Vaihtoehto oppimiselle - Steinerkoulu

Vaihtoehto oppimiselle

(Julkaistu alunperin Jyväskylän Steinerkoulun blogissa 18.9.2016)

Olen Sanna Jylänki, neljän lapsen äiti, yrittäjä sekä aktiivinen somettaja sekä verkostoituja. Lapsistamme kolme käy Jyväskylän Steinerkoulua ja neljäs, vanhimmainen on jo ammattikoululainen ja käynyt kokonaan tavallisen peruskoulun. Myös kaksi seuraavaksi vanhinta ovat käyneet ensimmäiset vuodet tavallista koulua, joten meillä on paljon vertauspohjaa.

Aikoinani minäkin pidin Steinerkoulua outona paikkana, koska en ollut perehtynyt asiaan ja olin kuullut vain ”huhuja”. Kun kolme vuotta sitten alkoivat yhdellä lapsellamme vaikeudet tavallisessa koulussa, päädyimme verkostojeni kautta tutkimaan Steinerkoulua vaihtoehtona. Kyselimme tutuilta kokemuksia ja luimme asiasta paljon.

Oppia tekemällä. Ihmisenä kasvaminen.

Yrittäjäperheessä olemme tottuneet tekemään asioita eri lailla ja toki sama heijastui myös lapsiimme. Valitettavasti tavallisessa koulussa kaikkien opettajien kohdalla tämä kokeiluhaluisuus ei tullut kysymykseenkään, vaan kaikki olisi pitänyt tehdä samalla kaavalla. Niinpä tämä aiheutti huomattavia ristiriitoja tuolloin. Meidän maailmassamme kun jokainen on yksilö ja tekee asioita eri tavalla, silti onnistuen ja oppien. Jälkeenpäin olen miettinyt, että kunpa olisin aikoinani itsekin päässyt Steinerkouluun ja olisimmepa jo esikoisen kohdalla tienneet etsiä tätä vaihtoehtoa. Niin paljon steinerilaisuus on muuttanut lapsia ja elämäämme. Koko perheen elämää.

Koulusta tuli paratiisi!

Kun ensimmäinen steineriin tullut lapsemme oli käynyt koulua puoli vuotta, oli koulusta hänelle tullut paratiisi, entisen koulukauhun sijaan. Kouluun oli ihana mennä ja lomatkin tuntuivat turhilta. Oli kiva olla koulussa, oli ihanaa saada huokaista – nyt tiedämme että lapset saavat kasvaa omiksi persoonikseen turvallisesti kokeillen. Puolen vuoden jälkeen päätimme, että nuorimmaisemme saa aloittaa koulutaipaleensa Steinerissa ja samaan syssyyn siirsimme kolmannenkin samaan kouluun.

Jokaisen kohdalla iloa ja riemua on joka päivä. Koskaan ei enää kouluun lähteminen ole ollut ikävää. Joka päivä koulusta tullessa kaikilla on kerrottavana vain mukavia asioita. Toki joskus on pieniä murheitakin, mutta ne selvitetään aina heti yhdessä. Perhe, lapset, opettajat, vanhemmat. Yhdessä – mutta jokaista kunnioittaen. Puhuen yhdenvertaisesti.

Yhdessä kehittäen

Yrittäjänä sitä monesti vertaan omia toimintatapojani steinerilaisuuteen, tekemällä oppien, yksilöllisyys huomioiden! Se tuottaa mielihyvää ja siten oppii parhaiten. Innostus säilyy. Eihän tämä malli tietenkään kaikille sovi, mutta uskon ja tiedän, että hyvin monelle sopii varmasti! Rohkaisenkin kaikkia tutkimaan tätä vaihtoehtoa lapsensa koulutielle. Kokemuksesta voin sanoa, että kesken lukuvuoden tai jo alkaneen koulutienkään vaihtaminen ei ollut tippaakaan ongelmallista. Kaikki sujui kivutta ja arki rullaa nykyisin ihanasti. En voi kuin olla kiitollinen tästä opinahjosta, joka päivä!

Innostuin koko jutusta niin paljon, että halusin mukaan myös kehittämään koulua, jotta useampi perhe löytäisi tämän mahtavan mahdollisuuden. Siispä lähdin melko pian mukaan myös vanhempien tukiyhdistykseen, joka ylläpitää tätä yksityistä koulua. Oma osaamiseni painottuu etenkin markkinointiin jota tarvitaan ihan yhtälailla kouluissa, yhdistyksissä, yrityksissä, oppilaitoksissa, julkisella puolella kuin monessa muussakin paikassa. Meidän yhdessä pitää kertoa mitä olemme, mitä teemme ja miksi tulla juuri meille. Arkisia juttuja siis. Ei mitään sen ihmeempää.

Värikästä ja ihanaa syksyä sinulle!

Sanna Jylänki

Vadelmavenepakoilainen - ensi-illan tunnelmia

Pappadiipa da pa pa pam pa pam pa pam...

Eilen sain kokea elämäni ensimmäisen kesäteatterin ensi-illan ja vieläpä kutsuvieraana, johtuen #somepiipahtaja hommastani. Jyväskylän Laajavuoressa nautimme musiikkia, tanssia, laulua sekä huikeaa sovitusta Miika Nousiaisen romaanista Vadelmavenepakolainen. Sääkin suosi, eikä oikeastaan yhtään satanut koko illan aikana. Sainpa minäkin parilta itselleni tuntemattomalta katsojalta kiitoksia videobloggailuistani. Nämä lämmittivät kovasti mieltäni, sillä olihan tälläinen teatterista lähes työkseen somettaminen minulle ensimmäinen laatuaan.

On ollut mahtavaa tehdä tätä projektia, oppeja ja koppejakin toki matkalla tullut, mutta niinhän kuulukin aina olla kun uutta lähdetään tekemään. Eikä tämä innostunut somettaminen ihan vielä tähän lopu, sillä aion mennä ainakin 15.7. katsomaan toisen kerran esityksen. Tuolloin lavalla piipahtaa myös Pate Mustajärvi.

Mutta asiaan. Minuakin ihan jännitti ilta, ehkä eniten se, että sataako kaatamalla ja näyttelijät joutuvat märässä esiintymään. Toiseksi se, kun pääsin haastattelemaan ohjaaja Tanjalotta Räikkää viimehetken tunnelmissa sekä takatiloissa tunnelmia ennen esitystä. Aina sitä kokenutkin miettii, että onnistuuko tekemään sellaista settiä, että katsojat ovat tyytyväisiä. Sanoihan joku näyttelijäkin haastatteluja tehdessämme, että jännittää nämä haastattelut! Jännittäminen on ihan normaalia kokeneillakin esiintyjillä, se kuuluu osana sitä juttua!

Kouvola, eikö me voitais muuttaa pois...?

Kokonaisuus oli mainio, tai enemmän kuin mainio. Kaikki toimi jo nyt vaikka live esitykset kehittyvätkin pitkin kauden. Innolla odotan, mitä 15.7. on tuleman.
Hetkeäkään ei kyllästyttänyt, eikä tarvinnut katsoa kelloa, että milloin tämä päättyy. Kerran kyllä kurkkasin kelloa, jotta tietäisin, kuinka kauan vielä saamme nauttia tästä ihanuudesta.

Vaikka olinkin nähnyt harjoituksissa useita palasia sieltä ja täältä, on silti valmis kokonaisuus aivan eri maasta. Saimme vain nauttia esityksestä, täysin rinnoin. Jalkoja ja käsiä vipatti rytmissä monen biisin kohdalla ja pohdin, että voi kunpa nämä kappaleet saisi joskus CD:nä! Samalla annan bändille vielä isot virtuaali aplodit. Vaikken vielä olekaan saanut heitä haastatteluun, niin voin sanoa, että ilman heidän ammattitaitoaan ja luovuuttaan ei Vadelmavenepakolainen olisi Vadelmavenepakolainen.

Olen aina pitänyt musikaaleista ja vielä kun kyseessä on laaja skaala suomalaisia ja ruotsalaisia tunnetuimpia teoksia, ei Vadelmavenepakolainen voi jättää kylmäksi yhtään ihmistä joka musiikista pitää. Nauraa sai lähes kokoajan, vaikka aika tragikoominenhan tarina on. Yhtään surkuttelua tässä ei lopulta kuitenkaan ole.

Näyttelijöiden ammattimainen ote tuo upean silauksen loistoteokseen, vaikka niinpä nämä Teatteri Eurooppa Neljän esitykset ovatkin lähes aina olleet. Upeita settejä lähes kaikki - no, ehkä joku joulushow joskus aikoinaan ei oikein iskenyt. Mutta eihän ne kaikki aina. Enkä minäkään sentään hehkuta ihan kaikkia esityksiä, vaikka paljon hehkutankin. On vain niin paljon hyviä juttuja! Vaikka onhan sanottava, että olen toki nähnyt muutamia surkeitakin, etten puhu ja kirjoita vain siksi koska on pakko. Ei ole - fiiliksissäni täällä omasta vapaasta tahdostani.

Digiloo digilei alla titta på mig...

Päänäyttelijä Timo Ruuskanen, joka on vierailijana TE4:ssä on äärimmäisen positiivinen yllätys! Loistava kaveri, mukava ja rento tyyppi sekä upea näyttelijä, vaikka varmasti monelle tuntematon, vielä. Hänestä kyllä kuullaan varmasti lisääkin! Oli ilo seurata hänen ja koko tiimin työskentelyä lavalla ja lavan takana. Koko porukasta välittyi iloinen tekeminen ja ilo, ihan jokaisessa! On ollut helppoa olla ulkopuolisena mukana ja hetken osana systeemiä. Katsotaan mitä kaikkea tästä seuraa!

Hehkkutukseni päätteksi, en voi muuta kuin suositella kaikille täälläpäin liikkuville kyseistä näytelmää. Menkää ihmeessä katsomaan, on ehdottomasti joka ikisen euron väärti.

Kaivele lisää tunnelmia ja näyttelijä haastatteluja Facebookista hästägillä #somepiipahtaja tai selaa profiiliani facessa. Vaikket kaverini olekaan, ovat nämä kaikki julkisia päivityksiä ja siksi voit katsella niitä vapaasti.

Huimaa teatterikesää - muista että liveteatteri on jotain ihan muuta kuin elokuvat. Jos et vielä ole kokenut, tee se tänä kesänä!

Alla muutama videolinkki valmiina.

Vadelmavenepakolainen - harjoitukset from Sanna Jylänki on Vimeo.

Bäkstagen lyhyet kuulumiset voit katsoa täältä:

Ohjaaja Tanjalotta Räikän haastatelun löydät fb:stä: