Poistan sut kavereistani!

... koska et ole samaa mieltä kanssani.

Aktiivisena somekäyttäjänä huomaa aika-ajoin, kuinka tyyppejä poistuu seuraajista tai kaverilistoilta. Osa varmaan vaan lopettaa somen käytön, osa ei jaksa vouhkaamistasi (lue: aktiivista tiedon jakamista) ja osa siksi että on eri mieltä kanssasi.

Somesta on tullut yksi nykypäivän yhteydenpitoväline. Joskus aikoinaan se oli oikean paperikirjeen kirjoittaminen, sitten (lanka)puhelimella soittaminen ja nyt some eli sosiaalinen media. Seuraavana on vuorossa ties mikä väline. Ajat muuttuu ja välineet siinä samalla. Some on tullut kuitenkin niin nopeasti joukkomme, ettemme oikein osaa sitä vielä käsitellä ja hallita. Emme vain kunnolla ymmärrä mistä on kyse.

Voi hyvin olla totta, että on helpompaa elää ilman somea ja siirtyä vaikkapa kirjeen kirjoittajaksi. Hidasta ja kallista, mutta toimivaa sekin. Somesta puskee liikaa tietoa, ja aina on joku eri mieltä kanssasi. On siis helpompaa olla vain niiden kanssa jotka ovat samaa mieltä. Oltiin sitä ennen somejakin eri mieltä, lehtien lyhyet palstoilla ja muilla vastaavilla. Nimettömästi yleensä. Joskus jotkus jaksoivat kirjoittaa jopa nimen kera mielipidepalstoille.

Ennen oli paremmin! 

Vai oliko? Tässä kohtaa suosittelen jokaista näin ajattelevaa kuuntelemaan tai lukemaan professori Esko Valtaojaa.  Asioita kannattaa nimittäin katsoa hiukan isommassa mittakaavassa kuin mitä vaikkapa some silmiemme eteen tuo. Toki somen kautta olemme alkaneet nähdä paljon laajemmalti kuin ennen paikallislehtien palstojen kautta. Maailmasta on tullut pienenpi paikka ja siksi välillä tuntuu, että ennen oli paremmin. Se ei tosin pidä paikkaansa. Sillä ennen vain emme tienneet maailman, edes oman maan asioista, kuten nyt tiedämme. Suuressa kokonaiskuvassa kuitenkin nyt on paremmin kuin koskaan! Jos et usko minua, tutustu toki Eskon tutkimuksiin. Suosittelen. Avartaa kummasti ajatteluasi.

Koskaan et voi kaikkia miellyttää!

Tämä on oppi nro 1. Ja oikeastaan se ainoa oppi mitä tarvitset kun kirjoitat someen, lehtiin, kirjeisiin taikka puhut jossain missä on muita kuin sinä itse. Olemme kaikki jollain tavalla mielipiteidemme vankeja ja toisaalta myös mielipidevaikuttajia. Kaikki olemme eri mieltä toistemme kanssa eri asioista. Se on muuttumaton fakta ja hyvä niin. Oleellista onkin oppia suvaitsemaan ja suodattamaan itselle tarpeellista tietoa ja samalla kyseenalaistamaan omaa näkökantaa. Kenties paremin vastaamaan tuleviin vastaväitteisiin oman kantasi mukaisesti.
Kuten Esko sanoo, jokainen meistä haluaa mielipiteensä ja uskomuksensa tueksi samankaltaisia ihmisiä ja asioita. Harvat kuitenkaan uskaltavat ottaa vastaan eriäviä mielipiteitä. Jos näin uskaltaa tehdä, on paljon pidemmällä arvostuksessa kuin moni muu. Eriävät mielipiteet kun tuovat asioihin uudenlaista näkökulmaa - ajattelemme samoista asioista niin erilailla. Onko lasisi puoliksi tyhjä vai täysi kun se on puolillaan?

Kuka sanoo mikä on oikein?

Lehtiin ja erilaisiin artikkeleihin kirjoitetaan listoja siitä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata somessa tai muissa ulostuloissa tehdä. Kuka sanoi, että ne ovat ainoita oikeita listoja? Kuka sanoo mitä listaa on noudatettava? Mitä listaa taas ei tarvitse noudattaa? Meillähän on Suomessa kuitenkin  ilmaisunvapaus - ei kirjoittamisiamme tai sanomisiamme siis oikeastaan kukaan määrää - niin kauan kuin sanomisillamme tai kirjoittamisillamme emme satuta tai loukkaa ketään.
Satuta tai loukkaa? Toisaalta voimme satuttaa tai loukata itsemme lähes mistä vain toisten sanomista, kirjoittamisista tai tekemisistä. Niinpä onkin viisainta oppia suodattamaan lukemaamme!
Olemme turhaan rajoittaneet kirjoittamisiamme siksi että joku on johonkin kirjoittanut, ettei näin ole "viisasta" tehdä.

• Selfiet on typeriä - selfiet on parasta somessa! 
• Ketään ei kiinnosta videot somessa - Miksi YouTube sitten on niin suosittu?
• Vaipan vaihdosta kertominen on ääliömäistä - vaipanvaihdot ovat arkea! 
• Ketä kiinnostaa mitä tänään teit - aika monia muuten kiinnostaa mitä tänään teit! 
• Jakaminen somessa on tarpeetonta - somesta löydät helposti uutiset joista keskustellaan kahvi pöydissä! 
• Somessa kannattaa vain seurailla toisia, ei keskustella ja kirjoittaa itse mitään - Some on sosiaalinen media, eli siellä nimenomaan pitääkin keskustella! 
• Joku voi olla erimieltä, älä kirjoita mitään - Haluan kertoa mielipiteeni ja keskustella aiheesta!

Opettele suvaitsemaan ja suodattamaan!

Mitä jos kaikki kaverimme somessa ja muuallakin ovat vain niitä, jotka ovat samaa mieltä kanssamme? Aika rajoittunut olisi maailmamme tuolloin. Joskushan se voi olla hyväkin. Mutta jos haluat yhtään enempää ymmärtää maailman menoa ja ihmisyyttä, opettele kuuntelemaan ja keskustelemaan myös erimieltä olevien kanssa. Ei heitä tarvitse poistaa kavereista, jos et itse niin halua. On suorastaan virkistävää, joskin joskus jopa verenpainetta nostattavaa, kuulla eriäiviä mielipiteitä aiheesta kuin aiheesta. Mitä enemmän sinulla on piirejä ympärilläsi, sitä varmemmin ja useammin kohtaat heitä joiden mielestä lähes kaikki sanomisesi on jollain tapaa vääränlaista. Kenen mielestä vääränlaista? Mietipä sitä.

Mene siis asiasi ulkopuolelle ja ota mielipiteet mielipiteinä, joista joskus voit jopa saada lisää lihaa luitten ympärille ajatusmaailmaasi. Mielipiteet ovat rikkautta! Opettele käyttämään niitä oikein ja tekemään yhteistyötä mahdollisimman monenlaisen ajattelijan kanssa. Huomaat miten rikasta elämää voitkaan elää näin. Verenpainekin laskee kun ei ota lämpöjä jokaisesta jutusta, ainakaan kovin pitkään.



Uskalla!

Uskalla julkaista omia ajatuksiasi. Vaikka hyvin tiedät jo valmiiksi, etteivät kaikki sen asian takana seisokaan. Eikä pidäkään. Ei koskaan. Ravistele maailmaa hellästi tai hiukan rajummin, senkin voit tehdä fiksusti, keskustelua herätellen, joskus jopa hiukan provosoiden. Mikään maailmassa ei ole hyväksi isosti nautittuna, mutta pienesti käytellen sopivasti yhdessä saat värikästä jälkeä aikaan. Kokeile, uskalla, rohkene, seiso asiasi takana, mutta kuuntele muita. Keskustele ja nautiskele. Herättele sopivasti. Jätä nillittäjät omaan arvoonsa - nillittäminen kertoo vain heistä itsestään.

Jos tykkäsit tästä jutusta, tulepa kaverikseni/seuraajaksi somekanaviin, jos et tykännyt - poista minut heti kaikista kaveripiireistäsi =)

PS. Jos haluat tietää mitä somessa voisi tehdä saadakseen lisää näkyvyyttä, niin lukaisepa vaikka eKirjani 100 keinoa tehdä somemarkkinoinnilla tuloksia (Jylänki & Rope, 2014). Loppuvuodesta 2015 tulossa "jatko-osa" - Yrittäjä, Sinä olet mainos.

Reissukokemuksia Kalajoki & pari muuta

Huh hellettä. Muutama sananen kesälomareissustamme.

Kesä tuli sitten sateista ja ropinoista huolimatta oikein kunnon heltein ja ukkosin. Ukkonenkin ehti paukauttaa porakaivopumppumme taas vaihteeksi. Onneksi paikallinen yrittäjä oli heti seuraavana aamuna korjaamassa vaurioita. Saimme lähteä lomareissulle karavaanaroimaan melko rauhassa. 

Viikon reissu asuntovaunulla teki taas hyvää. Tuli oltu pihalla, uimassa ja perheen parissa. Tällä jaksaa - arkea jo ilolla odetellen. Tällä kertaa pistäydyttiin Tuurin miljoonativolissa ja nukuttiin yö parkkipaikalla, koska leirintäalue oli niin täynnä. Menihän se niinkin. Seuraavana oli suuntana Powerpark, leirintäalueeksi valitsimme rauhallisen, siistin ja edullisen SFC alueen Sexsjön, jota todella voin suositella. Alue on n. 50 km päässä Powerparkista, mutta autollahan sitä pääsee liikkumaan. 

Siitä sitten suuntasimma parin yön jälkeen pohjoisempaan, kohti Kalajokea. Pari migreenikohtausta oli hoideltu ja yhden allergiareaktion hoito aloitettu edellisellä leiriytymisalueella. Konsultoitiinpa somechatilla illalla sairaanhoitajaystäväämmein kuvien kera reaktion vuoksi ja saimme hyvät ohjeet hoitoon. Kiitos siitä Susanna! Matkalla aina sattuu ja tapahtuu ja siksi pitää osata ottaa rennosti. Ei voi ikinä tietää mitä eteen tulee, ihan kuin yrittäjyydessäkin. 

Kalajoella päädyttiin leiriytymään yleiselle Kalajoen hiekkäsärkkien leirintäalueelle. Kuten nyt arvata saattaa, loppuviikko ja helteet - mölinää ja mökää tiedossa. Samaan aikaan sattui alueelle olemaan myös "Bimmerpartyt" eli bemarien tuunaajien kokoontuminen - arvannette ettei paljon nukuttu yöllä. Minulla ei ole mitään bemareita vastaan, mutta miksi jengin pitää touhuta tälläisissä kokoontumisissa kuin idiootit? Kaahaamaalla, ryyppäämäällä, huutamalla, jumputtamalla musiikkia täysillä klo 4.00 yöllä samalla kumia polttaen - ei mahtanut olla selvinpäin kuskit... Päivällä kaahailua alueella, alueen ulkopuolella ja kiilailua vaunuyhdistelmien ja muiden ajoneuvojen eteen sekä ajelemalla muutenkin holtittomasti. En sano, että kaikki bemaristit tekisivät näin, mutta tästä sakista ainakin suuri osa. Ei mikään hyvä mainos bemarille. 

Hauskaa saa ja pitää olla, mutta jos ollaan alueilla jossa on toisia ihmisiä ja etenkin pieniä lapsia lähellä toisiaan, silloin kyllä pitää ajatella muita, tai olla tulematta yleisille alueille. 

No, merivesi oli lämmintä ja ranta kiva. Polskittiin kuitenkin pari päivää. Joskaan en edelleenkään pidä hiekkasärkkien leirintäalueesta. Lasinsirpaletta on jokapuolella eikä näin suurella alueella ole minkäänlaista ruokakauppaa (okei, pari grillimakkaraa oli joskus ollut yhdessä baarin jääkaapissa myynnissä) - ravintolassa jossa hamppari maksaa 12€ - jää kyllä lapsiperheeltä väliin. Varmaan siellä muutoin viihtyisi kauemminkin. Onneksi löydettiin Kalajoen keskustasta tuoreehko pizzeria Hungry Birds, jossa sen sijaan oli mainio palvelu ja älyttömän suuret ja edulliset pitsat ja muut eväät. Kannattaa käydä syömässä jos siellä liikkuu! 

Sittenpä päätimme tavata vähän Tomin serkun perhettä tavoistamme poiketen (yleensä pyrimme olemaan lomareissuilla vain keskenämme). Ajelimme Haapaveden Mieluskylälle kahville illalla. Lapset pääsivät odotetulle navettavisiitille. Minuun teki vaikutuksen lypsyrobotti! Kyllä tekniikkaa katsellessa silmä lepää. Miten paljon onkaan muuttunut siitä kun viimeksi kävin navetassa joskus 90-luvulla. Todella mielenkiintoista. Myös lapsista. Paljon kysymyksiä sateli pienemmiltä etenkin. Kiitokset Mika ja Katja!

Lehmät ovat söpöjä, mutten silti alkaisi maatalon emännäksi ;) käyn kyllä mielläni niitä katsomassa toisten navetoissa. 

Viimeisen yö vietimmekin sitten Pyhäjärven Emolahdessa, jossa myös oli hyvä ja aurinkoinen ranta. Joskin karavanalue oli "perus" - eli ei mitään ihmeellistä. Rauhallinen alue ja siistit saniteettitilat, joskin hiukan hintava yhden yön pysähdykseen tosin. Kummeksuntaa herätti alueella siivousprojekti, jolloin kaikki karavaanialueen wc:t ja suihkut olivat pitkän aikaa lukossa. Ravintolan puolelta kyllä löytyi varawc, mutta paatunutta karavaanaria tämä kummastutti. Alue oli reissumme ainoa kohde, jossa vastaanottohenkilöstö puhui vain englantia.

Harmittelimme Tomin kanssa, ettemme ole tulleet kirjoitelleeksi 10 vuoden reissuamisen ajoilta muistiin eri paikoista ja alueista kokemuksiamme. Nyt ei enää tahdo muistaa missä olemme olleet tai missä emme ja oliko hyvä vai huono. Caravan-lehden kuvaukset kun eivät aina pidä ihan kutiaan. Pääsääntöisesti SCF alueet ovat kuitenkin aina parhaimmistoa verrattuna yleisiin alueisiin. Vaikka matka kaupunkiin on yleensä pidempi, on hinta huomattavasti halvempi ja lasten kanssa arvostaa siistiä ja rauhallista aluetta järki hinnalla. Etenkin ison perheen kanssa henkilömaksut tahtovat nousta turhan korkeiksi monessa paikkaa (kokonaishintaan ja laatuun nähden). 

Tällä kertaa olimme matkalla vuokravaunulla, koska viimekesäisen Tanskan reissun jälkeen möimme omamme pois ajan puutteen vuoksi. Työpaikkamme alakerrastahan näitä vaunuja löytyy aina kun niitä tarvitsee. Nytkin hieno vaunu palveli meitä koko matkan ajan. Kiitos Jyväs-Caravan, kyllä taasen kelpaa!