Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harrastus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Vadelmavenepakoilainen - ensi-illan tunnelmia

Pappadiipa da pa pa pam pa pam pa pam...

Eilen sain kokea elämäni ensimmäisen kesäteatterin ensi-illan ja vieläpä kutsuvieraana, johtuen #somepiipahtaja hommastani. Jyväskylän Laajavuoressa nautimme musiikkia, tanssia, laulua sekä huikeaa sovitusta Miika Nousiaisen romaanista Vadelmavenepakolainen. Sääkin suosi, eikä oikeastaan yhtään satanut koko illan aikana. Sainpa minäkin parilta itselleni tuntemattomalta katsojalta kiitoksia videobloggailuistani. Nämä lämmittivät kovasti mieltäni, sillä olihan tälläinen teatterista lähes työkseen somettaminen minulle ensimmäinen laatuaan.

On ollut mahtavaa tehdä tätä projektia, oppeja ja koppejakin toki matkalla tullut, mutta niinhän kuulukin aina olla kun uutta lähdetään tekemään. Eikä tämä innostunut somettaminen ihan vielä tähän lopu, sillä aion mennä ainakin 15.7. katsomaan toisen kerran esityksen. Tuolloin lavalla piipahtaa myös Pate Mustajärvi.

Mutta asiaan. Minuakin ihan jännitti ilta, ehkä eniten se, että sataako kaatamalla ja näyttelijät joutuvat märässä esiintymään. Toiseksi se, kun pääsin haastattelemaan ohjaaja Tanjalotta Räikkää viimehetken tunnelmissa sekä takatiloissa tunnelmia ennen esitystä. Aina sitä kokenutkin miettii, että onnistuuko tekemään sellaista settiä, että katsojat ovat tyytyväisiä. Sanoihan joku näyttelijäkin haastatteluja tehdessämme, että jännittää nämä haastattelut! Jännittäminen on ihan normaalia kokeneillakin esiintyjillä, se kuuluu osana sitä juttua!

Kouvola, eikö me voitais muuttaa pois...?

Kokonaisuus oli mainio, tai enemmän kuin mainio. Kaikki toimi jo nyt vaikka live esitykset kehittyvätkin pitkin kauden. Innolla odotan, mitä 15.7. on tuleman.
Hetkeäkään ei kyllästyttänyt, eikä tarvinnut katsoa kelloa, että milloin tämä päättyy. Kerran kyllä kurkkasin kelloa, jotta tietäisin, kuinka kauan vielä saamme nauttia tästä ihanuudesta.

Vaikka olinkin nähnyt harjoituksissa useita palasia sieltä ja täältä, on silti valmis kokonaisuus aivan eri maasta. Saimme vain nauttia esityksestä, täysin rinnoin. Jalkoja ja käsiä vipatti rytmissä monen biisin kohdalla ja pohdin, että voi kunpa nämä kappaleet saisi joskus CD:nä! Samalla annan bändille vielä isot virtuaali aplodit. Vaikken vielä olekaan saanut heitä haastatteluun, niin voin sanoa, että ilman heidän ammattitaitoaan ja luovuuttaan ei Vadelmavenepakolainen olisi Vadelmavenepakolainen.

Olen aina pitänyt musikaaleista ja vielä kun kyseessä on laaja skaala suomalaisia ja ruotsalaisia tunnetuimpia teoksia, ei Vadelmavenepakolainen voi jättää kylmäksi yhtään ihmistä joka musiikista pitää. Nauraa sai lähes kokoajan, vaikka aika tragikoominenhan tarina on. Yhtään surkuttelua tässä ei lopulta kuitenkaan ole.

Näyttelijöiden ammattimainen ote tuo upean silauksen loistoteokseen, vaikka niinpä nämä Teatteri Eurooppa Neljän esitykset ovatkin lähes aina olleet. Upeita settejä lähes kaikki - no, ehkä joku joulushow joskus aikoinaan ei oikein iskenyt. Mutta eihän ne kaikki aina. Enkä minäkään sentään hehkuta ihan kaikkia esityksiä, vaikka paljon hehkutankin. On vain niin paljon hyviä juttuja! Vaikka onhan sanottava, että olen toki nähnyt muutamia surkeitakin, etten puhu ja kirjoita vain siksi koska on pakko. Ei ole - fiiliksissäni täällä omasta vapaasta tahdostani.

Digiloo digilei alla titta på mig...

Päänäyttelijä Timo Ruuskanen, joka on vierailijana TE4:ssä on äärimmäisen positiivinen yllätys! Loistava kaveri, mukava ja rento tyyppi sekä upea näyttelijä, vaikka varmasti monelle tuntematon, vielä. Hänestä kyllä kuullaan varmasti lisääkin! Oli ilo seurata hänen ja koko tiimin työskentelyä lavalla ja lavan takana. Koko porukasta välittyi iloinen tekeminen ja ilo, ihan jokaisessa! On ollut helppoa olla ulkopuolisena mukana ja hetken osana systeemiä. Katsotaan mitä kaikkea tästä seuraa!

Hehkkutukseni päätteksi, en voi muuta kuin suositella kaikille täälläpäin liikkuville kyseistä näytelmää. Menkää ihmeessä katsomaan, on ehdottomasti joka ikisen euron väärti.

Kaivele lisää tunnelmia ja näyttelijä haastatteluja Facebookista hästägillä #somepiipahtaja tai selaa profiiliani facessa. Vaikket kaverini olekaan, ovat nämä kaikki julkisia päivityksiä ja siksi voit katsella niitä vapaasti.

Huimaa teatterikesää - muista että liveteatteri on jotain ihan muuta kuin elokuvat. Jos et vielä ole kokenut, tee se tänä kesänä!

Alla muutama videolinkki valmiina.

Vadelmavenepakolainen - harjoitukset from Sanna Jylänki on Vimeo.

Bäkstagen lyhyet kuulumiset voit katsoa täältä:

Ohjaaja Tanjalotta Räikän haastatelun löydät fb:stä:

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Ah - Teatteria!

Pääosan esittäjä Timo Ruuskanen
Olen niin etuoikeutettu. Onnellinen!

Tiedättehän, kun saa tehdä sitä mitä rakastaa. No työssäni Redesanissa se on sparraus ja kouluttaminen, mutta myös tämä somettaminen, ja etenkin kun saa somettaa teatterista! Vähän niinkuin työtä, mutta paljon enemmän. Harrastus, intohimo ja työ samassa paketissa. Mitä muuta voisi toivoa?

Edellisessä bloggauksessani kirjoitin #nElostelij4 hommastani Teatteri Eurooppa Neljässä. Lukaise sieltä lisää.

Tässä jutussa hehkutan parin viikon kokemuksiani "pestistä". Olen siis päässyt Vadelmavenepakolaisen harjoituksia seuraamaan ja sieltä teille somettamaan. Kuvia, videoita, livelähetyksiä... ja nyt tässä yritän kirjoittaa jotain järkevää bloggaustakin. Vaan ei ole helppoa kuvata syvälle menevää elämystä. Sen voi vain kokea. Vaikka tässä vaiheessa kyse on vasta harjoituksista, olen jo ihan inessä. Siis liekeissä ja rakastunut tähän(kin) settiin!

Satoi tai pastoi!

Tänään satoi lähes kaatamalla vettä koko päivän ja silti poikkesin harjoituksiin seuraamaan ja somettamaan. Melkein teki pahaa kun näyttelijät vesisateessa, sadehynttyyt yllä tekivät työtään. Toki kaikkien kasvoilta näki, että tämä on heidän rakas työnsä. Ei haitannut sateet, ainakaan se ei näkynyt tippaakaan, vaikka yksi näyttelijä olikin flunssan kourissa. Toivonkin todella säänherroilta tai rouvilta, että saisimme hyviä kesäteatterikelejä. Siksi että yleisöä riittäisi näytelmiin, mutta myös näyttelijöiden vuoksi, etenkin kun monessa paikkaa näytellään taivasalla, kuten Laajavuoressa. Katsojille toki on katettu katsomo.
Ohjaaja Tanjalotta Räikkä tsekkaa kässäriä
Tunnelmia tunnelmia!

YouTubesta löydät videotallenteita harjoituksista, nopeutettuna ja säädettynä ja veivattuna, vähän esimakua tästä linkistä.  Katso materiaalia harjoituksista ja tule itsekin toteamaan teatterin ihanuus. Varsinkin sinä, joka pidät musiikista, laulusta ja tanssista, sekä huumorista - on silloin Teatteri E4:n esitykset juuri sinua varten. Ihastuksen kylmät väreet kulkevat kroppani läpi vuorotellen vedet silmissä naurun rämähdysten kanssa.

Erityisesti kosketti Neija Välilän laulu ja omintakeinen sovitus Abban biisistä S.O.S.
Kuuntele pätkä tästä:


Teatteri on kuin perhe. Ja perheellä on koti. Kuten Juha Valkama haastattelussa kertoi, täällä tehdään kaikenlaista, lattiasta kattoon. Ei vain tulla töihin ja näytellä vaan pidetään yhtä ja hoidetaan homma. Ja se kyllä näkyy myös ulospäin. Harjoituksissa jo, mutta myös valmiissa näytelmissä. Vaikka eipä näytelmäkään taida koskaan olla "valmis". Se hioutuu aina matkan varrella. 

Innolla odotan jo perjantaita ja ensi-iltaa. Huomenna käyn vielä muutamat haastattelut ja iltaotokset tekemässä. Sitten ensi-illassa tunnelmia ennen enskaria.. ja täytyyhän se Pate Mustajärvi mennä katsomaan 15.7.2016 ;)  Katso sinäkin omat suosikkipiipahtajasi täältä ja tule mukaan katsomaan esityksiä, et varmasti jää kylmäksi! Seuraile #somepiipahtaja juttujani somekanavissa, etenkin Facabookissa ja pääset jo maistamaan fiilistä... vaikka kuten sanoin, sen voi tuntea parhaiten vasta tulemalla paikan päälle...
Minulle teatteri on suuri elämys ja koen joka kerta teatterissa käydessäni ja näyttelijöiden sekä muun henkilöstön touhuja seuratessani suurta yhteenkuuluvuuden sekä mystiikan tunnetta. Jokin kumma veto minullakin olisi eräänä päivänä päästä lavalle toteuttamaan näyttelijähaaveita. Siinä vain on sitä jotakin, ei sitä voi mitenkään selittää ulkopuolisille. Vain niille, jotka tuntevat samoin ja osaavat arvostaa teatterityötä. Lienee jokaiselle jokin harrastus, missä kokee samallalailla. Teatteri Eurooppa Nelosessa yhdistyvät näyttelemisen lisäksi aina vahvasti myös musiikki ja tanssi, joille sydämeni on sykkinyt aina. 

Digiloo, digilei siis vain ;)

Teatterissa nähdään - niin ja somessa!
Somepiipahtaja & Neija Välilä


perjantai 17. kesäkuuta 2016

#nElostelij4 #vadelmavenepakolainen

Kesä 2016 - Sannan #nElostelee!

Mitä ihmettä? Tekee mitä? Ja missä?
No tietenkin teatterissa, Jyväskyässä Teatteri Eurooppa 4:ssä, somettaa! Mitäpä muutakaan. Työkseen!
Kuva: Valokuvaaja Iida Liimatainen

Tiedättehän, miten allekirjoitan rajoja rikkovan yhteistyön nimiin? Tässä sitä nyt taas on jotain erilaista, ja syksyllä luvassa myös lisää erikoisempia juttuja. Nämä erilaiset ja uudet kuviot pitävät virkeänä ja innostuneena, päivästä toiseen. Suosittelen sinullekin kokeilemaan ja repäisemään. Jos et muuta keksi, niin tule vaikka meidän Redesan toimiston muuttoon heinäkuun ekalla viikolla ja someta sieltä. ;)

Mitä siis teen siellä teatterissa? Sometan, sometan ja sometan. Siinäpä se. Jaan siis juttuja, hassuja, hauskoja, outoja, omasta päästä ja omalla tavalla, sekä vierailenpa myös muutamissa harjoituksissa ja ensi-illassakin takahuoneessa! Lähetän Facebookkiin kuvia ja live-lähetystä, Instagarmiin kuvia ja Twitteriin sekalaista sälää ja YouTubeenkin jotain videon pätkää. Saattaapa Periscopeen ja Snapchattiinkin eksyä jotain matskua.
Lukaise myös teatterin uutinen aiheesta, täältä. 

Miksi sitten lähdin tälläiseen? Tunnettuna yrittäjäsomettaja ja teatterin rakastajana tämä on enemmän kuin luonnollista. Yhdistää työ ja huvi, harrastus ja intohimo. Kaikkinensa.

Kuva: Valokuvaaja Iida Liimatainen
Ainiin, se esitys on muuten tunnettu Vadelmavenepakolainen, jonka on alunperin kirjoittanut Miika Nousiainen. Itse en ole esitystä aiemmin nähnyt, enkä ole kirjaa lukenut, joten tiedän vain sen mitä teatterin videoklipit ja esittelytekstit kertovat. Kuuleman mukaan hauskaa on luvassa! Edellisinä vuosina hauskuutta on tämän teatterin lavalla nähty useastikin, viime kesän hitti oli Kekkonen ja edellisenä huikea musikaali Synnyimme lähtemään, näin muutamia mainitakseni. Tämänkin vuoden esityksessä isossa roolissa on musiikki ja nähdäänpä suosikkini Pauli Pate Mustajärvikin lavalla piipahtamassa 15.7.2016.  Lue kaikki musiikkipiipahtajat täältä.

Itsehän toimin siis #SomePiipahtajana. Minun juttuja voit seurailla somessa häshtägeillä #nElostelij4 tai #somepiipahtaja, tsekkaa toki myös #vadelmavenepakolainen tai #TE4vadelmavenepakolainen. Jos et vielä minua seuraa niin tässäpä listaa mistä minut ja sometouhuni löytyvät. Lähetän erikanaviin erilaista materiaalia, joten edellämainituilla hästägeillä hakemalla löydät parhaiten jutut:



Jos mielit lippuja näytökseen, niin seurailepa yritykseni Redesanin fb sivua, sillä siellä luvassa arvontaa! Voipa minulta löytyä jotain extralippujakin extratyypeille, joten kyselehän suoraan minulta jos näytelmä kovasti kiinnostaa! Ja toki lippuja saa ostaa kuka vain Lippu.fi:stä.

Katso myös Teatteri E4:n YouTube kanavalta näytelmään liittyvä videoita. 

Nähdään teatterissa!

Vadelmavenepakolainen-näytelmän info TeatteriE4:n www-sivulta: 

Esitystä esitetään Jyväskylän Laajavuoren kesäteatterissa 8.7.-12.8.2016

Näyttämösovitus: Pentti Kotkaniemi

Ohjaus: Tanjalotta Räikkä

Mikko Virtanen on suomalainen mies, mutta hänellä on ongelma. Hän ei halua olla suomalainen mies huonoine itsetuntoineen, vaan sisimmältään tietää olevansa avoin sekä ulospäin pirskahteleva ruotsalainen.

Suomalaisesta perus-Virtasesta kouliutuu Göteborgissa syntynyt Mikael Andersson, jolla on kaunis ja täydellinen ruotsalainen perhe sekä kartanomallinen Volvo. Tragikoomisen matkansa aikana ruotsalaiseksi, hän oppii arvostamaan aidosti suomalaisuuttaan.

Mikko Virtaselle ei taival kansallisidentiteettien välillä ole ruusunlehdillä päällystetty. Katsojalle se sen sijaan on ratkiriemukas parituntinen.

Vadelmavenepakolaisen esiintymislavalla Laajavuoressa piipah-taa biisin verran Suomen kärkipään artisteja mm. Pate Mustajärvi, Heikki Salo, Pauli Hanhiniemi, Roope Salminen ja Martti Servo. Artistikattaus täydentyy alkukesän aikana.


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Poistan sut kavereistani!

... koska et ole samaa mieltä kanssani.

Aktiivisena somekäyttäjänä huomaa aika-ajoin, kuinka tyyppejä poistuu seuraajista tai kaverilistoilta. Osa varmaan vaan lopettaa somen käytön, osa ei jaksa vouhkaamistasi (lue: aktiivista tiedon jakamista) ja osa siksi että on eri mieltä kanssasi.

Somesta on tullut yksi nykypäivän yhteydenpitoväline. Joskus aikoinaan se oli oikean paperikirjeen kirjoittaminen, sitten (lanka)puhelimella soittaminen ja nyt some eli sosiaalinen media. Seuraavana on vuorossa ties mikä väline. Ajat muuttuu ja välineet siinä samalla. Some on tullut kuitenkin niin nopeasti joukkomme, ettemme oikein osaa sitä vielä käsitellä ja hallita. Emme vain kunnolla ymmärrä mistä on kyse.

Voi hyvin olla totta, että on helpompaa elää ilman somea ja siirtyä vaikkapa kirjeen kirjoittajaksi. Hidasta ja kallista, mutta toimivaa sekin. Somesta puskee liikaa tietoa, ja aina on joku eri mieltä kanssasi. On siis helpompaa olla vain niiden kanssa jotka ovat samaa mieltä. Oltiin sitä ennen somejakin eri mieltä, lehtien lyhyet palstoilla ja muilla vastaavilla. Nimettömästi yleensä. Joskus jotkus jaksoivat kirjoittaa jopa nimen kera mielipidepalstoille.

Ennen oli paremmin! 

Vai oliko? Tässä kohtaa suosittelen jokaista näin ajattelevaa kuuntelemaan tai lukemaan professori Esko Valtaojaa.  Asioita kannattaa nimittäin katsoa hiukan isommassa mittakaavassa kuin mitä vaikkapa some silmiemme eteen tuo. Toki somen kautta olemme alkaneet nähdä paljon laajemmalti kuin ennen paikallislehtien palstojen kautta. Maailmasta on tullut pienenpi paikka ja siksi välillä tuntuu, että ennen oli paremmin. Se ei tosin pidä paikkaansa. Sillä ennen vain emme tienneet maailman, edes oman maan asioista, kuten nyt tiedämme. Suuressa kokonaiskuvassa kuitenkin nyt on paremmin kuin koskaan! Jos et usko minua, tutustu toki Eskon tutkimuksiin. Suosittelen. Avartaa kummasti ajatteluasi.

Koskaan et voi kaikkia miellyttää!

Tämä on oppi nro 1. Ja oikeastaan se ainoa oppi mitä tarvitset kun kirjoitat someen, lehtiin, kirjeisiin taikka puhut jossain missä on muita kuin sinä itse. Olemme kaikki jollain tavalla mielipiteidemme vankeja ja toisaalta myös mielipidevaikuttajia. Kaikki olemme eri mieltä toistemme kanssa eri asioista. Se on muuttumaton fakta ja hyvä niin. Oleellista onkin oppia suvaitsemaan ja suodattamaan itselle tarpeellista tietoa ja samalla kyseenalaistamaan omaa näkökantaa. Kenties paremin vastaamaan tuleviin vastaväitteisiin oman kantasi mukaisesti.
Kuten Esko sanoo, jokainen meistä haluaa mielipiteensä ja uskomuksensa tueksi samankaltaisia ihmisiä ja asioita. Harvat kuitenkaan uskaltavat ottaa vastaan eriäviä mielipiteitä. Jos näin uskaltaa tehdä, on paljon pidemmällä arvostuksessa kuin moni muu. Eriävät mielipiteet kun tuovat asioihin uudenlaista näkökulmaa - ajattelemme samoista asioista niin erilailla. Onko lasisi puoliksi tyhjä vai täysi kun se on puolillaan?

Kuka sanoo mikä on oikein?

Lehtiin ja erilaisiin artikkeleihin kirjoitetaan listoja siitä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata somessa tai muissa ulostuloissa tehdä. Kuka sanoi, että ne ovat ainoita oikeita listoja? Kuka sanoo mitä listaa on noudatettava? Mitä listaa taas ei tarvitse noudattaa? Meillähän on Suomessa kuitenkin  ilmaisunvapaus - ei kirjoittamisiamme tai sanomisiamme siis oikeastaan kukaan määrää - niin kauan kuin sanomisillamme tai kirjoittamisillamme emme satuta tai loukkaa ketään.
Satuta tai loukkaa? Toisaalta voimme satuttaa tai loukata itsemme lähes mistä vain toisten sanomista, kirjoittamisista tai tekemisistä. Niinpä onkin viisainta oppia suodattamaan lukemaamme!
Olemme turhaan rajoittaneet kirjoittamisiamme siksi että joku on johonkin kirjoittanut, ettei näin ole "viisasta" tehdä.

  • Selfiet on typeriä - selfiet on parasta somessa! 
  • Ketään ei kiinnosta videot somessa - Miksi YouTube sitten on niin suosittu?
  • Vaipan vaihdosta kertominen on ääliömäistä - vaipanvaihdot ovat arkea! 
  • Ketä kiinnostaa mitä tänään teit - aika monia muuten kiinnostaa mitä tänään teit! 
  • Jakaminen somessa on tarpeetonta - somesta löydät helposti uutiset joista keskustellaan kahvi pöydissä! 
  • Somessa kannattaa vain seurailla toisia, ei keskustella ja kirjoittaa itse mitään - Some on sosiaalinen media, eli siellä nimenomaan pitääkin keskustella! 
  • Joku voi olla erimieltä, älä kirjoita mitään - Haluan kertoa mielipiteeni ja keskustella aiheesta!


Opettele suvaitsemaan ja suodattamaan!

Mitä jos kaikki kaverimme somessa ja muuallakin ovat vain niitä, jotka ovat samaa mieltä kanssamme? Aika rajoittunut olisi maailmamme tuolloin. Joskushan se voi olla hyväkin. Mutta jos haluat yhtään enempää ymmärtää maailman menoa ja ihmisyyttä, opettele kuuntelemaan ja keskustelemaan myös erimieltä olevien kanssa. Ei heitä tarvitse poistaa kavereista, jos et itse niin halua. On suorastaan virkistävää, joskin joskus jopa verenpainetta nostattavaa, kuulla eriäiviä mielipiteitä aiheesta kuin aiheesta. Mitä enemmän sinulla on piirejä ympärilläsi, sitä varmemmin ja useammin kohtaat heitä joiden mielestä lähes kaikki sanomisesi on jollain tapaa vääränlaista. Kenen mielestä vääränlaista? Mietipä sitä.

Mene siis asiasi ulkopuolelle ja ota mielipiteet mielipiteinä, joista joskus voit jopa saada lisää lihaa luitten ympärille ajatusmaailmaasi. Mielipiteet ovat rikkautta! Opettele käyttämään niitä oikein ja tekemään yhteistyötä mahdollisimman monenlaisen ajattelijan kanssa. Huomaat miten rikasta elämää voitkaan elää näin. Verenpainekin laskee kun ei ota lämpöjä jokaisesta jutusta, ainakaan kovin pitkään.



Uskalla!

Uskalla julkaista omia ajatuksiasi. Vaikka hyvin tiedät jo valmiiksi, etteivät kaikki sen asian takana seisokaan. Eikä pidäkään. Ei koskaan. Ravistele maailmaa hellästi tai hiukan rajummin, senkin voit tehdä fiksusti, keskustelua herätellen, joskus jopa hiukan provosoiden. Mikään maailmassa ei ole hyväksi isosti nautittuna, mutta pienesti käytellen sopivasti yhdessä saat värikästä jälkeä aikaan. Kokeile, uskalla, rohkene, seiso asiasi takana, mutta kuuntele muita. Keskustele ja nautiskele. Herättele sopivasti. Jätä nillittäjät omaan arvoonsa - nillittäminen kertoo vain heistä itsestään.

Jos tykkäsit tästä jutusta, tulepa kaverikseni/seuraajaksi somekanaviin, jos et tykännyt - poista minut heti kaikista kaveripiireistäsi =)

PS. Jos haluat tietää mitä somessa voisi tehdä saadakseen lisää näkyvyyttä, niin lukaisepa vaikka eKirjani 100 keinoa tehdä somemarkkinoinnilla tuloksia (Jylänki & Rope, 2014). Loppuvuodesta 2015 tulossa "jatko-osa" - Yrittäjä, Sinä olet mainos.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pitäisi kirjoittaa...

Pitäisi kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa... ja vielä vähän kirjoittaa.

...Vaan meinaa olla ettei saa aloitetuksi. No, tulihan tuossa kylläkin yksi kirja työstettyä (100 keinoa
tehdä markkinoinnilla tuloksia somessa, kera Timo Ropen) ja toinenkin opus jo työn alla... tosin siellä alla se nyt tuntuukin olevan, toistaiseki, puoliksi valmiina. Ideoiden puutetta tämä ei ole, niitä on ehkä jopa liikaakin. Välillä toivoisin jopa, että päähäni voisi asentaa usb-tulostimen joka suoltaisi ajatukset paperille tai näytölle ja sitten niitä voisi siitä työstää eteenpäin. Tosin, tuskin sekään auttaisi. Mikä ihme sitten auttaa?

Tuntuuko tutulta?

Olen lukenut useita vuosia ja paljon. Siitä ideat ja ajatukset ovatkin pursunneet ja toisaalta siksi olen nyt vähentänyt lukemista. Olen pitänyt luovia taukoja, ollut tekemättä juurikaan mitään - kesällä jopa liiankin pitkän tauon - ideat meinasivat jo pursuta päästä yli äyräidensä. Syksy on mennyt niiden kanssa touhuillessa - töitä on piisannut - hyvä niin! Välilä olen keskittynyt vain pelailemiseen ja lasten kanssa touhuiluun - se on minulle hyvää aivojen nollausta. Kuunnellut musiikka, soittanut ja laulanut.

On normaalia että välillä tulee lukuähky. Silloin on hyvä pitää kunnolla paussia. Lukemisen jälkeen tulee tarve kirjoittaa omia juttuja, jäsentää lukemaansa uuteen kuosiin. Vaikkakin neljän lapsen ja kahden yrittäjän perheessä aikaa ei tahdo kirjoittamiseen aina löytyä. Halu on kyllä. Eräänkin työreissun yhteydessä olin yksin iltapäivän ja illan hotellihuoneessa eväiden kanssa, kirjoittamassa! Kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Teki hyvää!

Välillä tahtoo iskeä paniikki, riittämättömyyden tunne. Haluaisi tehdä kaikkea ja paljon ja mielellään heti! Sparraajani sanoin: olo on kuin lapsella karkkikaupassa, haluaa kaikkea, heti. Normaalia kaiken sen jälkeen mitä teki vuosia aiemmin - rajoitettuna ja "sidottuna". Tilanteessa ei ole mitään pahaa, kunhan vain tunnistaa sen. Osaa karsia ja etsiä ne oikeat ja omat jutut ja siirtää muut kiva hautumaan ja odottamaan oikeaa aikaa. Mihinkäpä tässä kiire, paitsi elämään ;)

Nyt olen karsinut ja kirjoittanut jälleen to-do listat kuntoon. Nyt kirjoitetaan! Parikin sparraajaa on tullut "jengiin" mukaan - heidän avullaan saan jäsennettyä omaa päätäni. Täysin välttämätön tapa asiantuntijalle ja muillekin. Yksinään sitä ei näe puita metsältä. Tai sitten näkee vain yhden puun metsältä. Ulkopuolinen sparraaja helpottaa näkymiä - ja kun heitä on useita, saa useita näkökulmia. Se on oikein se.

Noniin, nyt siis kirjoitan. Tästä tämä lähtee. Loppua ei näy. Jos koet samoja tunteita, älä huoli. Relaa vähän ja sitten otat vain kynän ja paperin tai sähköisen dokumentin ja alat suoltaa sinne ihan mitä vain! Niin minä tein tämän tekstin kanssa. Ei ollut hajua mitä kirjoitan. Kirjoitin vain sen mitä päässä liikkui. Tästä siirryn seuraavaan tekstiin ja sitten seuraavaan ja ehkäpä vielä seuraavaankin.

Olo helpottuu ja mieli keventyy ja kirkastuu. Kokeile. Älä pelkää - kirjoita! Sinä osaat, koska minäkin osaan.

PS. Tiesitkö, en ole ollut mikään loistokirjoittaja koskaan, koska teen paljon virheitä - mutta kirjoitan silti. Sitä oppii kokoajan. Vain kirjoittamalla, ja lukemalla. Ja kokeilemalla. Anna palaa!