Tänään, yks kaks, tuli 33 vuotta täyteen allekirjoittaneelle ja 5 vuotta täyteen Hennalle. Henna on perheemme kolmonen, siis kolmas synnyttämäni lapsi. Yhteensähän lapsukaisia on perheessämme 4.
Olen ylpeä juuri tästä vuosiluvusta nyt ja uskon että olen siitä ylpeä myös tulevaisuudessa joka vuosipäivä. Ikä tuo varmuutta ja elämänkokemusta jokahetki. Kuten 80 vuotias mummoni eilen sanoi, kaikki vuodet ovat elämäniloisia vuosia.
Elämääni on mahtunutkin jo yhtä sun toista ja yhteen näistä ikävimmistä tapahtumista annan huomenna ensimmäisen haastatteluni YLE:n televisio dokumenttiin. Tästä tapahtumasta on jo 10 vuotta aikaa ja nyt olen valmis omalla äänelläni sekä etunimelläni esiintymään puhelinhaastattelussa. Toivon tämän dokumentin osaltaan edistävän väkivaltarikosten tuomioden ja yleisen oikeustajun lähentymistä, sekä toisille uhreille rohkeuden puhua tapahtuneista.
Haastattelu liittyy entiseen elämääni (kuten yleensä puhun - tarkoittaen edellistä avioliittoani), eikä siis millään tavalla nykyiseen suhteeseen. Kauheuksia läpikäyneenä sitä osaa laittaa asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen.
Elämä ei siis ole aina ollut ruusuilla tanssimista, mutten ole myöskään katkeroitunut tapahtumista.
Olen sanonut monta kertaa, etten olisi se mitä nyt olen, jos en olisi joutunut läpikäymään tapahtuneita. Puhumalla ja kirjoittamalla elämässä pääsi eteenpäin tuolloin. Siksipä niin paljon painotan asioista puhumista lapsilleni sekä miehelleni. Koskaan ei voi puhua liikaa asiasta. Ja se ihan oikeasti auttaa!
Yrittäjänä olen myös huomannut, että huomiseen on hyvää luottaa vaikeina aikoina, mutta tätä päivää eletään kuitenkin "meno päällä" ja jalat maassa - mutta aina jokin toive tai haave korvantakana ;)
Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa =)
33 ja risat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi, luen niitä oikein mielelläni =)