Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutokset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutokset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Poistan sut kavereistani!

... koska et ole samaa mieltä kanssani.

Aktiivisena somekäyttäjänä huomaa aika-ajoin, kuinka tyyppejä poistuu seuraajista tai kaverilistoilta. Osa varmaan vaan lopettaa somen käytön, osa ei jaksa vouhkaamistasi (lue: aktiivista tiedon jakamista) ja osa siksi että on eri mieltä kanssasi.

Somesta on tullut yksi nykypäivän yhteydenpitoväline. Joskus aikoinaan se oli oikean paperikirjeen kirjoittaminen, sitten (lanka)puhelimella soittaminen ja nyt some eli sosiaalinen media. Seuraavana on vuorossa ties mikä väline. Ajat muuttuu ja välineet siinä samalla. Some on tullut kuitenkin niin nopeasti joukkomme, ettemme oikein osaa sitä vielä käsitellä ja hallita. Emme vain kunnolla ymmärrä mistä on kyse.

Voi hyvin olla totta, että on helpompaa elää ilman somea ja siirtyä vaikkapa kirjeen kirjoittajaksi. Hidasta ja kallista, mutta toimivaa sekin. Somesta puskee liikaa tietoa, ja aina on joku eri mieltä kanssasi. On siis helpompaa olla vain niiden kanssa jotka ovat samaa mieltä. Oltiin sitä ennen somejakin eri mieltä, lehtien lyhyet palstoilla ja muilla vastaavilla. Nimettömästi yleensä. Joskus jotkus jaksoivat kirjoittaa jopa nimen kera mielipidepalstoille.

Ennen oli paremmin! 

Vai oliko? Tässä kohtaa suosittelen jokaista näin ajattelevaa kuuntelemaan tai lukemaan professori Esko Valtaojaa.  Asioita kannattaa nimittäin katsoa hiukan isommassa mittakaavassa kuin mitä vaikkapa some silmiemme eteen tuo. Toki somen kautta olemme alkaneet nähdä paljon laajemmalti kuin ennen paikallislehtien palstojen kautta. Maailmasta on tullut pienenpi paikka ja siksi välillä tuntuu, että ennen oli paremmin. Se ei tosin pidä paikkaansa. Sillä ennen vain emme tienneet maailman, edes oman maan asioista, kuten nyt tiedämme. Suuressa kokonaiskuvassa kuitenkin nyt on paremmin kuin koskaan! Jos et usko minua, tutustu toki Eskon tutkimuksiin. Suosittelen. Avartaa kummasti ajatteluasi.

Koskaan et voi kaikkia miellyttää!

Tämä on oppi nro 1. Ja oikeastaan se ainoa oppi mitä tarvitset kun kirjoitat someen, lehtiin, kirjeisiin taikka puhut jossain missä on muita kuin sinä itse. Olemme kaikki jollain tavalla mielipiteidemme vankeja ja toisaalta myös mielipidevaikuttajia. Kaikki olemme eri mieltä toistemme kanssa eri asioista. Se on muuttumaton fakta ja hyvä niin. Oleellista onkin oppia suvaitsemaan ja suodattamaan itselle tarpeellista tietoa ja samalla kyseenalaistamaan omaa näkökantaa. Kenties paremin vastaamaan tuleviin vastaväitteisiin oman kantasi mukaisesti.
Kuten Esko sanoo, jokainen meistä haluaa mielipiteensä ja uskomuksensa tueksi samankaltaisia ihmisiä ja asioita. Harvat kuitenkaan uskaltavat ottaa vastaan eriäviä mielipiteitä. Jos näin uskaltaa tehdä, on paljon pidemmällä arvostuksessa kuin moni muu. Eriävät mielipiteet kun tuovat asioihin uudenlaista näkökulmaa - ajattelemme samoista asioista niin erilailla. Onko lasisi puoliksi tyhjä vai täysi kun se on puolillaan?

Kuka sanoo mikä on oikein?

Lehtiin ja erilaisiin artikkeleihin kirjoitetaan listoja siitä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata somessa tai muissa ulostuloissa tehdä. Kuka sanoi, että ne ovat ainoita oikeita listoja? Kuka sanoo mitä listaa on noudatettava? Mitä listaa taas ei tarvitse noudattaa? Meillähän on Suomessa kuitenkin  ilmaisunvapaus - ei kirjoittamisiamme tai sanomisiamme siis oikeastaan kukaan määrää - niin kauan kuin sanomisillamme tai kirjoittamisillamme emme satuta tai loukkaa ketään.
Satuta tai loukkaa? Toisaalta voimme satuttaa tai loukata itsemme lähes mistä vain toisten sanomista, kirjoittamisista tai tekemisistä. Niinpä onkin viisainta oppia suodattamaan lukemaamme!
Olemme turhaan rajoittaneet kirjoittamisiamme siksi että joku on johonkin kirjoittanut, ettei näin ole "viisasta" tehdä.

  • Selfiet on typeriä - selfiet on parasta somessa! 
  • Ketään ei kiinnosta videot somessa - Miksi YouTube sitten on niin suosittu?
  • Vaipan vaihdosta kertominen on ääliömäistä - vaipanvaihdot ovat arkea! 
  • Ketä kiinnostaa mitä tänään teit - aika monia muuten kiinnostaa mitä tänään teit! 
  • Jakaminen somessa on tarpeetonta - somesta löydät helposti uutiset joista keskustellaan kahvi pöydissä! 
  • Somessa kannattaa vain seurailla toisia, ei keskustella ja kirjoittaa itse mitään - Some on sosiaalinen media, eli siellä nimenomaan pitääkin keskustella! 
  • Joku voi olla erimieltä, älä kirjoita mitään - Haluan kertoa mielipiteeni ja keskustella aiheesta!


Opettele suvaitsemaan ja suodattamaan!

Mitä jos kaikki kaverimme somessa ja muuallakin ovat vain niitä, jotka ovat samaa mieltä kanssamme? Aika rajoittunut olisi maailmamme tuolloin. Joskushan se voi olla hyväkin. Mutta jos haluat yhtään enempää ymmärtää maailman menoa ja ihmisyyttä, opettele kuuntelemaan ja keskustelemaan myös erimieltä olevien kanssa. Ei heitä tarvitse poistaa kavereista, jos et itse niin halua. On suorastaan virkistävää, joskin joskus jopa verenpainetta nostattavaa, kuulla eriäiviä mielipiteitä aiheesta kuin aiheesta. Mitä enemmän sinulla on piirejä ympärilläsi, sitä varmemmin ja useammin kohtaat heitä joiden mielestä lähes kaikki sanomisesi on jollain tapaa vääränlaista. Kenen mielestä vääränlaista? Mietipä sitä.

Mene siis asiasi ulkopuolelle ja ota mielipiteet mielipiteinä, joista joskus voit jopa saada lisää lihaa luitten ympärille ajatusmaailmaasi. Mielipiteet ovat rikkautta! Opettele käyttämään niitä oikein ja tekemään yhteistyötä mahdollisimman monenlaisen ajattelijan kanssa. Huomaat miten rikasta elämää voitkaan elää näin. Verenpainekin laskee kun ei ota lämpöjä jokaisesta jutusta, ainakaan kovin pitkään.



Uskalla!

Uskalla julkaista omia ajatuksiasi. Vaikka hyvin tiedät jo valmiiksi, etteivät kaikki sen asian takana seisokaan. Eikä pidäkään. Ei koskaan. Ravistele maailmaa hellästi tai hiukan rajummin, senkin voit tehdä fiksusti, keskustelua herätellen, joskus jopa hiukan provosoiden. Mikään maailmassa ei ole hyväksi isosti nautittuna, mutta pienesti käytellen sopivasti yhdessä saat värikästä jälkeä aikaan. Kokeile, uskalla, rohkene, seiso asiasi takana, mutta kuuntele muita. Keskustele ja nautiskele. Herättele sopivasti. Jätä nillittäjät omaan arvoonsa - nillittäminen kertoo vain heistä itsestään.

Jos tykkäsit tästä jutusta, tulepa kaverikseni/seuraajaksi somekanaviin, jos et tykännyt - poista minut heti kaikista kaveripiireistäsi =)

PS. Jos haluat tietää mitä somessa voisi tehdä saadakseen lisää näkyvyyttä, niin lukaisepa vaikka eKirjani 100 keinoa tehdä somemarkkinoinnilla tuloksia (Jylänki & Rope, 2014). Loppuvuodesta 2015 tulossa "jatko-osa" - Yrittäjä, Sinä olet mainos.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Hengitän - päivästä päivään

Vuosi on vaihtunut ja tällä kertaa vanha kliseinen toivotus "terveyttä ja onnea uudelle vuodelle" tuntuu oikeasti hyvältä ja toivottavalta. Kun oma terveys reistaa sitä tulee väistämättä pohdittua asioiden järjestystä uusilla silmillä.

Kuukauden olen miettinyt mitä ja miten kirjoitan aiheesta joka on vielä aika mutkikas ja sisältää paljon epävarmuutta - enkä tiedä vieläkään, mutta kirjoitanpahan jotain. Sekalaisia ajatuksia sisältäni. Kirjaimellisestikin. Kirjoittaminen auttaa selventämään asioita. Niin työssä kuin yksityiselämässäkin.

Te, jotka minut tunnette, tiedätte etten pienistä nurise enkä yleensä tee asioista numeroa - hoitelen pois ja etteenpäin. Paitsi poikkeuksena yrittäjyydestä teen numeroa, mutta se onkin työni =)

Mitään varmaa ei tässä vaiheessa ole suuntaan eikä toiseen, kuten näissä asioissa ei kai oikein koskaan. Haastetta aiheeseen tuo vielä jokaisen henkilön yksilöllinen reagointitapa tilanteeseen, niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Jokin kuitenkin on nyt vinossa jossain - kun en voi kaikkialla olla niinkuin ennen. Hengittää normaalisti, yskimättäm väsymättä. Tuntematta betonitaakkaa päässä. Etenkin omalla toimistolla ja muutamissa muissakin paikoissa tuntuu kuin hengittäisi neuloja sisäänsä. Jossain mättää? Miksi joka aamu aloitan toimistolla migreenilääkkeellä?

Kaikki oli juuri hirmuisen hyvin - työt luistaa ja kotonakin on hyvin. Korvien välissä siis kaikki kunnossa, kai. On ilo ja nautinto elää.

Mutta...

Eletään vieläkin sitä aikaa, kun jotkus kysyvät: Onko sinulla ongelmia työyhteisössäsi? Niin, mene ja tiedä, mutta yksinyrittäjällä on aika harvoin ongelmia pomonsa, saatikka alaisten kanssa. Ei tosiaankaan olisi nyt kiinnostusta eikä aikaa miettiä uusia toimitiloja, muuttoa saatikka omaa sairastumista. Ja joudunko ehkä hävittämään osan yritykseni omaisuudesta? Mistä rahat kaiken korjaamiseen?
Tämä ei voi osua kohdalleni, ei nyt, ei koskaan. Tai sitten sen ehkä pitikin mennä näin. Olenhan ennenkin antanut vaikeille ja käsittämättömille asioille erilaiset kasvot. Kai se on osani. Niin sen kuuluukin olla. En pelkää, kauheasti.

En ole sairastellut käytännössä lainkaan elämässäni, normaaleja flunssia lukuunottamatta. Siksikin olen aika ymmälläni: apua, mitä nyt, missä vika? Sisäilmaongelmako? :O

Verkostoissani on onneksi valtava määrä ihania erialojen ihmisiä jotka tuntevat jonkun asiaan perehtyneen ja joilta kysellä neuvoja tarvittaessa. Kiitos teille! Paikoilleni en aio jäädä nytkään - se mikä ei tapa sehän vain vahvistaa, jälleen kerran.

Onnettomuuksista syntyy yleensä uutta, jos vain niin tahtoo. Niin nytkin - odottakaapa vain! Uudet systeemit ovat jo pitkälti viritteillä ja sillä sitä jaksaakin päivän kerrallaan eteenpäin, olipa olo millainen tahansa.

Lopuksi tiedoksi asiakkailleni, yhteistyökumppaneilleni sekä tuleville asiakkailleni - älkää arastelko kysyä apua ja neuvoja edelleenkin - kerron sitten jos en jaksa tai pysty auttamaan. Auttaminen on kuitenkin se mistä saan virtaa, ehtymättömästi.

Lopuksi vielä tuorein "selviytymisbiisini"- musiikista sykkeen mä suoniini saan!

Katri Helena - Olen elossa taas (Vain Elämää -versio)


Kaiken voi saavuttaa kun vain keinot keksii.
Ja keksiihän ne!