Normi eloa astmasta huolimatta

Huhhhei. Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Paljon olisi sanottavaa, vaan ei tahdo olla aikaa kirjoittaa kaikkea. No, pari kirjaakin tuossa työnalla. Ensimmäinen ilmestymässä kesän alussa. Kirjat ovat molemmat busineskirjoja. Täällä yksityispuolella kirjoittelen toistaiseksi vain tätä blogia silloin tällöin. Ainiin, paitsi että yksi tarinani sieltä "entisestä elämästä" on julkaistu Ilona Pietiläisen kirjoittamassa ja Docendon julkaisemassa kirjassa Kokonainen.

Kirjasta myöhemin ehkä lisää - tai käy ostamassa kirja täältä.

Kirjan tarina liittyy vuosien takaisiin tapahtumiin, miten selviydyin, miten minusta tuli minä.

Mutta astmasta meinasin tänään pari sanaa kirjoittaa. Nyt kun aikaa diagnoosista on jo toista vuotta ja pahin järkytys on poissa, voin todeta että elämä jatkuu. Ei voi sanoa, että niinkuin ennekin, mutta kaikkeen tottuu, kaiken kanssa oppii elämään. Minusta on nyt vain tullut ison reseptikasan kanssa liikkuva "sairastaja".

En voi kieltää, etteikö toisinaan kävisi mielessä MIKSI? Luonteeseeni kuitenkin kuuluu, ettei tapahtuneille voi mitään, vaan eteenpäin on mentävä ja elettävä sen mukaan mitä mahdollista. 

Lääkitykset ovat kutakuinkin kohdallaan ja lähes normaalina arki juoksee. Joskin aina on muistettava ettei ilman avaavaa lääkettä, "piippua", pidä lähteä minnekään. Myös allergialääkkeet on hyvä pitää matkassa, mikäli sattuu menemään tilaan jossa on sisäilman kanssa ongelmia tai sattuu olemaan muuta hengitystä piinaavaa haastetta matkalla. 

Alussa muutaman kerran apteekissa meinasi itku tulla kun reseptikasan kanssa tiskillä mietin mitäs lääkkeitä tänään otetaan. Tietoisena siitä, ettei tämä lääkeshow tule ihan lähivuosina loppumaan. Enää ei sureta - se on vain osa elämää jatkossa. 

En ole halunnut tehdä sairaudestani sen isompaa numeroa. Vaikka siitä kirjoitankin, kirjoitan siksi, että lukijat ja muut tiedon etsijät saisivat tukea ja apua arkeensä. 

Toki toisinaan joudun kertomaan asiakkailleni tai yhteistyötahoille astmastani, kun köhiskelen jatkuvasti ja nenä vuotaa. Ne, jotka eivät astmaa tunne - luulevat herkästi, että onpas tuolla paha köhä. Astmaatikolla kun nenä vuotaa ja köhittää vähän väliä, pienistäkin jutuista. Ja näin keväällä etenkin oikein extrana. 

Lääkäri kyselee aina tavatessamme, että olenkos puhallellut lukemia. Harvoin olen. En ole vielä keksinyt miksi niin pitäisi yhtenään tehdä. Olen omalla kohdallani tehnyt päätöksen, että jos olo tuntuu heikommalta, tsekkaan sitten mikä on tilanne ja pohdin lääkityksiäni sitten sen perusteella. Kyllä sen sitten tuntee kun joku ei ole kohdallaan, kun ei voi hyvin. En vain jaksa ottaa tästä elämää suurempaa juttua. Päivät kulkevat muutoin normaaliin tahtiin, lääkettä otetaan silloin kuin tarvitaan. 

Ystävältäni sain hyvän ohjeen, että ennen liikutansuorituksia kannattaa ottaa piipusta muutamankin kerran niin jaksaa sitten paremmin liikkua. Tämä on ollut hyvä neuvo. En ole niitä jotka lukevat toisten sairaskertomuksia tai lääkärikirjoja mitä pitää varoa ja mitä ei saa ja mitä saa tehdä. Luen sitten jos jokin tuntuu olevan pielessä. En halua rajoittaa elämääni rajoittamalla kaikkea. 

Teflonpannut lähtivät vuoden vaihteen jälkeen roskiin ja tilalle tulivat keraamiset pannut ihan TV-Shopista (!!! - koskaan ennen en ole sieltä tilannut, mutta tämä todella kannatti). Nyt ei yskitä aina ruokaa laittaessa.  Tämänkin halusin kokeilla ensin itse. Helpompi on tehdä päätöksiä kun tietää mikä toimii ja mikä ei. Mille on herkistynyt ja mille ei. Kaikki astmaatikot kun eivät oireile läheskään samoille asioille. Esimerkiksi pöly ja hiuslakka eivät juurikaan vaikuta minuun, luojan kiitos ;) Jouluna meillä oli kuusi ja hyasintteja. Lasten iloksi - vietiin ne sitten pois kun ei enää hyvälle tuntunut. 

Minun kohdalla home on pahin. Naama kuumenee, korvat menevät punaiseksi ja yskiminen alkaa n. 20 min päästä viimeistään. Lima nousee nieluun ja metallimaistuu suussa, tunnin päästä ääni alkaa reistailla. Näitä juttuja ei voi näytellä - eivätkä ne voi olla edes kuviteltuja, vaikka joskus niin toivoisinkin. Minähän olen terve. Välillä herkistymisen ja sairastumisen on jo melkein unohtanut. Kun ei joudu heikkoihin tiloihin menemään, ei oireiluja ole juuri ollenkaan. 

Lääkäriltäni kysyin, pitääkö minun välttää näitä tiloja. Kun joudun kuitenkin aika-ajoin käymään asiakkaiden ja yhteistyötahojen tiloissa, joissa on ongelmia. Lääkärini sanoi että ei ole haittaa, kunhan ei oleskele tiloissa jatkuvasti. Troppia naamaan vaan ennen tiloihin menoa, jos tietää ongelmia olevan. 

Hiihtolomalla käväisimme perheen kera Tallinnassa, iso pussi lääkkeitä mukana tottakai. Eihän koskaan voi tietää millainen hotelli/hostelli osuu kohdalle. Ja onneksi otinkin kasan troppeja mukaan, sillä melkoisen heikkohan tämän majapaikkamme kunto olikin. 10 min ja tunsin metallisen maun kielenpäällä ja kurkun kuristuksen yskimiskohtauksineen. No, reissusta selvittiin kun käytiin vain nukkumassa majapaikassa ja vedin kunnolla troppeja poskeen. Ei siitä sen isompaa juttua - toki se vähän matkatunnelmaa latisti, mutta oppia tämäkin =)

Kokonaisuudessa olen kovin huolissani home-asioista yleisesti, siis valtakunnallisesti. Meillä on tämän kanssa käsissämme melkoinen ongelma. Asiaa vähätellään edelleenkin monessa paikassa. Ongelmana on se, ettei ihmisestä oikein vieläkään kunnolla tiedetä mitä tutkitaan, rakennuksista puhumattakaan. Rakennuksia pyritään kyllä korjaamaan, mutta niin monessa saneeratussa paikassa käyneenä voin sanoa, että home on ja pysyy. Vain totaalinen uudelleen rakentaminen poistaa homeet.  Se on pyöveli semmonen veikkonen, ei kiva. 

Keskeisin ongelma näissä asioissa on huolto. Jos rakennetaan jotain, siitä on pidettävä hirmuisen hyvää huolta, koko ajan. Ongelmana on vain se, ettei ketään kiinnosta. "Ei oo mun päänsärky". Vaan eräänä päivänäpä tämä on aika monen päänsärky - on jo nyt. 

Minä kuulen milloin ihminen yskii astmaattisesti - haistan homeen - reagoin homeeseen - huomaan väsyneen ihmisen, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Kaikille tätä vain ei voi sanoa. Asia on arka, mutta onneksi muuttumassa. 

Monesti väsymykseen ja pikku (!)  yskään yritetään löytää syytä muualta. "Onhan flunssa-aika" - "en vain ole liikkunut" - "vitamiinit syömättä" - "stressiä" - "liikaa töitä"... jne. 

Vika ei välttämättä ole sinussa. Jos epäilet sisäilmajuttuja, huomioi paikkoja missä voit heikommin. Jos vaihdat paikkaa, paraneeko olosi?

Ei ole helppoja asioita, mutta tärkeintä on saada itsensä kuntoon. Vähättelyyn ei ole varaa, eikä peittelyyn. Asioista kannattaa puhua, mutta hysteeriseksi ei kannata alkaa. Elää voi aivan perus elämää, jos niin päättää. Mukana voi olla pikkumutkia, mutta ne voi ottaa osana eloa. 

Värikästä pääsiäistä meille kaikille!

Home yrittäjän kumppanina?

Home yrittäjän kumppanina?


(Juttu on julkaistu alunperin Yrittäjähuoltamossa)

Sisäilmaongelmat ovat kasvava luonnonvara yhteiskunnassamme, valitettavasti.
Ongelmia tuntuu putkahtelevan päivänvaloon lähes joka ikinen päivä, eikä näistä vielä tiedetä juurikaan mitään. Ei tiedetä (ainakaan kovin helposti) ongelmien aiheuttajista, ei tiedetä mitä pitäisi etsiä tiloista, mitä ihmisistä. Oireet vaihtelevat, samoin aiheuttajat. Ja valitettavasti joukkoon mahtuu myös henkisesti kanssasairastavia, kuten aina vastaavissa tapauksissa. Koko vyyhti on siis aika paksu setvittäväksi, ainakin toistaiseksi.

Tähän asti otsikoissa on ollut lähinnä julkisenpuolen työyhteisöjä sekä tiloja: kouluja, päiväkoteja, sairaaloita sekä yksityisiä koteja ja niiden tuomia talokauppariitoja. Vaan entä kun on kyseessä pieni yksityisyritys? Asia ei oikeastaan kuulu kellekään, eikä kenenkään tarvitse kantaa vastuuta. Mistä lähdet asiaa selvittämään?

Ensin olet kiireen keskellä ihmeissäsi tilanteesta. Jos sinulla ei ole työntekijöitä, et ole ehkä ehtinyt huomata pikkuhiljaa sairastumistasi ja oletkin saattanut altistaa itseäsi jopa vuosia lähes huomaamatta. Omalla kohdalla kesti neljä vuotta, joskin pari viimeistä vuotta tuli juostua kokeissa kummallisen kuumeilun vuoksi. Mitään syytä ei löytynyt – ei tiedetty mitä pitäisi etsiä. Ei tullut missään vaiheessa pieneen mieleenkään, että kyseessä voisi olla ongelmat toimiston sisäilmassa. Näitä juttuja ei vain osaa ajatella ennen kuin ne osuvat omalle kohdalle. Ulkopuolisen on hyvin vaikea ymmärtää, mistä on kyse. Ettet vain ole keksinyt koko juttua, sehän on nyt in? Ainakin alkuun minultakin kyseltiin, ettei vain työyhteisössäni olisi ongelmia… Niin siellä minun ppy-yrityksessäni, jossa olen vain minä.

Vasta hirvittävä väsymys eräänä iltana marraskuussa 2012 sai säikähtämään. Kaikki oli hyvin: olin kuntoillut, syönyt terveellisesti, nukkunut, työt luisti ja perhe-elämäkin kukoisti.

Mitä nyt migreenilääkettä meni joka ikinen työpäivä outojen kohtausten poistamiseen, ajatuksia oli vaikea pitää kasassa ja aloin unohdella asioita. Voihan ne selittää kiireelläkin… Tosin jatkuva yskiminen, kurkun kuristaminen, kasvojen punoittaminen, neulojen ”hengittäminen” (siltä se tuntuu) toimistolla kertovat jostain muusta ongelmasta. Ja näkeehän sen silmälläkin, etteivät seinät ole kunnossa. Ongelma ei poistu kieltämällä.

Mistä lähdet selvittämään? Minulla oli sinällään onni matkassa, koska asiakkaani, yksityinen sairaanhoitaja oli itsekin joskus altistunut ja osasi ohjata minut heti oikeaan paikkaan ja oikeisiin tutkimuksiin. Kunnon keuhkolääkärille, joka ymmärtää näistä asioista. PEF-tutkimuksia, selvityksiä, lääkkeitä, muita tutkimuksia, pelkoa sekä vahva astmaepäily, lopuksi diagnoosi pahasta astmasta. Minulle joka olen ollut aina kutakuinkin terve.

Ei minun kohdalleni tällaista pitänyt tulla.

Vakuutus? Ei, vakuutuksessa ei ainakaan vielä ole instrumentteja tällaisen varalle. Ei ole tapahtunut mitään vahinkoa.

Vuokranantaja, suuri yhtiö, ei suostu purkamaan vuokrasopimusta, ellen teetä itse tutkimuksia tiloissa ja irtisanomisaika on pitkä. Niin pitkä että pois on päästävä, maksoi mitä maksoi, muuten menee henki tai ainakin terveys lopullisesti. Eli maksan kuukausia kahdesta tilasta.

Kalusteet ja materiaalit on hävitettävä. Mielessä pyörii vain: Miten jatkan yritystoimintaani? No, tuleepahan kunnon siivous, vaan eipä se naurata oikeasti.

Sairaslomasta ei ole paljoa höytyä, sillä yrityksen laskut on edelleen maksettava ja työkykysi on erittäin alhainen. Lääkäri on kieltänyt työskentelemästä nykyisissä tiloissa. Mistä löytyy uudet puhtaat tilat? Ei helppoa ratkaisua – selvitystä, työtä, valvomista yökaudet, suremista. Miten eteenpäin? Ei tätä nyt tähän voi jättää, vaikka voimat ovat vähissä, niin fyysiset kuin henkisetkin.

Ei ole olemassa mitään kriisirahastoa, jolla pääset onnettomuuden yli. Pahin pelko onkin yrityksen kassakriisi ja maksuvaikeudet, protestilistat sekä muut yrittäjän pahat ”viholliset”, etkä ole tehnyt tilannetta tahallasi.

Voisiko joku päivä ehkä olla jokin yrittäjän kriisirahasto vastaavia tilanteita varten? Taikka vakuutusinstrumentti, jolla pääset taas työtäsi jatkamaan puhtaissa tiloissa. Nyt vaihtoehdot ovat vähissä. Työsuojelupiirit ja vastaavat eivät ole yrittäjiä varten. Mikä taho sitten on? Veikkaan, että tämä vain on niin uusi asia, ettei meillä ole tähän vielä kunnon ratkaisuja. Nyt on aika toteuttaa uusia tukiverkkoja.

Onni on tässä tapauksessa laajat verkostot: lakimiehiä, sopimusosaajia, rakennusalan ammattilaisia, terveydenhuollon henkilöitä, konsultteja, sparraajia, valmentajia ja muita erialojen toimijoita. Valitettavasti kaikilla ei ole näin, mitä voisimme tehdä jotta muilla tie olisi helpompi? Ettei yritystoiminta kaatuisi tällaiseen vielä kirjaimellisesti hyvin käsittämättömään tilanteeseen.

Mutta onnettomuuksista voi myös syntyä uutta. Niin nytkin. Oma ja läheisten terveys on oltava aina etusijalla – vaikkakin harmillista, että se on joskus hyvin hyvin kallista.

Tämä onnettomuus pisti käyntiin parin vuoden mittaisen unelman Yrittäjän Kumppanitalosta, jossa pienyrittäjät voivat konkreettisesti työskennellä yhdessä ja jaksaa paremmin. Taloa ”rakennellessa” sitä onkin jaksanut vaikeiden hetkien yli. On ollut mihin uskoa ja mistä pitää kiinni. Talo avaakin ovensa jo helmikuun 2013 aikana, ja allekirjoittanut yrittäjä on entistäkin vahvempana auttamaan toisia yrittäjiä!

Oppia tulee tästäkin paljon reppuun, vaikka se vähän kirpaiseekin.

Sanna Jylänki

Redesan Oy

Sanna Jylänki tuntee erityisesti pienten yritysten arjen. Hänen yrityksensä Redesan Oy auttaa toisia yrityksiä ja yrittäjiä kehittymään ja voimaan paremmin.