

Vastakkain asettelua olen aina inhonnut ja karttanut. En vain voi sitä ymmärtää. Emme voi missään maailmankolkassa toimia asetellen asioita mustavalkoisesti vastakkain. Ei. Meidän on tehtävä yhteistyötä. On pystyttävä keskustelemaan erimieltä olevien kanssa, yritettävä ymmärtää ja kuunnella myös sitä toista osapuolta ja pyrittävä löytämään yhdessä selviytymiskeinoja eteenpäin mennäksemme. Aina se ei suinkaan ole helppoa. Mutta välttämätöntä se on.

Jos itse palkkaan jonain päivänä henkilökuntaa, haluan että voimme sopia asioista yhdessä, siten että molemmat ovat tyytyväisiä. Siitähän kaikessa on kyse. Yhdessä sopimisesta, yhdessä tekemisestä, yhdessä oppimisesta, yhdessä erehtymisestä, yhdessä onnistumisesta.

No, perjantai meni ja lauantai tuli ja sunnuntaikin. Huomenna tulee maanantai ja hommat jatkuu. "Elämä jatkuu niinkuin sade" - kuten CMX laulaa. Ilmassa on avoinaisia asioita, niitä tulee aina olemaan ja niitä on aina ollut. Tutkaillaan siis maailmaa, monelta kantilta, mutta pyritään myös keskittymään omiin tekemisiimme, lopulta sillä on kaikista eniten merkitystä. Annetaan oma osamme, tehdään sitä mikä vie meitä eteenpäin. Nautitaan elämästä, kaikesta huolimatta. Elämä on ihmisen parasta aikaa :)

Jos haluat kuunnella millaisia ajatuksia radiossa ilmoille kannoin, kuuntele juttu tästä. Myös Yle Keski-Suomen uutissivulla on lyhyt kirjoitettu yhteenveto haastattelusta täällä. 

Yrittäjyysyhteiskunta - Suomen viimeinen toivo

Kohta 10 vuotta yrittäjänä toimineena, yrittäjien päänä ja olkapäänä, sekä yrittäjäsuvun viittaa kantavana olen nähnyt, kuullut ja kokenut monenlaista. Yrittäjyys on mahtava tapa työllistää itsensä, mutta  jotta yrittäjyys olisi enemmän kannustava vaihtoehto työllistää niin itsensä kuin muitakin, tarvitaan yhteiskuntarakenteisiin muutoksia. Tarvitaan yrittäjyysyhteiskunta, jossa on turvallista yrittää ja myös turvallista epäonnistua. Kuten elämässä yleensäkin, kuuluvat epäonnistumiset arkeen. Niin yrittäjyydessäkin. Yrittäjyyden kentälle tarvitaan siis myös turvaverkko.

Kirjoitanpa tähän listan asioista, jotka ovat minun nähdäkseni keskeisimpiä yrittäjyysyhteiskunnan kehittymisen esteitä. Listassa ovat siis vain keskeisimmät, enkä käy niitä tässä sen kummemmin ruotimaan. Kirjoittelen niistä sitten myöhemmin, ehkä myös muissa portaaleissa.

Verotus

Pienyritysten kasvun tukeminen mm. verohuojennuksin.

Tällä hetkellä kehittyminen on vaikeaa raskaan yritystuloverotuksen vuoksi vaikka moni pienyrittäjä investoisi kyllä työpaikkoihin ja kasvuun mikäli rahallisia resursseja olisi.

Viron malli, jossa vero maksetaan vain siitä rahasta, joka otetaan yrityksestä ulos, jättäisi yrityksille mahdollisuuden investoida. Nyt investointirahat menevät verottajan kassaan, eikä yritys pääse kasvamaan.

Paikallinen sopiminen

Yrittäjällä ja työntekijällä on oltava mahdollisuus sopia työajoista ja palkoista paikallisesti. Jos päätetään yhdessä, että tällä palkalla ja tällä työajalla pärjätään molemmat, niin se pitää mahdollistaa. Keneltä on pois jos työntekijä ja työnantaja sopivat yhdessä asioita ja kantavat vastuut yhdessä? Suomessa ammattiyhdistysliikkeen keskushallinnollinen määräysvalta estää työllistämistä. Nyky-yhteiskunnassa, yrittäjyysyhteiskunnassa, tämä ei enää toimi.

Työvoiman palkkaaminen

Yrittäjän kannettavana on valtava taakka. Suomen Neuvostotasavallan menneinä aikoina valtion teollisuusyksiköt hoitivat valtaosan sosiaaliturvasta. Siitä ajasta on tässä Pohjois-Kreikassa jäljellä enää valtavat työnantajakustannukset. Sosiaaliturva on valtion asia. Ei siitä huolehtiminen kuulu yrittäjälle.

Tämä nykyjärjestelmä vaikeuttaa merkittävästi työvoiman palkkaamista. Kassassa on oltava rutkasti rahaa, ennen työntekijän palkkaamista sillä kestää aikansa ennenkuin uusi tekijä pystyy tuottamaan palkkansa edes takaisin.

Lisäkädet on siis helpompi ja turvallisempi ostaa. Tällä on puolensa ja puolensa.

Yrittäjät vaikuttamaan

Jotta oikeisiin asioihin osattaisiin puuttua, tarvitsemme yrittäjiä kouluttamaan päättäjiä niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla. Ymmärrystä on lisättävä ja oivallus rahan tekemisen vaikeudesta saatava istutettua päättäjän mieleen, ennen kuin lanttiakaan yhteisiä rahoja käytetään.

Mikä sitten on yrittäjyysyhteiskunta?

Kaikkien ei tokikaan tarvitse olla yrittäjiä, mutta kaikkien pitää pystyä nyt ja jatkossa ajattelemaan enemmän yrittäjämäisesti. Työpaikat ovat yhä enemmän pienissä yrityksissä. Niissä eivät toimi samat valtiojohtoisten teollisuuslaitosten mallit kuin menneinä vuosina. Tarvitaan yhteistä ajattelua, ei ole vain sinun ja minun. On meidän yhteinen yhteiskunta ja yhteiskunta olemme me!

Yrittäjyyden arvostusta on nostettava, mikäli meinataan saada tämä maa jälleen toimivaksi ja velkaantuminen pysähtymään. Velkaantumisen pysäyttämiseen auttaa vain uudenlainen ajattelutapa ja uudet rohkeat toimenpiteet – luomme toimintatapoja tulevaisuutta varten, meidän lastemme yhteiskunnaksi.

Vielä tällä hetkellä koulut kasvattavat lapsiamme vieraille töihin, ja siksi onkin keskityttävä yrittäjyyskasvatukseen. Pienyrityksissä tarvitaan yrittäjämäistä asennetta. Töitä riittää kyllä, mutta tekijän on osattava asennoitua yrittäjämäisesti. Vastuu omasta ja toisen työpaikasta on jokaisella.

Yrittäjyyskasvatus ei siis ole välttämättä yrittäjäksi ryhtymistä vaan yritteliäistä ajattelutapaa, jota kouluissa pitäisi opettaa käytännönläheisesti jo alakouluissa. Että mihin sitä matikkaa ja äikkää ja enkkua tarvitaan, missä niitä oikeassa elämässä käytetään ja miten. Koulutusta voisi jo peruskoulussa toteuttaa samoilla malleilla kuin vaikkapa Tiimiakatemiassa sekä Steinerkouluissa: tekemällä ja kokeilemalla. Tästä ensimmäinen esimerkki on Yrityskylä, joka on alakoulujen kuudensille luokille tarkoitettu ”yhteiskunnan simulaatiomaailma”.

Kovasti monella taholla tätä asiaa viedäänkin eteenpäin, yhtenä esimerkkinä vielä mainittakoon YES-keskus, joka edistää koulujen ja yritysten yhteistyötä kohti yrittäjyysyhteiskuntaa.

Nyt on siis oltava rohkea uudistaja, sillä vain siten saamme estettyä Suomen konkurssin.

Yhdessä yrittäen!

YouTubessa videoita #yrittäjäarki teemalla, suoraan arjesta:

Onko työn tekemisen muodolla väliä?

Suomi elää työstä. 

Mielekästä työtä tekevä ihminen on onnellisempi, luo itselleen hyvinvointia ja jaksaa uskoa huomiseen. Työtä meillä riittää, mutta työn tekemisen muotoja pitää vain tarkastella uudesta näkökulmasta.

Meidän ei pidä enää vastakkain asetella työllistämistä ja työn tekemistä muilla tavoilla. Ihmisten työnsaantimahdollisuuksien vuoksi myös itsensä työllistäminen on yhä tärkeämpi toimintamalli tehdä töitä.  Työtä voi tehdä yrittäjänä, yhtiössä, yhdistyksessä, osuuskunnassa ja työntekijänä. Kaikki työ on yhtälailla arvokasta tekijälle sekä yhteiskunnallemme.

Itsensätyöllistäminen on siis tehtävä helpommaksi: vähemmän byrokratiaa ja parempi sosiaaliturva, suoja pahan päivän varalle. Tällä hetkellä yrittäjäksi alkanut putoaa käytännössä kokonaan pois sosiaaliturvasta, mutta siitäkin huolimatta hän haluaa yrittää ja tehdä työtä! Sosiaaliturvaa olisi oltava etenkin taloudellisesti heikkoina aikoina tai muina hetkinä, joita elämässä väistämättä toisinaan tulee, pyytämättä ja yllättäen.

Mantra työllistämiseen kannustamisesta ei auta, kun kannustimet ovat onnettomia ja nykyinen AY-lainsäädäntö järkyttävän kankea tämän hetken maailmaan nähden. Emme elää enää teollisuusyhteiskunnassa.

YT-neuvotteluiden tuloksena syntynyttä massatyöttömyyttä tulisi purkaa helpottamalla mikroyrittäjyyttä, itsensä työllistämistä. Työtä olisi tarjolla, mutta pienyritykset eivät uskalla työllistää.

Yrittäjyyden onnistumisen mitta ei saisi olla vain se, kuinka paljon yritys pystyy työllistämään ihmisiä. Ikään kuin työllistäminen olisi ainoa oleellinen asia yhteiskunnassamme. Yrityksen tärkein tehtävä on tehdä voittoa ja siksi myös menestyvä yksinyrittäjä on aarre yhteiskunnalle. Oleellisempaa lienee työn tekeminen ja itsensä sekä perheensä elättäminen ja sitä kautta verojen maksaminen.

Työllistämisen ja mikroyrittäjyyden vastakkainasettelun aika on ohi.

Myös ne pirunpienet yritykset joskus kasvavat kun edellytykset ovat kunnossa ja lisäksi verkottuneet yksinyrittäjät työllistävät toinen toisiaan ja antavat näin toisilleen työtä.

Me kuljemme kohti yhteiskuntaa, jossa itsensä työllistäminen yrittäjänä on yhä useammalle arkipäivää. Työtä voi siis tehdä monella tavalla, kun vain tulemme pois laatikoistamme ja ajattelemme samat asiat uudella tavalla rohkeasti. Työllistäviä yrityksiäkin tarvitaan, niitä on ja tulee olemaan, mutta vastakkainasettelu näille kahdelle vaihtoehdolle on nähdäkseni täysin turhaa.  Jokaiselle, jolla on halua tehdä, tulee antaa vapaus tehdä.

Annetaan siis kaikille vapaus tehdä ja ansaita, maksaa veroja ja olla onnellinen. Ilman tarpeetonta, kallista ja kankeaa byrokratiaa!

Sanna Jylänki, yrittäjä, yrittäjäaktiivi

Nappula 0-asentoon

Kiirusta on pitänyt alkuvuoden, niin ettei ole ehtinyt edes kirjoittaa bloggauksia - ainakaan tänne. Nytpä siis pari riviä alkuvuodesta.

Vuosi alkoi työntouhulla, paljon tekemistä, kiirusta ja mielenkiintoisia projekteja. Uusia asiakkaita, uusia keikkoja, uusia yhteistyötahoja. Huippua.
Edellisen vuoden koitosten jälkeen tuntui, että parissa kuussa takki tyhjeni - fyysisesti lähinnä. Ennen hiihtolomaa, helmikuun lopulla oli jo kysyttävä tohtorilta että onko minussa jokin vika vai olenko vain väsynyt puurtamisesta. Nyt viikon totaalisen lomailun jälkeen arvelen olleen vain fyysistä väsähdystä. Olihan edellinen vuosi aika raakamainen ja verotti paljon fyysisiä voimavaroja.

Nappula 0-asentoon.

Olen puhunut monille yrittäjille oman päänsä nollaamisesta - enkä tarkoita humaltumista, enkä muitakaan päihdeaineita - vaan työasioiden unohtamista hetkeksi, mahdollisimman totaalisesti. Tämä vaatii opettelua, eikä yleensä onnistu ensimmäisinä yrittäjyysvuosina. Mutta tähän oppii, jos haluaa. Ja suosittelen - se kannattaa!
Sinä olet yrityksesi tärkein työkalu - jos et välillä oikeasti huili, menee työkalu epäkuntoon ja rasittuu jopa lopullisesti toimintakunnottomaksi.

Itse olen opetellut lomailuun vertauskuvan jolloin "käännän nappulan nolla-asentoon". Silloin ei työasioita mietitä, ei vastata puheluihin (jos ei nyt ihan pakon pakon pakko ole - onneksi nykyisin voi ulkoistaa myös tämän, eikä yksikään puhelu jää hoitamatta lomasta huolimatta) eikä lueta meilejä. Ei murehdita laskuista (no kannattaa ne ennen lomaa tsekata kuntoon) - ei tekemättömistä töistä eikä hoitamattomista hommista. Ollaan vaan. Viikossa saa jo huikean paljon lepoa kun koettaa olla pohtimatta edellä mainittuja asioita. Viikossa kun harvoin mikään vielä menee peruuttamattomasti pieleen. Väsyneenä et saa juuri mitään aikaan - pää ei toimi, inspiraatiot ovat hukassa ja innostuminen nollilla. Take a break!

Kuten sanoin, tätä pitää opetella. Pitää uskaltaa olla ajattelematta ja murehtimatta. Kummasti ajatukset selkiävät aika nopeastikin kun opettelee tämän nollaamisen taidon. Enkä suosittele käyttämään tähän alkoholia, ainakaan enenpää kuin yksi tai kaksi pientä rentouttavaa napsua. Pelaa, liiku, lue, lepää, käy jossain uudessa paikassa, työnnä työajatukset pois päästäsi.
Aina kun työasia pyrkii mieleesi - pyri heti ajattelemaan muuta. Opit kyllä!

Yleensä nollausaikaa tarvitaan vähintäänkin 3-4 päivää - mielellään viikko. Kukin tarvitsee erilaiset ajat, mutta mitä useammin, vaikkapa parin-kolmen kuukauden välein pystyt nollaamaan hiukan viikonloppua pidemmän ajan, alat toimia paremmin jatkossa! Ota tästä siis tapa.

Nappula 1-asentoon.

Ja sitten moottori käyntiin ja hommiin! Eikö tullutkin ideoita ja aivan uudenlainen draivi? Minulla ainakin. Lisäksi käynti Virossa Tallinnassa (oli muuten ensimmäinen Tallinnan vierailu elämässäni) perheen kera toi uudenlaista perspektiiviä elämiseen ylipäänsä.
Ja vaikka lomailu joskus vähän maksaakin, se yleensä kannattaa. Onhan se yksi investointi omaan jaksamiseen ja elämän laadun parantamiseen. Älä siis ikinä väheksy loman tarpeellisuutta - vaikka et aina matkustelisikaan kaukomaihin - huili silti jotenkin jossain. Kokemuksesta voin kertoa, että kannattaa.
Kerron tästä mielelläni lisää vaikkapa sparrauksen merkeissä, jos jäit pohtimaan miten tämän voisi tehdä.
Antoisaa maaliskuuta sinulle!

Huh mikä vuosi!

Se oli vuosi 2013... se oli tapahtumien vuosi...

Vaikka olenkin yltiö-optimisti, silti joskus pännii - minuakin ;)

Vuosi sitten en oikein uskonut, että näistä kaikista mullistuksista selvittäisi. Mutta jälleen kerran tuli todistettua se, että kaikkesta voi selvitä kun vaan puree hampaansa yhteen ja päättää niin. Ei ole ollut helppoa ja on vaatinut todella paljon sisua ja tahtoa. Välillä oli pistettävä silmät kiinni, puristettava nenästä ja sukellettava - tietämättä tuleeko pohja, josta ponnistaa taas pintaan, vastaan koskaan. Pohja tuli, se oli tällä kertaa todella syvällä ja kesti jonkun tovin, että jaksoi taas ponkaista pintaa kohti. On sanottava, että kyllä kieltämättä välillä kävi mielessä luovuttaminen. Mutta eihän se sovi minun kuvioihin, ei ole koskaan sopinut - eikä sopinut nytkään. Nyt voin taputtaa itseäni olalle ja sanoa ääneen: selvisin hengissä ja entistäkin ehompana!

Kun joutuu elämässään traagisten tai muuten vain kohtalaisen katastrofaalisen tapahtuman keskipisteeseen sitä tuppaa joko heittämään hanskat kokonaan tiskiin tai kasvamaan ihmisenä henkisesti mahdottoman vahvaksi.
Minulle tämä oli elämäni toinen suuri selviytymistarina.

Lyhyesti siitä mitä tapahtui: Vakava sairastuminen, syynä sisäilmaongelmat entisissä toimitiloissa.Taistelua tervehtymisestä, taistelua sopimuksista, taistelua taloudellisesti, taistelua jaksamisesta, niin kotona kuin töissäkin. Lääkäreitä, juristeja, reseptejä, sparraajia, apuja, neuvoja, neuvottomuutta, väsymystä, turhautumista, parisuhteen haasteita, perheen haasteita, työ haasteita, itkuja, nauruja, oppia, sopimisia... lopulta onnistumisia.

Vuoden sovittelujen, säätöjen, lääkäreissä juoksujen ja asioiden ja talouden elvyttämisen lopputulemana on entistäkin parempi tulevaisuus, kaikesta huolimatta. Nahka on jälleen paksumpi, vaikka kroppaa joudunkin vuosia lääkitsemään, mutten anna sen vaikuttaa. Sopimukset on saatu kirjoihin ja kansiin, uutta on sitä myöten saatu kehitettyä ja vanhasta irtauduttu.

Oppia... paljon oppia. Miten selvitä pienyrittäjänä tästä kaikesta? Pala kerrallaan, päivä kerrallaan.
Olen saanut paljon ammennettavaa vastaaviin tilanteisiin toisille yrittäjille annettavaksi. Vaikeimman kautta, mutta oman kokemuksen kautta. Tiedän miten eteenpäin pääsee, jos vain haluaa.

Oma tahto on se keskeisin asia. Kukaan ei tule nostamaan sinua suosta, jos et päätä itse sieltä nousta. Apuja tarvitaan ja niitä kannattaa ottaa vastaan ja pyytääkin. Mutta oma tahto on tärkein. Velttoa tyyppiä ei kukaan jaksa perässään vetää.

On saatava välillä purkaa surunsa ja turhautumisensa jollekin, niin hyvät kuin pahatkin.
Ja jälleen kerran olen huomannut, että selviytymiskeinoista paras on se, että saa kerrasta toiseen "oksentaa" kaiken pihalle jollekin tai joillekin luotettaville ihmisille. Niin livenä kuin sähköisestikin chattaillen. Silloin kun oksentamisen aika on pahiten käsillä.

Vuonna 2014 keskityn entistä enemmän yritykseeni Redesan Oy:öön ja Yrittäjän Kumppanitalon kehittämiseen. Jokusen hallituspaikankin jätin pois, mutta eihän sitä nyt harrastuksista kaikista luovuta - etenkin kun yrittäjyyteen liittyvät luottamustehtävät sekä edustamiset vievät samalla yritykseni ja toisten yrittäjien asioita eteenpäin. Sehän se on mun juttu!

No, nyt joku pohtii että mites perhe? Perhe on toki aina tärkein. Perhe menee edelleen kaiken edelle ja yrittäjyys mahdollistaa asioiden yhdistämisen lähes omaan tahtiin, vaikka tämä seikka on samalla ihanaa niin myös välillä kamalaa. Täytyy vain osata elää hetkessä, et voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Päätät vain selvitä jollain keinoilla, kävi miten kävi. Verkostojen avulla ja perheen tuella.

Siitä on yrittäminen tehty. Mahdottomasti mahdollisuuksia, mutkista huolimatta. Kasvua, monenmoista.

Uskallatko lomailla?

Täytyy tehdä töitä, ei ehdi lomailla. Ei tule rahaa jos lomailee, asiakkaat ei jaksa odottaa jos kukaan ei palvele... Laskut jää rästiin jos pitää vapaata. Yrittäjän arkeen ei vapaat ja lomat kuulu!

Onko näin?

Ajattelin itsekin aiemmin että olen korvaamaton ja on pakko takoa. Jos pysähdyt, pysähtyy rattaat. Raha ei liiku. Yritys ei kasva ja asiakkaat kaikkoaa.
Sitten kerran tuli stoppi. Jaksaminen loppui. Oli jo niin loppu ettei uskaltanut vastata edes puhelimeen. Oli pakko tehdä jotain. Oli pakko lopettaa ja luopua jostain. Mutta ei se tarkoittanut yrittäjyydestä luopumista. Tarkoitti valintoja elämässä ja valintoja yrittäjyydessä.

Tuosta ajasta on nyt jo muutama vuosi aikaa - se opetti paljon. Sen jälkeen syntyi Redesan.
Tämä ei ollut mikään iloinen tapa oppia, mutta sitäkin arvokkaampi. Nyt tietää kokemuksesta miten opettaa toisia, etteivät muut joutuisi samaan jamaan. Tai jos joutuukin, mitä sitten?

Pahimmissa tilanteissa väsymys tekee kierteen, että laskut ja asiat jäävät hoitamatta ja tulee lisää ongelmia. Tulee lisää laskuja, tulee enemmän turhautumista, enemmän ongelmia. Ja taas lisää laskuja ja silloin haluaa heittää hanskat tiskiin.

Mitä on tehtävissä?

Tee päätös ja tyhjennä kalenteri viikoksi. Pistä puhelin ja kone kiinni. Jos vain jaksat meilaa tai soita ennen huilia kaikille erääntyville laskuttajille ja sovi järjestelyistä mikäli tarve, jotta vältät maksuhäiriömerkinnät. Lähestulkoon kaikki raha-asiat on aina hoidettavissa jollakin tapaa sopimalla.
Pääosa asiakkaista ymmärtävät ja yleensä jopa arvostavat sitä että yrittäjä osaa pitää lomaa. Se on sama asia kuin osata ottaa oikea hinta tuotteiltaan tai palveluiltaan.

Jos työsi on sellaista että asiakkaasi ovat yhteydessä sinuun päivittäin, ilmoita heille olevasi viikon lomalla. Varmasti ihan kaikki pitävät tätä enemmän kuin normaalina. Ei kukaan ole kone. Mikäli olet niin korvaamaton, ettet voi olla viikkoa poissa - olisiko aika miettiä yrityksesi toiminta-ajatus uudelleen? Mitä voit muuttaa? Mitä sitten kun kaadut saappaat jalassa - kuka hoitaa työsi silloin?
Jos nyt yksi tai kaksi asiakasta sinä aikana häipyy, anna mennä. Uusia tulee.

Investoi itseesi!

Loma ja vapaat ovat investointeja (=sijoituksia) sinuun. Virkeänä jaksat tehdä tuottavampaa työtä ja palvella asiakkaitasi. Eivät asiakkaatkaan halua nähdä loppuun uupunutta asiakaspalvelijaa, sillä ennen pitkää uupumus näkyy kassavirrassa jokatapauksessa. Eikö siis kannattaisi sijoittaa parempaan tuottavuuteen lomailemalla? Loma ei tarkoita välttämättä ulkomaan matkaa ja isoja juttuja. Loma on sitä että et tee töitä. Rentoudut, ehkä liikut, luet, harrastat, puuhaat jotain ihan muuta. Opettele olemaan ajattelematta töitä, edes muutama päivä. Minä tiedän, että siihen pystyy. Eikä mikään kaadu sillä välin, tuskin kukaan edes huomaa - paitsi kun palaat töihin, olet entistä säteilevämpi ja uskottavampi!

Ja kyllä - rahaa ei ehkä tule kun lomailee, mutta kyllä yrittäjän pitäisi voida laskea itselleen budjettiin edes viikon loma sinne tänne. Ettei kävisi niin että palaa loppuun. Sitten ei ole kellään kivaa ja selviäminen kestää pitkään. Vertaa tätä vaikka autoosi - joudut sitäkin huoltamaan aika-ajoin, jotta voisit sillä huristella töihisi ja harrastuksiisi. Sekin maksaa - mutta ilman autoa et liikkuisi mihinkään. Jos jätät huoltamatta, leikkaa kone ennen pitkää kiinni ja sitten se vasta maksaakin!

Yrittäjä - eikö olekin niin, että olet siksi yrittäjä, että voit itse määritellä tahdin? Tee siis niin. Määrää itsellesi lomaa ajoittain. Huomaat pian että tämä kannattaa. Yrittäjän arkeen kuuluu loma siinä missä muidenkin.

Muista: Sinä olet yrityksesi tärkein työkalu! Huolla työkaluasi säännöllisesti.

Ps. Jos et voi panna putiikkiasi mitenkään kiinni - "osta" toinen yrittäjä apuun!

Yrittäjyys vaatii kokonaisvaltaista asennetta ja suunnittelua.
Budjetoi myös lomat ja vapaat - jaksat paremmin yrittää!

Kasvaako raha puussa?

Tuumailinpa tässä lauantaiaamun hiljaisina tunteina rahajuttuja. Miten raha vaikuttaa, mistä sitä tulee ja pärjääkö ilman?

Viimeviikolla vasemmisto nuoret esittivät palkkakattoa, mikä näin yrittäjänä tuntuu aika hullulta. Jos teen niskalimassa töitä, niin enkös ole täysin oikeutettu saamaan omasta työstäni niin suuren palkan kuin vain jaksan työtä tehdä? Eihän se palkka minulle tupsahda ilman työtäni ja panostustani eikä heti sinä päivänä kun yritykseni perustan. Monesti yrittäjä on elänyt palkatta vuosia kehitystyön parissa. Palkka on palkkio tehdystä työstä, samoin osingot. Osingot tulevat tuotosta, vuosien kehittämisestä, pitkäjänteisestä työstä ja puurtamisesta.  Joku on tehnyt niidenkin eteen töitä. Työntekijäpuolella monesti saa bonuksia vuosien työstä - yrittäjällä boonukset ovat osinkoja. Ja vapaus tehdä sitä mihin on intohimo!

Meillä jokaisella työkuntoisella on mahdollisuus tehdä rahaa jos haluamme, ihan oikeasti. Se on vain halusta ja uskosta kiinni. Töitä se vaatii, niin pitääkin. Jos joku siis saa isompaa palkkaa, hän on tehnyt sen eteen töitä - kateellisuus ei kauas vie. Tehdään itsekin töitä, niin päästään samaan tilanteeseen. Toki monelle riittää ihan vaan se että pärjää, ei kaipaakkaan rahaa "liikaa" ja sekin on hyväksyttävää.

On tutkittu ja selväksi havaittu se tosiasia, että jos saat paljon rahaa, saat sen kaiken varmasti kulutettua. Jos sinulla taas on vähän rahaa, osaat kyllä elää sen mukaan. Niin kotioloissakin monta kertaa menee: pyykinpesukone hajoaa, joudut ostamaan koneen, säästät tämän jälkeen muista menoista ja jossain vaiheessa tilanne taas tasaantuu. Sama koskee yritystoimintaa, ei se ole sen kummoisempaa: rahaa tulee, tehdään investointeja, tehdään taas töitä, ansaitaan, säästetään ja taas investoidaan, kasvetaan.

Raha pitää aina tehdä, säästää ja jossain vaiheessa kuluttaa. Raha ei tule kenellekään ilmaiseksi, eikä mikään ole ilmaista loppupeleissä. On opittava arvostamaan asioita: puhdasta vettä, kouluja, terveydenhuoltoa, neuvontapalveluita, teitä, puistoja, infraa... joku ne on maksanut, käytännössä aina  me itse veroina. Ollaan totuttu saamaan aika paljon, emmekä aina muista ajatella kuka ne maksaa.

Meillä kotona, niin omassa kodissani lapsena, kuin perheessämme tänäpäivänäkin kaikki tekevät "töitä" rahan eteen. Että saa viikkorahaa, on sen eteen tehtävä töitä. Jos toivoo jotain extraa, on sen eteen tehtävä askareita. Jos haluamme lomamatkalle, kaikki perheessä tietävät, että silloin tehdään paljon töitä ja säästetään, jotta yhteinen lomamme on mahdollista. Raha ei tule seinästä, ei ole missään pussia josta voisimme sitä vain käydä ammentamassa, rahaa on tehtävä.

Joskus tuntuu tylsälle puhua rahasta, eikä sitä aina pidäkään tehdä. On tärkeää että on läheisiä, ihmisiä joille puhua, jotka sinua tukevat. Se on tottakai rahaakin tärkeämpää. Valitettavasti laskuja ei voi vielä maksaa läheisyyden tunteella ja ilman laskuja on lähes mahdotonta elää. Niinpä joskus joudumme kierteeseen että ei tunnu onnelliselta elää läheisten kanssa kun on niin kovat paineet rahattomuudesta. Ja sitten kun on paine tehdä rahaa, ei ehdi tai jaksa panostaa läheisiin, eikä edes kunnolla siihen työntekoon millä sitä rahaa pitäisi tehdä. Kierre on todellinen ja jännite käsin kosketeltava. Tätä ei pysty ymmärtämään ne, joilla ei koskaan ole ollut vastaavia ongelmia. Yrittäjäkentällä varsinkin tässäkohtaa tarvitaan paljon toisenkin päätä ja olkapäätä, ideoita eteenpäin menemiseen ja jaksamiseen.

Rahasta puhuminen ei saa myöskään tabu - helpottaa kun lasten kanssa keskustellaan mistä rahaa tulee ja mihin se menee. Kuka maksaa koulut, kuka opettajien palkat, kuka kustantaa tiet, taksit, uimahallit, kirjastot jne. Jos haluaa iPodin on sen eteen tehtävä töitä, jos haluaa luokkaretkelle, on senkin kustannukset tehtävä jonkinlaisella työllä. Kun oppii jo lapsena, ettei ilmaista rahaa ole vaan töitä on tehtävä, ei ole aikuisena niin hankalaa sopeutua maailman menoon. Ja ennenkaikkea, että ymmärtää mistä raha tulee ja mihin se menee. Ei se ole niin vaikeata. Vaatii vain vähän ajattelua!

Saisiko olla byrokratiaa?

Byrokratia - tuo kansamme suurin vitsaus. Suomen Yrittäjien tuorein pk-yritysbarometri (2/2012) kertoo karua kieltään: Suomalaisista pk-yrityksistä 63% kokee byrokratian suurimpana yritysten kehittämisen esteenä. Keski-Suomen vastaava luku on jopa 81%! Missä mättää?

Muutama elävä esimerkki yrittäjien kentältä:

Harmaa talous.
Valtio menettää verotuloja, mutta ongelma ei ratkea vaikeuttamalla rehellisten yrittäjien työtä. Lakia tiukennetaan ja sääntöjä kiristetään. Rehellinen yrittäjä joutuu byrokraatin papereita täytellessään tekemään paljon tuottamatonta työtä.  Kuka korvaa sillä ajalla menetetyn tulon? Ei tule tulosta, eikä siten verojakaan. Rehellinen yrittäjä jättää ehkä leikin sikseen. Turha yrittää. Mutta rikollinen ei noudata lakia. Niinpä rikollinen menestyy aina vain paremmin.

Aloittava yrittäjä.
Innostunut henkilö haluaa perustaa yrityksen. Kilauttaa ehkä Elyyn tai paikalliseen kehitysyhtiöön kysyäkseen miten lähteä liikkeelle. Hänet ohjataan soittamaan sinne ja sitten tänne ja kolmanneksi tuonne. Yleensä joudut vielä itse kaivamaan tarkemmin nettiä ja yhteystietoja, koska virastot ja laitokset eivät ole tai halua olla asiakaskeskeisiä. Eikä yrittäjän alku osaa vielä kysyä oikein. Ei puhuta samaa kieltä.  Missä tulkki? Vastaukset voivat myös olla virheellisiä tai ei vain viitsitä auttaa vastausten etsinnässä. Mistä yrittäjä voi tietää mikä on oikein ja mikä väärin? Epäilläkö vai ei? Lähteekö yrittäjyyspolku heti väärään suuntaan ja romuttuuko liian pian.

Työntekijän palkkaaminen.
Jos sitten palkkaisi ensimmäisen työntekijän, ja kasvattaisi yritystä! Oppisopimus on hyvä diili vaikkapa nuorelle - kyllä, mutta oppisopimuskorvaus on liian pieni kattamaan opettamiseen kuluvaa aikaa ja omien tulojen menetystä. Laitat hakemusta sinne ja tänne - yhdeltä luukulta olisi helpompaa. Soittelet jälleen moneen paikkaan. Yksi virastotason ihminen osaa vastata vain yhden aihealueen kysymykseen.
Sitten on se palkkatukimahdollisuus, vaan sekin tulee vähintään kuukauden viiveellä eikä tuoreen yrityksen kassassa yleensä ole niin paljoa vararahastoa. Yritetään siis yksin.

Markkinointi ja myynti.
Yritys ei toimi ilman myyntiä ja markkinointia joihin etenkin pienyritys tarvitsee tukea, koulutusta ja opastausta. Vaan näitä ei kuitenkaan saa missään kehittämishankkeissa mainita. Kilpailu vääristyy. Suunnitellaan vaan lisää strategioita  ja niiden suunnitelmia. Miten on käytännön tekojen laita?

Idea!
Keksit hyvän idean ja tarjoat sitä johonkin julkisyhteisöön, koska tiedät kentän tarvitsevan tuotettasi tai palveluasi. Pitää kilpailuttaa. Byrokratia käyttää hirvittävän määrän aikaa kilpailutuksen järjestämiseen ja yrittäjä kilpailuun vastaamiseen. Kaikki häviää, aikaa ja rutkasti rahaa. Kuka voitti, kuka hävisi?

Tukea vain menestyville, ei orastaville nupuille.
Kun yrityksesi sitten jossain vaihessa ottaa ja menestyy, tukea tarjotaankin monessa muodossa. Kasvuhypetys on nyt in. Muista ei väliä. Kehittyvät nuput saa koittaa pyristellä kuolemanlaaksoissaan omissa oloissaan. Mites nyt on kilpailun laita? Ehkäpä olisi parempi lakkauttaa kaikki tuet tai sitten antaa jokaiselle saman verran? Jokainen voisi siten keksiä kilpailukeinot miten parhaakseen näkee. Tuella tai ilman - taitavimmat selviää. Näin myös byrokratian kieputuksessa ja kieputtamisessa. Tavalliset jää jalkoihin ja tuskastuu.

Näin byrokratia täällä ruohonjuuritasolla näyttäytyy. Miten tässä näin kävi?
Sapettaa. Henkseleiden paukuttelun pitää loppua nyt ja katsoa realiteetteja silmiin. Täällä kentällä ei tosiaankaan hommat pelitä, tervetuloa katsomaan ja kokemaan. Toimistosta käsin ei näe asioiden oikeaa laitaa.

Miten pääsemme eteenpäin?