Yksinyrittäjäkin on tärkeä!

Yrittää yksin - onko vakavasti otettava?

Lukiessani kesän alussa paikallista yrittäjälehteä, tulin surulliseksi. Lehdessä on lähes 100%:sesti juttua johtajuudesta. Kasvu, johtaminen, Startup-yrittäjyys, työllistäminen ja menestyminen. Ovathan nämä kaikki toki upeita ja tarpeellisia asioita ja niitä Suomi nyt todella tarvitsee. Mutta tässä hypetyksessä unohtuu hyvin usein pienet puurtajat, aihe, josta jaksan pitää ääntä. Yksinyrittäjät, kaksinyrittäjät. Pienen putiikin pitäjät, kouluttajat, konsultit, käsityöläiset...

Unohtuu, että isossa kuvassa monet näistä pienistä ovat osa jotain isompaa kokonaisuutta, vaikka panos voikin olla pieni, se voi silti olla elintärkeä isompaan kokonaisuuteen. Kuitenkin edelleen, nämä pienet valitettavan usein jäävät huomiotta. Moni pienyrittäjä onkin kyllästynyt tähän ja kapinoi hiljaa tai somekanavissa aiheesta. Siksi tästä kirjoitan nyt taas, lukuisten pienyrittäjien suulla.

Törmään myös huolestuttavan usein sellaiseen puheeseen, että yksinyrittäjä ei ole uskottava jos ei palkkaa ketään, eikä siksi heihin kannata panostaakaan! Tämä on suuren suurta puppua, tietämättömyyttä. Jos olet lähtenyt liikkeelle isoilla panoksilla ja isolla tiimillä, et pysty ymmärtämään tätä kenttää. Minä ymmärrän, olen ymmärtänyt jo yli 10 vuoden ajan.

Kasvu on moninaista!

Moni yksinyrittäjä ei koe isojen juttuja omakseen, koska kasvuun liittyvät asiat tuntuvat olevan liian isoja, liian tavoittelemattomissa olevia. Unelmissaan moni meistäkin toki haluaa kasvaa, vaikka vain liikevaihdon kasvua, yrittäjänä kasvamista jne. vaikkei työllistämään koskaan ryhtyisikään. Kasvun kasvot ovat monenlaiset, kullekin meistä erilaiset. Usein on niin, etteivät pienet vaan yksinkertaisesti ehdi tai osaa lähteä hakemaan tähän apua.

Mitä johtamiseen tulee, niin kyllä yksinyrittäjäkin tarvitsee johtamista. Itsensäjohtamista ennenkaikkea. Myös PPY:tä eli PirunPientäYritystä pitää johtaa. Tällöin tosin kyse on vähän erilaisesta johtamisesta kuin työllistävissä yrityksissä. Vaikka työllistäähän se yksinyrittäjäkin, itsensä! Pidetään siis pienistä kii!

Millainen on yksinyrittäjä?
Tutustutaanpa tähän vekkuliin kaveriin lisää.

Yksinyrittäjä on sitkeä sissi ja tottunut luovimaan. Käytännössä jokainen yksinyrittäjä lähtee yrittäjäksi unelmastaan: saa tehdä sitä mitä haluaa, just siten miten tahtoo. Kukaan ei määrää, kukaan ei käske. Toisaalta se on toisinaan juuri se ongelma, kun kukaan ei käske. Miten saada hommat tehtyä?

Toiset meistä haluavatkin tehdä töitä yksin, keskittyen vain ja ainoastaan omaan tekemiseen. Toiset meistä taas verkottuvat aktiivisesti. Osalla on myös aito tahto joskus työllistää, ainakin ottaa osakkaita yritykseensä. Kaikki tavat ovat ihan yhtä hyviä tapoja yrittää. Joidenkin meidän liikevaihto on häthätää 12 000 € vuodessa ja toisilla taas 100 000 €, jopa enemmänkin. Allekirjoittaneella oli aikoinaan lähes puoli miljoonaa liikevaihtoa edellisessä bisneksessä, ”yksin”. Tässä kohtaa isommat toimijat ajattelevat, ettei tämmöisillä "kärpäsen kakoilla" siis yksintekijöillä, ole yhtään mitään merkitystä. Ei heitä tarvitse edes kuunnella. Vaan entäs jos se on vasta alkua? Kaikki me kaikki jostain ollaan aloitettu, aina on lähdetty liikkeelle pienestä, alusta. Ja etenkin se, että pieni on usein osa isompaa verkostoa.

Tarvitaan tahtoa, tekoja, verkostoja ja uskoa tulevaan.

Yksinyrittäjä vastaa kaikesta

Yksinyrittäjä vastaa tietenkin kaikesta yksin. Markkinoi, myy, hoitaa talouden, siivoaa, rakentaa, järjestelee, johtaa itseään, verkostoituu, tekee työn, setvii byrokratiaa, budjetoi, laskelmoi, räknää, tuumaa, hoitaa suhteita, iloitsee, suree... välillä yrittäjä yrittää pitää huolta myös yksityisasioista kesken työpäivän. Ilman varmaa tuuraajaa.

On totta, että monen meistä olisi hyvä ymmärtää, että rahalla tehdään rahaa ja käsillä tehdään leipää. Eli yrittäjän tarvitsee sijoittaa rahaa vaikkapa markkinointiin, kirjanpitoon, siivoamiseen, tuuraamiseen, kehittymiseen jne. Näin olisi mahdollista kasvaa jollain tavalla, joskus. Keskittyä omaan tekemiseensä, ja jaksamiseen, ja siihen mikä tuottaa. Kasvaa siinä mielessä, että saisi edes itselleen kohtuullista palkkaa. Ettei yritystoiminta olisi vain kallis harrastus. Tarvitaan tahtoa, tekoja, verkostoja ja uskoa tulevaan.

Pelkästään valittamalla ei tässäkään asiassa saada mitään aikaan!

Itse tekemällä säästöä!

Teen itse ja säästän, ei itseasiassa pidä paikkaansa. Tässä meillä monella pienellä olisikin opettelemisen aihetta. Tätä moni meissä juurikin väheksyy, koska emme uskalla ostaa apua. Tiedän kyllä, rahat ovat etenkin alussa ja isompien haasteiden kohdatessa tosi tosi tiukilla, mutta tiedän kokemuksesta, että kun on itse avoin, tämäkin puoli järjestyy hyvällä yhteistyöllä ja sopivilla sopimuksilla - sekä luovuudella! Rohkeudella, yrittäjäriskillä. Vaikka yrittäjän matkaan silloin tällöin tuleekin lähes aina myös mutkia, on tuolloin hyvä ymmärtää hakea apua. Vaikka se vähän maksaisikin, maksaa se jossain vaiheessa itsensä takaisin!

Sitä on yksinyrittäminen.

Vinkkinä yrittäjäjärjestölle ja muille yrittäjien kanssa toimiville: Järjestäkää erikseen yksinyrittäjille tapahtumia, viestintää, uutiskirjeitä ja koulutuksia, sillä yksinyrittäjän arki on kuitenkin hyvin erilainen kuin isomman yrityksen arki. Kentällä olisi paljon sanottavaa, kun joku ehtisi kuunnella, aidosti! Välillä toki pitää ristiinkin verkottua, mutta uskokaa minua, tämä kenttä kaipaa paljon omia juttuja samanhenkisessä porukassa!

Luehan syksyn starttilukemisena myös vanhempi bloggaukseni Millainen on yrittäjä.

T. Sanna Jylänki

(Juttu on alunperin julkaistu Suomen Yrittäjien yksinyrittäjät blogissa kahdessa osassa: Yrittää yksin, onko vakavasti otettava? sekä Millainen on yksinyrittäjä?)

Sanna on innostava kannustaja, yrityssparraaja. Hän kehitti vuonna 2011 yrityksensä Redesan Oy:n joka tarjoaa pienyrittäjien sparrauksen lisäksi yritysneuvontaa yksityisesti. Sannan erikoisvahvuuteen kuuluu myös IT:n ja somen tuntemus, joista hän puhuu selkeällä ihmisten kielellä, kuten yrittäjien asioista yleensäkin. Sanna katsoo asiaa aina monelta kantilta ja käsitteleekin ihmistä ja liiketoimintaa aina kokonaisuutena. Päänä ja olkapäänä. Sanna on aktiivinen somettaja, mutta myös asioiden ajaja ja toimiikin monessa mukana, niin yrittäjäjärjestöissä, kuin politiikassakin. Yrittäjien vuoksi!

Kun maailma tuntui kaatuvan perjantaina 18.9.2015

Lupasin Facebookissa etten enää kirjoita lakkopuuhista, mutta sen verran joudun sanaani pyörtämään, että yhden blogin vielä aiheeseen liittyen pläjäytän maailmalle. Meilissäni nimittäin eilen illalla odotti tallenne Yle Keski-Suomen radiohaastattelusta perjantailta 18.9.2015. Minulta ja Finnchatin Roope Rämäseltä haluttiin kuulla yrittäjien ajatuksia hallituksen toimista. Minun kohdalla yksinyrittäjien näkökulmaa ja Roope kertoi puolestaan hienosti työllistävän kasvuyrityksen näkökulmaa. Kiitos toimittaja Jussi Lindroosille tallenteen lähettämisestä ja jutun tekemisestä.

Ilmassa oli jopa pelon ilmapiiriä ennen perjantaita 18.9.2015 sekä kyseisenä päivänä. Moni sanoi, että jotain pahaa tapahtuu. Mitä sitten tapahtui?

Minun maailmankuvaani on aina kuulunut katsella asioita monelta kantilta, kokonaisvaltaisesti, erilaisia mielipiteitä kuunnellen ja asiaa sitä kautta "mutustellen". Mihinkään asiaan kun ei ole sitä yhtäoikeaa vastausta ja aina väistämättä jotakuta sattuu tai joku ei tykkää. Niin se maailma vaan aina on mennyt ja tulee aina menemään. Meidän jokaisen on tahoillamme muodostettava asioista omaan tarpeeseemme riittävä käsitys ja toimittava sen mukaan. Vaikkakin liian usein monen tulkinta rajoittuu vain yhteen näkökulmaan ja sitä kautta fiilikseen, että maailma rojahtaa niskaan justiinsa. Isommassa mittakaavassa kun asiaa on tavallaan helpompi tarkastella, sen sijaan että lukittuisi vain yhteen näkökulmaan. Toisinaan on hyvä antaa vain aikaa ja pyrittävä olemaan miettimättä ihan kaikkea mitä eteen tulee. Yrittäjänä tämä taito auttaa huomattavasti arjessa.

Koska olen jo vuosia toiminut pienyrittäjien, etenkin yksinyrittäjien kanssa olen samalla saanut jonkinlaisen asiantuntija-aseman kentän parissa työskennellessäni. Tästä syystä minulta kysellään usein kentän mielipiteitä ja ajatuksia monenlaisiin yhteyksiin. Eihän tässäkään asiassa minulla tietenkään ole koko maailman tietoa, ei edes suomen mittakaavassa. Mutta aktiivisena somettajana, verkostoitujana sekä kirjoittajana ja lukijana on näkemykseni melkoisen kattava tällä saralla. Minulle uskoudutaan ja kerrotaan tarinoita, joita ei ole muille koskaan kerrottu, eikä tohdittaisi kertoakaan. Tämä on suuri rikkaus, jonka avulla voin tällä kentällä työskennellä entistäkin avarakatseisemmin asioita edistäen. Pienin askelin.

Viesti, mitä moni pienyrittäjä haluaa eteenpäin viestiä, on se, että eteenpäin on vain mentävä, tavalla tai toisella. Jos luemme liian paljon uutisia ja alamme vouhkata joka asiaan, menetämme vain aikaa ja energiaa. Kun bisneksen teon kannalta oleellisinta olisi keskittyä hankkimaan asiakkaita, kehittämään yritystä ja pitämään omasta jaksamisestaan huolta. Kirjoittelin tästä myös Redesanin blogiin.

Vastakkain asettelua olen aina inhonnut ja karttanut. En vain voi sitä ymmärtää. Emme voi missään maailmankolkassa toimia asetellen asioita mustavalkoisesti vastakkain. Ei. Meidän on tehtävä yhteistyötä. On pystyttävä keskustelemaan erimieltä olevien kanssa, yritettävä ymmärtää ja kuunnella myös sitä toista osapuolta ja pyrittävä löytämään yhdessä selviytymiskeinoja eteenpäin mennäksemme. Aina se ei suinkaan ole helppoa. Mutta välttämätöntä se on.

Jos itse palkkaan jonain päivänä henkilökuntaa, haluan että voimme sopia asioista yhdessä, siten että molemmat ovat tyytyväisiä. Siitähän kaikessa on kyse. Yhdessä sopimisesta, yhdessä tekemisestä, yhdessä oppimisesta, yhdessä erehtymisestä, yhdessä onnistumisesta.

No, perjantai meni ja lauantai tuli ja sunnuntaikin. Huomenna tulee maanantai ja hommat jatkuu. "Elämä jatkuu niinkuin sade" - kuten CMX laulaa. Ilmassa on avoinaisia asioita, niitä tulee aina olemaan ja niitä on aina ollut. Tutkaillaan siis maailmaa, monelta kantilta, mutta pyritään myös keskittymään omiin tekemisiimme, lopulta sillä on kaikista eniten merkitystä. Annetaan oma osamme, tehdään sitä mikä vie meitä eteenpäin. Nautitaan elämästä, kaikesta huolimatta. Elämä on ihmisen parasta aikaa :)

Jos haluat kuunnella millaisia ajatuksia radiossa ilmoille kannoin, kuuntele juttu tästä. Myös Yle Keski-Suomen uutissivulla on lyhyt kirjoitettu yhteenveto haastattelusta täällä. 

Yrittäjän HätäApuPalveluseteli

Ajat ovat vaikeita monelle yrittäjälle. Kauppa ei käy, asikkaita ei näy, oma jaksaminen on loppu tai loppumassa. Rahat on loppu, ideat on loppu, elämä tuntuu kaatuvan niskaan ja yritys talousvaikeuksiin. Päässä pyörivät enää vain mustat ajatukset, miten jaksaa enää päivääkään. Selviääkö tästä ikinä?

Tiedän kokemuksesta että monesta sotkusta ja mutkasta voi selvitä, kunhan vain löytää kanavat mistä apua saa. Mutta moniko jaksaa enää edes etsiä? Ja vaikka etsiikin, löytääkö ja jos löytää onko rahaa ostaa apua - osataanko ja halutaanko tarjota oikeaa apua oikeissa paikoissa?
Monesti kun avuksi riittää kuuntelu, kannustaminen, tsemppaaninen, yhdessä ideoiminen ja ehkä ovien avaaminen. Itse ei enää näe metsää puilta.
Joskus tarvitaan konkreettisesti auttavia käsiä, pään ja olkapäiden lisäksi. Käsiä ei kuitenkaan yleensä saa ilmaiseksi, eikä surkeimmalla hetkellä ehkä enää löydä mistään rahaa jolla maksaa apu. Usko on mennyt, toivo on loppunut, unelma murentunut. Enää ei uskalleta välttämättä kertoa missä jamassa olemme, hävettää.

Olen jo kauan puhunut eri foorumeilla hädässä olevien yrittäjien auttamisesta. Julkisella taholla tätä vain ei ole oikein otettu vakavasti - kaatukoot jos eivät toimi. Yksityiselläkin puolella apu keskittyy yleensä niihin suurimpiin firmoihin, joille on luvassa kaikenmaailman tukia - ainakin heillä on enemmän porukkaa ottamassa asioista selvää. Yksinyrittäjällä tilanne on toinen. Ei ehkä ole ketään muuta jakamassa tuskaasi. Kenelle voisi edes soittaa, ilman että sinua vähätellään tai sinulle nauretaan ylimielisesti? "Se on katsos silleen, ettei kaikista ole yrittäjiksi"...

Luin juuri jutun lampurista, joka päätyi siihen viimeiseen lopulliseen ratkaisuun.  Tämän tyyppinen tarina on tänäkin päivänä valitettavan totta monen yrittäjän kohdalla. Miksei meillä ole juuri mitään apuelementtejä? Tai jos on, ne ovat niin pitkissä kantimissa byrokratian ja monen luukun ja puhelun takana, että kuolema koitti jo, itselle ja yrityselle. Miksei tälle ole jo tehty jotain?

Ihan yksinkertaisinta olisi lanseerata nyt välittömästi Yrittäjän HätäApuPalveluSeteli, Yrittäjän ElvytysSeteli, jolla yrittäjä voisi ostaa avun ensihätään joltakulta jonka avulla hän pääsisi taas matkan verran eteenpäin. Sen setelin ei tarvitsisi olla suuren suuri. Joskus voisi riittää ihan vain 100 € arvoinen tunnin parin sparraus/neuvonta toiselta yrittäjältä, joskus ehkä 500 € arvoinen hiukan isompi apu. Setelin voisi käyttää auttaviin käsiin, sparraavaan tukeen ja neuvontaan tai johonkin muuhun pieneen investointiin - joka kuitenkin voi sillä hetkellä olla yrittäjälle se pelastava tekijä.
Summat eivät ole suuren suuria, vaan ehkä liian pieniä, että ketään korkeimmilla tahoilla kiinnostaisi alkaa tälläistä kehittäään. Jätetään yksi tuottamaton virka tai hanke aloittamatta ja jaetaan se raha oman kunnan pienyrittäjien tarpeisiin.
Setelin saaminen pitää olla helppoa. Idea katoaa jos tästä tehdään vaikeaa ja virkamiesmäistä. Onhan meillä sosiaalitoimisto yksityistäkin varten, miksei yrittäjiä varten? Yrittäjäkin on ihminen, ihminen joka tekee, ja on oikeasti harvoin paha.

Lopetetaan vähättely tuottamattomista pienyrityksistä. Se on bullshittiä, työn tekemisen muodolla ei ole väliä! Miksi menettää hyviä yrityksiä ja yrittäjiä, kun voisimme auttaa?

Kaikista ei ehkä tosiaankaan ole yrittäjiksi alkuvaiheessa. Mutta yrittäjyyttä voi myös oppia. Oikeasti. Kun vain saa oikeanlaista apua mielellään alusta asti. Emme vain osaa pyytää, koska vastaavaa apua ei ole oikein ollut. Eikö nyt siis olisi aika tarjota apua, alusta asti? Yrittäjät ne on ne jotka tätä maata pystyssä pitää. Eikö tämän maan siis pidä yrittää pitää ne yrittäjät pystyssä. Ei siihen suuria tekoja tarvita. Vain tahtoa tehdä asian eteen jotain muutakin kuin juhlapuheita. Ne eivät auta yhtään ketään, ei ketään!

PS. Näistä syistä perustin vuonna 2011 yritykseni Redesan Oy:n. Pienyrittäjien auttamista varten. Olen käynyt pohjalla itsekin ja siksi tiedän miten sieltä voi päästä ylös. Eräänä päivänä meillä on tähänkin asiaan ratkaisu, siitä pidän huolen.

Millä konsteilla pienyritykset loisivat lisää työpaikkoja?

 - Työllistäkää! Nyt on hyvä aika työllistää! Työllistäminen on yhteiskuntavastuuta!

Näin huudellaan eri areenoissa. Yritykset työllistäkää! Kannustetaan yrittäjiä työllistämään – niin kuin se itsessään olisi joku työllistävä toimenpide. Kannustaminenko on toimenpide? Ei se vaan maailma pyöri pelkällä kannustamisella. Pelkkä kannustaminen ei ole konkreettinen teko. Mutta mikä sitten on? Mikä avuksi työpaikkojen syntymiselle?

Tarvitaan toimenpiteitä joilla yritykset saavat asiakkaita ja keinoja joilla tehdään tulosta. Kuinka järjestää oma työnsä tehokkaasti ja tuloksekkaasti, keinoja joilla yritys pystyy tekemään tulosta. Tällöin yritys pystyy kasvamaan ja siten palkkaamaan lisää tekeviä käsiä.

Tähän tuloksellisuuteen meillä ei ole tarpeeksi haluttu panostaa. Yritys tarvitsee apua nimenomaan siihen miten parantaa tuloksellisuutta, jotta olisi mahdollista kasvun kautta palkata lisää ihmisiä. Yrityksiä pitää auttaa konkreettisesti: miten saada asiakkaita, kuinka myydä ja markkinoida kannattavasti, miten aikatauluttaa tekemisensä tehokkaaksi.

Mistä yrittäjä voi kysyä apua ilman pompottelua luukulta toiselle? Ne toimenpiteet joilla työpaikkoja luodaan maahamme – on panostaa pienyritysten kannattavuuden parantamiseen, asiakkuuksien hankintaan ja hallintaan, myynti- ja markkinointikeinojen helpottamiseen. Yrittäjän sparraamiseen, tehokkaasti ja tuloksekkaasti.

Kasvuhaluisia pienyrityksiä löytyy kyllä, jos heillä vain olisi aikaa löytää etsimänsä.

Kun kehitystoiminta on tehokasta, eikä aika kulu turhaan byrokratiaan, jää enemmän tilaa tehdä tuloksellista työtä. Tähän tarvitaan yrittäjän asiantuntemusta, yksityistä yritysneuvontapalvelua.

Paljon puhutaan, että meillä on monenmoisia työllistämistukia ja muitakin tukimahdollisuuksia, lähinnä rahallisia apuja. Kuitenkin ensimmäinen asia johon työllistämiskohdassa yritys törmää on byrokratia. Keneltä kysyä, mihin soittaa. Yrittäjää pompotellaan sinne sun tänne vaikka oikea tyyppi tehtävään on jo löytynyt tai tarve apukäsille on akuutti. Yleensä yrittäjä on itse niin kiinni työntouhussa, ettei pysty irrottautumaan oikeaa luukkua etsiäkseen. Valitettavasti juuri mikään julkinen ”yhdenluukun” juttu ei toimi. Pompottelu ei ole loppunut – päinvastoin ja byrokratiakin on lisääntynyt. Ja ne säädökset….

Sitten raha-asia: Yritys joka haluaisi työllistää voi saada tällä hetkellä palkkatukea ja ehkä kaupunkilisääkin. Näiden tukien maksuajat ovat kuitenkin yritykseen päin pitkiä. Palkkatuki tulee jopa kolme kuukautta jälkikäteen. Palkkatuen pitäisi siis olla ennakko, jolla työllistämisvaiheessa saadaan yrityksen kassa säilymään maksukykyisenä. Työllisyyden kannalta tuki on kuitenkin huono ratkaisu, sillä se voi johtaa harkitsemattomaan työllistämiseen. Vain kasvun kautta syntyvä työllistyminen tuo pysyvää vaikutusta.

Byrokraattinen maamme on tällä hetkellä esteenä kasvulle, käytännössä kukaan ei enää tunne kokonaisuutta ja siinä samassa unohtuu se oleellisin: Asiakas! Tässä kohtaa asiakas on se yrittäjä joka tarvitsee apua – ei paperinpyörittäjien kylää.

Annetaan tuki siihen kohtaan missä siitä on oikeasti apua ja hyödyttää hiukan pidemmässä juoksussa. Sparrataan yhdessä yrityksemme kasvuun – se on kannattavaa koko yhteiskunnalle! Ja yhteiskunta olemme me.

Sanna Jylänki

Yrittäjä, yritysneuvoja

Redesan Oy