Kun relaa niin aivot pelaa!

Funssa-aika, köhää ja kuumetta. Kuusihenkisessä perheessä tulee väistämättä näitä kotitoimistopäiviä muutaman kerran vuodessa. Onneksi hyvin harvoin kumminkin. Hyvät yöunet ja kohtalaisen terveelliset elämän tavat pitänevät perheen kohtalaisen hyvässä kunnossa pääosin.

Kun yrittäjän kalenteri on buukattu kohtuu täydeksi, tekee sairastumiset pientä lisä-äksöniä elämään. Operaatio kalenterin uudelleen järjestely. Ensin tuntuu että ei onnistu millään, hiukan surettaakin. Sitten lopulta kun istut hetkeksi alas ja yhden asian kerrallaan siirtelet ja hoitelet, huomaat ettei se niin kauheaa ollutkaan.
Lopulta onkin ihan mukava tuulettaa ajatuksiaan nuhaisten lasten kanssa Semmareita kuunnellen. Vaikka onhan sitä välillä töitä hiukan naputeltavakin.

Eräs yrittäjä, joka on juuri jäämässä ensimmäiselle äitiyslomalleen tuumasi koulutuksessamme, että on ihana tunne kun tietää vauvaloman olevan tulossa ja on pakko hellittää hiukan - niin huomaakin miten paljon enemmän pystyy vastaanottamaan kun ei yritä väkisellä. Tekee työtä, antaa asioiden mennä painollaan, elää.
Vaikken mammalomalle olekaan jäämässä, enkä enää tule jäämään, niin täällä sairastuvalla on vähän samanlainen ajatus ilmassa. Huomaa ettei se maailma kaadu vaikka et voikaan tehdä sitä mitä olit suunnitellut. Laskut ja työt odottavat siellä, ihmiset ymmärtävät kun kerrot tilanteen.
Tulee hyvä hetki tarkastella asioita eri kantilta. Virkistää kummasti kumminkin.

Osaatko sinä rentoutua ja antaa olla? Olla tässä hetkessä, murehtimatta. Kyllä myönnän, vaikeaa se on minullekin, mutta kummasti siihen vaan oppii - yleensä viimeistään silloin kun on pakko. Pakkohan on paras muusa ;) Ja silloin kun annat vain olla ja mennä, niin huomaatkin asioiden soljuvan ihan itsekseen.
Testaa! (Mutta älä liian kauaksi aikaa jää laineille lepäämään...)

Kannustetaan yrittäjyyteen - millä?

(kirjoitus julkaistu myös mm. Jyväskylän Kokoomuksen Kunnallisjärjestön blogissa)

Vähän väliä saa kuulla juhlapuheita ja kirjoituksia siitä miten yrittäjyyteen kannustetaan ja miten yrittäjyys on nyt in. Kyllä. Kannustusta riittää puolelta jos toiseltakin. Ala ihmeessä yrittäjäksi ja työllistä toisia! Eikö kuulostakin helpolta? Sillä se Suomen BKT korjaantuu.


Vaan miten onkaan todellisuudessa, onko keinoja? Yrittäjien niskaan sälytetään toinen toistaan ihmeellisimpiä veroja ja maksuja, onhan meillä varaa maksaa jos kerran tulostakin joskus saamme tehtyä. Mitäpä me itse sillä tuloksella, ei kai se nyt voi meille kuulua, sillähän voisi vaikka kehittää ja kasvattaa yritystään!

On tiukkaa lainsäädäntöä, byrokratiaa ja huikea määrä erilaisia asioita joita pitää yrittää varoa ja väistellä tai ainakin osata ja ymmärtää, jos aiot vastuullisena yrittäjänä pärjätä ja menestyä. Suuri osa on varmasti ihan tarpeellista, en sitä sano. Mutta ylimääräistä kankeutta on ilmassa jo riittävästi.

Ainiin, menestyminenkin on paha juttu. Mutta kun Suomi tarvitsisi nyt kovasti niitä menestyviä yrityksiä. Rahaa liikkumaan, myös ulkomailta tänne. Kasvuyrittäjiä haetaan jos jonkinlaisella projektilla - rahaa palaa huimat määrät. Minkä verran oikeasti tuloksia tulee?

Pienyrityksissä olisi töitä tarjolla monellekin käsiparille, vaan kun työllistäminen on tehty hankalaksi, hyvin hyvin kalliiksi kaikkine sivukuluineen ja mikä pahinta jopa vaaralliseksi! Vaaralliseksi siltä osin, että yrittäjä on usein alakynnessä antaessaan toiselle työtä ja joku jossain määrää miten ja mitä siitä on maksettava.

Vuonna 2009 on oltu huolissaan ihan samoista asioista kuin nytkin (lue Risto Pennasen artikkeli Taloussanomien nettisivuilla vuodelta 2009: Suomi tarvitsee yrittäjyyttä, heh heh.) - joskin Suomen Yrittäjät ovat onneksi jo saaneet äänensä joihinkin neuvottelupöytiin. Kuitenkin edelleen on etenkin kaupunkien/kuntien kehittämisorganisaatioissa ja vastaavissa projekteissa vain virkamiehiä, eikä yhtään yrittäjää kertomassa kentän kuulumisia. Yleensä ei kysytä mukaan. Se on käsittämätöntä. Miten voidaan etsiä ratkaisuja ja muuttaa tulevaisuutta jos kaikki osapuolet eivät ole itse mukana kehittämässä? Miten voidaan päättää toisten puolesta mitä heidän pitää tehdä? Ja pelkkä kannustaminen ei auta juurikaan ketään - tarvitaan tekoja. Yrityksetkin ovat ottaneet jo vuosien ajan asiakkaatkin mukaan kehittämistyöhön. Nyt on aika uudistaa ja reippaasti, tällä mallilla on Suomi Oy Ab konkurssissa ihan pian.

Olen henkeen ja vereen yrittäjä ja yrittäjien puolesta puhuja, enkä tarkoita tällä tekstillä ettei kannattaisi alkaa yrittäjäksi, päinvastoin - mutta etenkin meidän luottamustehtävissä toimivien yrittäjien on pidettävä huoli, että niitä kunnon tekoja syntyy oikeasti. Meidän pitää jaksaa puhua ja kirjoittaa ja nostaa kissaa pöydälle, vielä silloinkin kun tuntuu ettei mistään mitään tule. Vain yhdessä voimme vaikuttaa! Yrittäjyys on joka tapauksessa keskeisin tulevaisuuden(kin) tapa tehdä työpaikkoja ja pitää Suomi Oy Ab pystyssä. Niin se vain on.




Kirjoittaja on yrityskehittäjä yrityksessään Redesan Oy:ssä. Sanna on rakennus- ja ympäristölautakunnan jäsen. Hän toimii myös Jyväskylän Kokoomusnaisten puheenjohtajana, Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön ja Keski-Suomen Kokoomuksen hallituksissa sekä Keski-Suomen Yrittäjänaiset ry:n varapuheenjohtajana.

Home yrittäjän kumppanina?

Home yrittäjän kumppanina?


(Juttu on julkaistu alunperin Yrittäjähuoltamossa)

Sisäilmaongelmat ovat kasvava luonnonvara yhteiskunnassamme, valitettavasti.
Ongelmia tuntuu putkahtelevan päivänvaloon lähes joka ikinen päivä, eikä näistä vielä tiedetä juurikaan mitään. Ei tiedetä (ainakaan kovin helposti) ongelmien aiheuttajista, ei tiedetä mitä pitäisi etsiä tiloista, mitä ihmisistä. Oireet vaihtelevat, samoin aiheuttajat. Ja valitettavasti joukkoon mahtuu myös henkisesti kanssasairastavia, kuten aina vastaavissa tapauksissa. Koko vyyhti on siis aika paksu setvittäväksi, ainakin toistaiseksi.

Tähän asti otsikoissa on ollut lähinnä julkisenpuolen työyhteisöjä sekä tiloja: kouluja, päiväkoteja, sairaaloita sekä yksityisiä koteja ja niiden tuomia talokauppariitoja. Vaan entä kun on kyseessä pieni yksityisyritys? Asia ei oikeastaan kuulu kellekään, eikä kenenkään tarvitse kantaa vastuuta. Mistä lähdet asiaa selvittämään?

Ensin olet kiireen keskellä ihmeissäsi tilanteesta. Jos sinulla ei ole työntekijöitä, et ole ehkä ehtinyt huomata pikkuhiljaa sairastumistasi ja oletkin saattanut altistaa itseäsi jopa vuosia lähes huomaamatta. Omalla kohdalla kesti neljä vuotta, joskin pari viimeistä vuotta tuli juostua kokeissa kummallisen kuumeilun vuoksi. Mitään syytä ei löytynyt – ei tiedetty mitä pitäisi etsiä. Ei tullut missään vaiheessa pieneen mieleenkään, että kyseessä voisi olla ongelmat toimiston sisäilmassa. Näitä juttuja ei vain osaa ajatella ennen kuin ne osuvat omalle kohdalle. Ulkopuolisen on hyvin vaikea ymmärtää, mistä on kyse. Ettet vain ole keksinyt koko juttua, sehän on nyt in? Ainakin alkuun minultakin kyseltiin, ettei vain työyhteisössäni olisi ongelmia… Niin siellä minun ppy-yrityksessäni, jossa olen vain minä.

Vasta hirvittävä väsymys eräänä iltana marraskuussa 2012 sai säikähtämään. Kaikki oli hyvin: olin kuntoillut, syönyt terveellisesti, nukkunut, työt luisti ja perhe-elämäkin kukoisti.

Mitä nyt migreenilääkettä meni joka ikinen työpäivä outojen kohtausten poistamiseen, ajatuksia oli vaikea pitää kasassa ja aloin unohdella asioita. Voihan ne selittää kiireelläkin… Tosin jatkuva yskiminen, kurkun kuristaminen, kasvojen punoittaminen, neulojen ”hengittäminen” (siltä se tuntuu) toimistolla kertovat jostain muusta ongelmasta. Ja näkeehän sen silmälläkin, etteivät seinät ole kunnossa. Ongelma ei poistu kieltämällä.

Mistä lähdet selvittämään? Minulla oli sinällään onni matkassa, koska asiakkaani, yksityinen sairaanhoitaja oli itsekin joskus altistunut ja osasi ohjata minut heti oikeaan paikkaan ja oikeisiin tutkimuksiin. Kunnon keuhkolääkärille, joka ymmärtää näistä asioista. PEF-tutkimuksia, selvityksiä, lääkkeitä, muita tutkimuksia, pelkoa sekä vahva astmaepäily, lopuksi diagnoosi pahasta astmasta. Minulle joka olen ollut aina kutakuinkin terve.

Ei minun kohdalleni tällaista pitänyt tulla.

Vakuutus? Ei, vakuutuksessa ei ainakaan vielä ole instrumentteja tällaisen varalle. Ei ole tapahtunut mitään vahinkoa.

Vuokranantaja, suuri yhtiö, ei suostu purkamaan vuokrasopimusta, ellen teetä itse tutkimuksia tiloissa ja irtisanomisaika on pitkä. Niin pitkä että pois on päästävä, maksoi mitä maksoi, muuten menee henki tai ainakin terveys lopullisesti. Eli maksan kuukausia kahdesta tilasta.

Kalusteet ja materiaalit on hävitettävä. Mielessä pyörii vain: Miten jatkan yritystoimintaani? No, tuleepahan kunnon siivous, vaan eipä se naurata oikeasti.

Sairaslomasta ei ole paljoa höytyä, sillä yrityksen laskut on edelleen maksettava ja työkykysi on erittäin alhainen. Lääkäri on kieltänyt työskentelemästä nykyisissä tiloissa. Mistä löytyy uudet puhtaat tilat? Ei helppoa ratkaisua – selvitystä, työtä, valvomista yökaudet, suremista. Miten eteenpäin? Ei tätä nyt tähän voi jättää, vaikka voimat ovat vähissä, niin fyysiset kuin henkisetkin.

Ei ole olemassa mitään kriisirahastoa, jolla pääset onnettomuuden yli. Pahin pelko onkin yrityksen kassakriisi ja maksuvaikeudet, protestilistat sekä muut yrittäjän pahat ”viholliset”, etkä ole tehnyt tilannetta tahallasi.

Voisiko joku päivä ehkä olla jokin yrittäjän kriisirahasto vastaavia tilanteita varten? Taikka vakuutusinstrumentti, jolla pääset taas työtäsi jatkamaan puhtaissa tiloissa. Nyt vaihtoehdot ovat vähissä. Työsuojelupiirit ja vastaavat eivät ole yrittäjiä varten. Mikä taho sitten on? Veikkaan, että tämä vain on niin uusi asia, ettei meillä ole tähän vielä kunnon ratkaisuja. Nyt on aika toteuttaa uusia tukiverkkoja.

Onni on tässä tapauksessa laajat verkostot: lakimiehiä, sopimusosaajia, rakennusalan ammattilaisia, terveydenhuollon henkilöitä, konsultteja, sparraajia, valmentajia ja muita erialojen toimijoita. Valitettavasti kaikilla ei ole näin, mitä voisimme tehdä jotta muilla tie olisi helpompi? Ettei yritystoiminta kaatuisi tällaiseen vielä kirjaimellisesti hyvin käsittämättömään tilanteeseen.

Mutta onnettomuuksista voi myös syntyä uutta. Niin nytkin. Oma ja läheisten terveys on oltava aina etusijalla – vaikkakin harmillista, että se on joskus hyvin hyvin kallista.

Tämä onnettomuus pisti käyntiin parin vuoden mittaisen unelman Yrittäjän Kumppanitalosta, jossa pienyrittäjät voivat konkreettisesti työskennellä yhdessä ja jaksaa paremmin. Taloa ”rakennellessa” sitä onkin jaksanut vaikeiden hetkien yli. On ollut mihin uskoa ja mistä pitää kiinni. Talo avaakin ovensa jo helmikuun 2013 aikana, ja allekirjoittanut yrittäjä on entistäkin vahvempana auttamaan toisia yrittäjiä!

Oppia tulee tästäkin paljon reppuun, vaikka se vähän kirpaiseekin.

Sanna Jylänki

Redesan Oy

Sanna Jylänki tuntee erityisesti pienten yritysten arjen. Hänen yrityksensä Redesan Oy auttaa toisia yrityksiä ja yrittäjiä kehittymään ja voimaan paremmin.