Alkuwoimaa!

Pari kokonaista päivää vielä ennen H-hetkeä. Valmistelut on onneksi aika hyvin kuosissaan, tosin tehtävää on vielä ja lauantai tulee olemaan kiireen täyttämä.

Tuntuu siltä että mitä enemmän jotain tekee, sen enemmän virtaa riittää. Vielä kun on saatu perhe asiatkin mukavasti mallilleen, eli omassa perheessä rauha ja hyvä keskustelu vireys kaikilla sekä pieniä lomasessioitakin kalenterissa niin avot!
Kyllä elämästä pitää nauttia, joskus sen voi tehdä myös työnmerkeissä, kun sitten sopivasti välillä lomaileekin.
Kun tarpeeksi paljon luottaa itseensä ja toimiinsa, ei pienet murheet, eikä toisten sanomisetkaan tunnu juuri missään. Tärkeintä on itse tietää mitä tekee ja miksi. Luja usko toimiinsa auttaa siis jaksamaan silloinkin kun joku tulee kertomaan sinulle että teet asiat hänen mielestään väärin.

Itse olen ollut äitinä kohta 11 vuotta ja olen nauttinut lähestulkoon jokaisesta päivästä. Onhan toki huonojakin päiviä ollut, sitä on turhakieltää. Nämä liittyivät aikaan kun olin yksin Jonnan kanssa ja tyttö oli kipeä ja piti monta yötä hänen kanssaan valvoa. Silloin tuli pari kertaa mietittyä että miksi pitää yksin tämä kaikki kestää. No, mutta oli ystävät, ja on edelleen. Aamulla sitä oli aina toinen mieli kun pikkuinen napero kömpi saman peiton alle, nosti pikkusormillaan silmäluomeni auki ja sanoi "äiti". Eipä sitä muuta tarvinnutkaan. Sitä tahtoo tehdä lastensa eteen mitä vain. Äidin rakkaus se on vaan se ihmeellinen asia.

Olen useasti miettinyt että sammuuko se joskus? Voiko omia lapsia inhota? vaikka sitten kun ovat aikuisia ja tekevät mielestäni vääriä tekoja? Vai olisiko niin ettei nk. "vääriä" tekoja tulekaan jos saa kasvatettua lapset hyviksi kansalaisiksi - en tiedä. Vaikka tokihan muistan omasta nuoruudesta että piti kokeilla kaikenlaista, se varmasti kuuluu jokaisen nuoren elämään, kunhan vain osaa ajatella asioiden seurauksia. Sitä olemme koittaneet lapsille opettaa. Ja puhumista myös. Ilman asioiden läpikäymistä ei elämä kyllä kovin ruusuista ole. Ja kyllä meillä puhutaankin, myös ikävät asiat. Annetaan erilaisille ajatuksille tilaa, jokainen meidän perheen kuudesta jäsenestä on erilainen, oma persoona. Niinkuin kaikki ihmiset maanpäällä.

On turhaa kuvitella että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, ei, ei missään nimessä. Tärkeintä on oppia ymmärtämään ja suvaitsemaan erilaisuutta. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta etenkin aikuisten ihmisten pitää osata käyttäytyä korrektisti. Sillä pääsee pitkälle. Ja toinen tärkeä asia: Joskus vanhat jutut on vain haudattava, annettava olla. Turha jäädä märehtimään ja varsinkaan palata aina ja uudestaan vanhoihin tapahtumiin, siinä vain taantuu. Muumit karkaa laaksosta.

Vaikeina aikoina, vaikeiden asioiden keskellä, on asioista puhuminen tuonut helpotuksen. Tai jos ei ole voinut kellekään puhua, niin asioiden kirjoittaminenkin auttoi.
10v sitten minulla oli omat nettisivut jonne tein elämäni ABC:n. Siihen kasasin kaikkia, tuolloin 23 vuotiaana, tielleni osuneita hyviä ja huonoja asioita.
Lista ei ollut mitään ihan kaunista luettavaa, mutta elämää. Ja selkeytti paljon omia ajatuksia.
Nytkin, vaikkei mitään kriisiä olekaan oikeastaan, on kivaa kirjoitella ajatuksia tänne, samaa sanoo Tomi. Kilpaa kirjoitellaan blogejamme ja luetaankin toki toinen toistemme kirjoituksia - sekin on kivaa - vaikka aika paljon jo toisesta tietääkin, oppii silti uutta kokoajan.

Meidän suhde on jotenkin jännä, ollut alusta asti: Tavattiin netissä - kirjoiteltiin siis - sitten sokkotreffit elokuviin, 1kk päästä kihloihin, 6kk päästä naimisissa, siitä vuoden päästä syntyi Niko, sitten reilu vuosi kun syntyi Henna ja samalla alettiin rakentamaan taloamme. Sitten tuli vielä muutaman vuoden päästä Jenna. Nyt on perheluku tässä ja elämä tuntuu vaan paranevan kokoajan!
Alussa ei ollut sitä mahtavaa suurta rakkautta, vaan kaksi aikuista ihmistä, jotka tahtoi samoja asioita: perhettä ja yhteistä kotia. Kuulostaa tylyltä, mutta siitä sitä lähdettiin rakentamaan. Ja nyt ollaan kohtalaisen onnellisia yhdessä. Hyvin erilaisia persoonia olemme, mutta osaamme täydentää toisiamme ja saada uusia ulottuvuuksia ja vahvuuksia elämään. Ei se aina helppoa ole ollut, mutta kun ei enää niin helpolla tahdo luovuttaa ja osaa ajatella myös tiskin toiselta puolelta, niin hyvä siitä tulee. Paranee vain vuosi vuodelta! Ja vielä kun on keksitty mukavia yhteisiä harrastuksia, kuten asuntovaunuilu sekä uusin juttu politikointi... niin, juuri se :D

Jep, tämmöisä Muumilaakson tarinoita tällä kertaa.