Ah - Teatteria!

Pääosan esittäjä Timo Ruuskanen

Olen niin etuoikeutettu. Onnellinen!

Tiedättehän, kun saa tehdä sitä mitä rakastaa. No työssäni Redesanissa se on sparraus ja kouluttaminen, mutta myös tämä somettaminen, ja etenkin kun saa somettaa teatterista! Vähän niinkuin työtä, mutta paljon enemmän. Harrastus, intohimo ja työ samassa paketissa. Mitä muuta voisi toivoa?

Edellisessä bloggauksessani kirjoitin #nElostelij4 hommastani Teatteri Eurooppa Neljässä. Lukaise sieltä lisää.

Tässä jutussa hehkutan parin viikon kokemuksiani "pestistä". Olen siis päässyt Vadelmavenepakolaisen harjoituksia seuraamaan ja sieltä teille somettamaan. Kuvia, videoita, livelähetyksiä... ja nyt tässä yritän kirjoittaa jotain järkevää bloggaustakin. Vaan ei ole helppoa kuvata syvälle menevää elämystä. Sen voi vain kokea. Vaikka tässä vaiheessa kyse on vasta harjoituksista, olen jo ihan inessä. Siis liekeissä ja rakastunut tähän(kin) settiin!

Satoi tai pastoi!

Tänään satoi lähes kaatamalla vettä koko päivän ja silti poikkesin harjoituksiin seuraamaan ja somettamaan. Melkein teki pahaa kun näyttelijät vesisateessa, sadehynttyyt yllä tekivät työtään. Toki kaikkien kasvoilta näki, että tämä on heidän rakas työnsä. Ei haitannut sateet, ainakaan se ei näkynyt tippaakaan, vaikka yksi näyttelijä olikin flunssan kourissa. Toivonkin todella säänherroilta tai rouvilta, että saisimme hyviä kesäteatterikelejä. Siksi että yleisöä riittäisi näytelmiin, mutta myös näyttelijöiden vuoksi, etenkin kun monessa paikkaa näytellään taivasalla, kuten Laajavuoressa. Katsojille toki on katettu katsomo.

Ohjaaja Tanjalotta Räikkä tsekkaa kässäriä

Tunnelmia tunnelmia!

YouTubesta löydät videotallenteita harjoituksista, nopeutettuna ja säädettynä ja veivattuna, vähän esimakua tästä linkistä.  Katso materiaalia harjoituksista ja tule itsekin toteamaan teatterin ihanuus. Varsinkin sinä, joka pidät musiikista, laulusta ja tanssista, sekä huumorista - on silloin Teatteri E4:n esitykset juuri sinua varten. Ihastuksen kylmät väreet kulkevat kroppani läpi vuorotellen vedet silmissä naurun rämähdysten kanssa.

Erityisesti kosketti Neija Välilän laulu ja omintakeinen sovitus Abban biisistä S.O.S.
Kuuntele pätkä tästä:

Teatteri on kuin perhe. Ja perheellä on koti. Kuten Juha Valkama haastattelussa kertoi, täällä tehdään kaikenlaista, lattiasta kattoon. Ei vain tulla töihin ja näytellä vaan pidetään yhtä ja hoidetaan homma. Ja se kyllä näkyy myös ulospäin. Harjoituksissa jo, mutta myös valmiissa näytelmissä. Vaikka eipä näytelmäkään taida koskaan olla "valmis". Se hioutuu aina matkan varrella. 

Innolla odotan jo perjantaita ja ensi-iltaa. Huomenna käyn vielä muutamat haastattelut ja iltaotokset tekemässä. Sitten ensi-illassa tunnelmia ennen enskaria.. ja täytyyhän se Pate Mustajärvi mennä katsomaan 15.7.2016 ;)  Katso sinäkin omat suosikkipiipahtajasi täältä ja tule mukaan katsomaan esityksiä, et varmasti jää kylmäksi! Seuraile #somepiipahtaja juttujani somekanavissa, etenkin Facabookissa ja pääset jo maistamaan fiilistä... vaikka kuten sanoin, sen voi tuntea parhaiten vasta tulemalla paikan päälle...

Minulle teatteri on suuri elämys ja koen joka kerta teatterissa käydessäni ja näyttelijöiden sekä muun henkilöstön touhuja seuratessani suurta yhteenkuuluvuuden sekä mystiikan tunnetta. Jokin kumma veto minullakin olisi eräänä päivänä päästä lavalle toteuttamaan näyttelijähaaveita. Siinä vain on sitä jotakin, ei sitä voi mitenkään selittää ulkopuolisille. Vain niille, jotka tuntevat samoin ja osaavat arvostaa teatterityötä. Lienee jokaiselle jokin harrastus, missä kokee samallalailla. Teatteri Eurooppa Nelosessa yhdistyvät näyttelemisen lisäksi aina vahvasti myös musiikki ja tanssi, joille sydämeni on sykkinyt aina. 

Digiloo, digilei siis vain ;)

Teatterissa nähdään - niin ja somessa!

Somepiipahtaja & Neija Välilä

#nElostelij4 #vadelmavenepakolainen

Kesä 2016 - Sannan #nElostelee!

Mitä ihmettä? Tekee mitä? Ja missä?
No tietenkin teatterissa, Jyväskyässä Teatteri Eurooppa 4:ssä, somettaa! Mitäpä muutakaan. Työkseen!

Kuva: Valokuvaaja Iida Liimatainen

Tiedättehän, miten allekirjoitan rajoja rikkovan yhteistyön nimiin? Tässä sitä nyt taas on jotain erilaista, ja syksyllä luvassa myös lisää erikoisempia juttuja. Nämä erilaiset ja uudet kuviot pitävät virkeänä ja innostuneena, päivästä toiseen. Suosittelen sinullekin kokeilemaan ja repäisemään. Jos et muuta keksi, niin tule vaikka meidän Redesan toimiston muuttoon heinäkuun ekalla viikolla ja someta sieltä. ;)

Mitä siis teen siellä teatterissa? Sometan, sometan ja sometan. Siinäpä se. Jaan siis juttuja, hassuja, hauskoja, outoja, omasta päästä ja omalla tavalla, sekä vierailenpa myös muutamissa harjoituksissa ja ensi-illassakin takahuoneessa! Lähetän Facebookkiin kuvia ja live-lähetystä, Instagarmiin kuvia ja Twitteriin sekalaista sälää ja YouTubeenkin jotain videon pätkää. Saattaapa Periscopeen ja Snapchattiinkin eksyä jotain matskua.
Lukaise myös teatterin uutinen aiheesta, täältä. 

Miksi sitten lähdin tälläiseen? Tunnettuna yrittäjäsomettaja ja teatterin rakastajana tämä on enemmän kuin luonnollista. Yhdistää työ ja huvi, harrastus ja intohimo. Kaikkinensa.

Kuva: Valokuvaaja Iida Liimatainen

Ainiin, se esitys on muuten tunnettu Vadelmavenepakolainen, jonka on alunperin kirjoittanut Miika Nousiainen. Itse en ole esitystä aiemmin nähnyt, enkä ole kirjaa lukenut, joten tiedän vain sen mitä teatterin videoklipit ja esittelytekstit kertovat. Kuuleman mukaan hauskaa on luvassa! Edellisinä vuosina hauskuutta on tämän teatterin lavalla nähty useastikin, viime kesän hitti oli Kekkonen ja edellisenä huikea musikaali Synnyimme lähtemään, näin muutamia mainitakseni. Tämänkin vuoden esityksessä isossa roolissa on musiikki ja nähdäänpä suosikkini Pauli Pate Mustajärvikin lavalla piipahtamassa 15.7.2016.  Lue kaikki musiikkipiipahtajat täältä.

Itsehän toimin siis #SomePiipahtajana. Minun juttuja voit seurailla somessa häshtägeillä #nElostelij4 tai #somepiipahtaja, tsekkaa toki myös #vadelmavenepakolainen tai #TE4vadelmavenepakolainen. Jos et vielä minua seuraa niin tässäpä listaa mistä minut ja sometouhuni löytyvät. Lähetän erikanaviin erilaista materiaalia, joten edellämainituilla hästägeillä hakemalla löydät parhaiten jutut:

• Google+ +Sanna Jylänki  
• Facebook  @sannajylanki
• Twitter @sannajylanki 
• Instagram @sannajylanki  
• Snapchat @sannajylanki 
• YouTube @sannajylanki 
• Periscope @sannajylanki 

Jos mielit lippuja näytökseen, niin seurailepa yritykseni Redesanin fb sivua, sillä siellä luvassa arvontaa! Voipa minulta löytyä jotain extralippujakin extratyypeille, joten kyselehän suoraan minulta jos näytelmä kovasti kiinnostaa! Ja toki lippuja saa ostaa kuka vain Lippu.fi:stä.

Katso myös Teatteri E4:n YouTube kanavalta näytelmään liittyvä videoita. 

Nähdään teatterissa!

Vadelmavenepakolainen-näytelmän info TeatteriE4:n www-sivulta: 

Esitystä esitetään Jyväskylän Laajavuoren kesäteatterissa 8.7.-12.8.2016

Näyttämösovitus: Pentti Kotkaniemi

Ohjaus: Tanjalotta Räikkä

Mikko Virtanen on suomalainen mies, mutta hänellä on ongelma. Hän ei halua olla suomalainen mies huonoine itsetuntoineen, vaan sisimmältään tietää olevansa avoin sekä ulospäin pirskahteleva ruotsalainen.

Suomalaisesta perus-Virtasesta kouliutuu Göteborgissa syntynyt Mikael Andersson, jolla on kaunis ja täydellinen ruotsalainen perhe sekä kartanomallinen Volvo. Tragikoomisen matkansa aikana ruotsalaiseksi, hän oppii arvostamaan aidosti suomalaisuuttaan.

Mikko Virtaselle ei taival kansallisidentiteettien välillä ole ruusunlehdillä päällystetty. Katsojalle se sen sijaan on ratkiriemukas parituntinen.

Vadelmavenepakolaisen esiintymislavalla Laajavuoressa piipah-taa biisin verran Suomen kärkipään artisteja mm. Pate Mustajärvi, Heikki Salo, Pauli Hanhiniemi, Roope Salminen ja Martti Servo. Artistikattaus täydentyy alkukesän aikana.

Kun maailma tuntui kaatuvan perjantaina 18.9.2015

Lupasin Facebookissa etten enää kirjoita lakkopuuhista, mutta sen verran joudun sanaani pyörtämään, että yhden blogin vielä aiheeseen liittyen pläjäytän maailmalle. Meilissäni nimittäin eilen illalla odotti tallenne Yle Keski-Suomen radiohaastattelusta perjantailta 18.9.2015. Minulta ja Finnchatin Roope Rämäseltä haluttiin kuulla yrittäjien ajatuksia hallituksen toimista. Minun kohdalla yksinyrittäjien näkökulmaa ja Roope kertoi puolestaan hienosti työllistävän kasvuyrityksen näkökulmaa. Kiitos toimittaja Jussi Lindroosille tallenteen lähettämisestä ja jutun tekemisestä.

Ilmassa oli jopa pelon ilmapiiriä ennen perjantaita 18.9.2015 sekä kyseisenä päivänä. Moni sanoi, että jotain pahaa tapahtuu. Mitä sitten tapahtui?

Minun maailmankuvaani on aina kuulunut katsella asioita monelta kantilta, kokonaisvaltaisesti, erilaisia mielipiteitä kuunnellen ja asiaa sitä kautta "mutustellen". Mihinkään asiaan kun ei ole sitä yhtäoikeaa vastausta ja aina väistämättä jotakuta sattuu tai joku ei tykkää. Niin se maailma vaan aina on mennyt ja tulee aina menemään. Meidän jokaisen on tahoillamme muodostettava asioista omaan tarpeeseemme riittävä käsitys ja toimittava sen mukaan. Vaikkakin liian usein monen tulkinta rajoittuu vain yhteen näkökulmaan ja sitä kautta fiilikseen, että maailma rojahtaa niskaan justiinsa. Isommassa mittakaavassa kun asiaa on tavallaan helpompi tarkastella, sen sijaan että lukittuisi vain yhteen näkökulmaan. Toisinaan on hyvä antaa vain aikaa ja pyrittävä olemaan miettimättä ihan kaikkea mitä eteen tulee. Yrittäjänä tämä taito auttaa huomattavasti arjessa.

Koska olen jo vuosia toiminut pienyrittäjien, etenkin yksinyrittäjien kanssa olen samalla saanut jonkinlaisen asiantuntija-aseman kentän parissa työskennellessäni. Tästä syystä minulta kysellään usein kentän mielipiteitä ja ajatuksia monenlaisiin yhteyksiin. Eihän tässäkään asiassa minulla tietenkään ole koko maailman tietoa, ei edes suomen mittakaavassa. Mutta aktiivisena somettajana, verkostoitujana sekä kirjoittajana ja lukijana on näkemykseni melkoisen kattava tällä saralla. Minulle uskoudutaan ja kerrotaan tarinoita, joita ei ole muille koskaan kerrottu, eikä tohdittaisi kertoakaan. Tämä on suuri rikkaus, jonka avulla voin tällä kentällä työskennellä entistäkin avarakatseisemmin asioita edistäen. Pienin askelin.

Viesti, mitä moni pienyrittäjä haluaa eteenpäin viestiä, on se, että eteenpäin on vain mentävä, tavalla tai toisella. Jos luemme liian paljon uutisia ja alamme vouhkata joka asiaan, menetämme vain aikaa ja energiaa. Kun bisneksen teon kannalta oleellisinta olisi keskittyä hankkimaan asiakkaita, kehittämään yritystä ja pitämään omasta jaksamisestaan huolta. Kirjoittelin tästä myös Redesanin blogiin.

Vastakkain asettelua olen aina inhonnut ja karttanut. En vain voi sitä ymmärtää. Emme voi missään maailmankolkassa toimia asetellen asioita mustavalkoisesti vastakkain. Ei. Meidän on tehtävä yhteistyötä. On pystyttävä keskustelemaan erimieltä olevien kanssa, yritettävä ymmärtää ja kuunnella myös sitä toista osapuolta ja pyrittävä löytämään yhdessä selviytymiskeinoja eteenpäin mennäksemme. Aina se ei suinkaan ole helppoa. Mutta välttämätöntä se on.

Jos itse palkkaan jonain päivänä henkilökuntaa, haluan että voimme sopia asioista yhdessä, siten että molemmat ovat tyytyväisiä. Siitähän kaikessa on kyse. Yhdessä sopimisesta, yhdessä tekemisestä, yhdessä oppimisesta, yhdessä erehtymisestä, yhdessä onnistumisesta.

No, perjantai meni ja lauantai tuli ja sunnuntaikin. Huomenna tulee maanantai ja hommat jatkuu. "Elämä jatkuu niinkuin sade" - kuten CMX laulaa. Ilmassa on avoinaisia asioita, niitä tulee aina olemaan ja niitä on aina ollut. Tutkaillaan siis maailmaa, monelta kantilta, mutta pyritään myös keskittymään omiin tekemisiimme, lopulta sillä on kaikista eniten merkitystä. Annetaan oma osamme, tehdään sitä mikä vie meitä eteenpäin. Nautitaan elämästä, kaikesta huolimatta. Elämä on ihmisen parasta aikaa :)

Jos haluat kuunnella millaisia ajatuksia radiossa ilmoille kannoin, kuuntele juttu tästä. Myös Yle Keski-Suomen uutissivulla on lyhyt kirjoitettu yhteenveto haastattelusta täällä. 

Hitokseen laiska!

Pitäisi tehdä yhtä ja toista, olisi aloitettava jotain ja jatkettava toista aiemmin kesken jäänyttä hommaa. Hommia riittää listalla, eikä lista tunnu loppuvan koskaan. Laiskottaa, tympäsee ja ärsyttää. Kuka ottaisi niskasta kiinni ja käskisi hommiin? Motivaatio on kadonnut, tai ainakin jossain piilossa - piilottelee kuin vettä pelkäävä kissa, eikä halua tulla ulos. Ei edes makkaran palalla houkuttelemalla. Pahinta on se, että se makkaranpalakin on hukassa, totaalisesti! Ei tuoksu, ei innosta. Laiskottaa.

Niin on laiskaa että hävettää!

Tuntuuko tutulle? Minusta ainakin tuntuu, että olen oikeasti ihan sika laiska. Saan tehtyä aivan liian vähän asioita. Samaan aikaan tiedän että niin asiakkaissani, läheisissäni kuin ystävissänikin asuu samanlainen laiskuus. Laiskuus, joka on täysin luontaista ihmiselle, laiskuus joka itseasiassa on se joka lopulta ajaa tekemään niitä parhaita juttuja, tehokkaimmin! Siis että mitenkä?

Niin, kun on laiska sitä alkaa keksiä jotain millä pääsisi helpommin pisteestä a pisteeseen b. Aikansa mietittyään tähän löytyy vastaus. Ja silti samaan aikaan tunnemme itsemme ärysttävän laiskoiksi, niin laiskoiksi että hävettää! Eikä sitä ainakaan kehtaa kellekään kertoa, ei ääneen, saatikka että kirjoittaa blogiinsa, että kylläpä hitto laiskottaa!

Eikös meidän pitänyt kirjoittaa vain niistä asioista mitä olemme saaneet aikaan, eikä siitä mitä emme ole saaneet aikaan, saatikka että olemme olleet oikeastei ja todistettavasti laiskoja?
Ei maailma laiskoja elätä, sanotaan jossain isommassa jutussa. Kuitenkin ne suuurimman laiskuuspisteen saavuttaneet ne vasta keksivätkin niitä parhaita ideoita päästäkseen paremmin ja nopeammin tuloksiin. Meidän siis tulisikin tuntea laiskuttaa ihan rehellisesti aika-ajoin!
No, eihän se lyhyin ja nopein tie suinkaan ole aina se oikea, mutta se voi olla se ratkaisevin tekijä. Vaikka joskus tippuukin korkeelta ja kovaa. Kun yritti vaan päästä helpommalla.

Minä olen taas tänäänkin ollut laiskana. Vaikka heräsin aamulla 7.00 viedäkseni pojan parturiin, käydäkseni töissä muutaman tunnin, pitääkseni lounaspalaverin yrittäjäkaverini kanssa, ehtiäkseni laittamaan nuoremmille ruokaa kotiin, ehtiäkseni raportoida työtekemisiä, muistaakseni pestä vähän pyykkiä ja heittääkseni välillä tiskitkin koneeseen, kirjoittaakseni pari sivua kirjaa ja yhden blogin ja somettaakseni hiukkasen. Silti tunnen itseni äärimmäisen laiskaksi. En vain saa tehtyä tarpeeksi. Tunnen oloni riittämättömäksi. Vaan kuka sen määrittää mikä riittää ja mikä ei? Milloin on tarpeeksi, milloin ei? Jonkun mielestä teen liikaa ja jos taas läheisiltä kysytään, niin liian vähän. Koetapa siinä sitten olla. Laiskana, mutta liikaa tehneenä?

Riittämättömyys lähtee kuitenkin syvältä meistä itsestämme, mihin vertaamme tekemisiämme. Toisiin ihmisiin tai omiin aiempiin tekemisiin? Tärkeintä olisikin miettä omia päämääriä, mitä haluan saavuttaa, missä haluan tulla hyväksi, millaisella aikataululla. Josko vain laittaisin kalenteriin etapin milloin on tehtävä mitäkin. Otettava itse itseään niskasta kiinni ja tartuttava toimeen. Vaikka hitokseen laiskottaakin!

Toisaalta aivot saavat virtaa juuri laiskottelusta, kunhan jossain vaiheessa löytää jonkin inspiraation lähteen, jolla homma taas käyntiin lähtee. Siispä laiskotellaan ihan luvan kanssa välillä! Ja sitten ne muut hetket ollaan tomeria ja toimeliaita. Kaikkea sopivassa suhteessa - omaa elämää vartenhan tässä ollaan. Vai mitä?

Laiskottelemisiin!

Onko työn tekemisen muodolla väliä?

Suomi elää työstä. 

Mielekästä työtä tekevä ihminen on onnellisempi, luo itselleen hyvinvointia ja jaksaa uskoa huomiseen. Työtä meillä riittää, mutta työn tekemisen muotoja pitää vain tarkastella uudesta näkökulmasta.

Meidän ei pidä enää vastakkain asetella työllistämistä ja työn tekemistä muilla tavoilla. Ihmisten työnsaantimahdollisuuksien vuoksi myös itsensä työllistäminen on yhä tärkeämpi toimintamalli tehdä töitä.  Työtä voi tehdä yrittäjänä, yhtiössä, yhdistyksessä, osuuskunnassa ja työntekijänä. Kaikki työ on yhtälailla arvokasta tekijälle sekä yhteiskunnallemme.

Itsensätyöllistäminen on siis tehtävä helpommaksi: vähemmän byrokratiaa ja parempi sosiaaliturva, suoja pahan päivän varalle. Tällä hetkellä yrittäjäksi alkanut putoaa käytännössä kokonaan pois sosiaaliturvasta, mutta siitäkin huolimatta hän haluaa yrittää ja tehdä työtä! Sosiaaliturvaa olisi oltava etenkin taloudellisesti heikkoina aikoina tai muina hetkinä, joita elämässä väistämättä toisinaan tulee, pyytämättä ja yllättäen.

Mantra työllistämiseen kannustamisesta ei auta, kun kannustimet ovat onnettomia ja nykyinen AY-lainsäädäntö järkyttävän kankea tämän hetken maailmaan nähden. Emme elää enää teollisuusyhteiskunnassa.

YT-neuvotteluiden tuloksena syntynyttä massatyöttömyyttä tulisi purkaa helpottamalla mikroyrittäjyyttä, itsensä työllistämistä. Työtä olisi tarjolla, mutta pienyritykset eivät uskalla työllistää.

Yrittäjyyden onnistumisen mitta ei saisi olla vain se, kuinka paljon yritys pystyy työllistämään ihmisiä. Ikään kuin työllistäminen olisi ainoa oleellinen asia yhteiskunnassamme. Yrityksen tärkein tehtävä on tehdä voittoa ja siksi myös menestyvä yksinyrittäjä on aarre yhteiskunnalle. Oleellisempaa lienee työn tekeminen ja itsensä sekä perheensä elättäminen ja sitä kautta verojen maksaminen.

Työllistämisen ja mikroyrittäjyyden vastakkainasettelun aika on ohi.

Myös ne pirunpienet yritykset joskus kasvavat kun edellytykset ovat kunnossa ja lisäksi verkottuneet yksinyrittäjät työllistävät toinen toisiaan ja antavat näin toisilleen työtä.

Me kuljemme kohti yhteiskuntaa, jossa itsensä työllistäminen yrittäjänä on yhä useammalle arkipäivää. Työtä voi siis tehdä monella tavalla, kun vain tulemme pois laatikoistamme ja ajattelemme samat asiat uudella tavalla rohkeasti. Työllistäviä yrityksiäkin tarvitaan, niitä on ja tulee olemaan, mutta vastakkainasettelu näille kahdelle vaihtoehdolle on nähdäkseni täysin turhaa.  Jokaiselle, jolla on halua tehdä, tulee antaa vapaus tehdä.

Annetaan siis kaikille vapaus tehdä ja ansaita, maksaa veroja ja olla onnellinen. Ilman tarpeetonta, kallista ja kankeaa byrokratiaa!

Sanna Jylänki, yrittäjä, yrittäjäaktiivi