Jollekin aina väärin...

Maanantai.

Jep, se huomattiin SIPA Sannan kanssa jo aamulla. Mitkään koneet ja vehkeet ei tahtoneet toimia. No, tuttua sinällään. Huvittaa yleensä.
Päivä ollut hyvin työntäyteinen tulevien tapahtumien vuoksi, mutta paljon saatiin taas tehtyä. Huomenna jatkuu.

33 ikävuoteen sitä on nähnyt ja kuullut jo aikalailla ja silti vieläkin jaksaa hämmästyä. Koitat tehdä oikein, niin joku on jokatapaukasessa sitä mieltä että teet väärin. Kaikkia ei toki voi, eikä pidäkään miellyttää. Pääasia on että itsellä ja perheellä on hyvin, jos toiminta ei muita miellytä, niin voi katsella omaa napaa. Kaikkien ei pidäkään kaikista pitää, mutta joskus voi pitää mölyt mahassaan, ettei tulisi poltettua liikaa siltoja. Aina niitä ei voi korjata takanapäin.

Olen kuitenkin oppinut, että viisain on koittaa keskittyä omaan elämäänsä, oman perheensää hyvinvointiin. Joskus nuorena koitin auttaa kaikkia ja olla jokapaikassa (joo, vaikka nytkin olen jokapaikassa, niin kuitenkin keskittyneesti, jokin punainen lanka koko touhussa). Sitten opin, ettei se kannattanut.
Kuuntelen toki mielelläni edelleen toisten murheita ja jaan iloja, mutta koitan ottaa ne "ammattimaisesti" - enkä tarkoita kylmästi (enkä ole psykologi, vaikka haluaisinkin ;) , vaan siten etten huolehtisi liiaksi toisten asioita, kun välillä omissakin on huolehtimista.

Maailmassa tapahtuu kokoajan kauheita asioita, niitä on aina tapahtunut, ja tulee aina tapahtumaan. Ja sen mukaan meidän on elettävä. Koitettava tehdä maailmasta parempi paikka elää, etenkin lapsillemme - jälkipolvillemme.

Kaikkea ei kuitenkaan yksin voi muuttaa. Siihen tarvitaan tiimi.

Tiimi on se avainsana. Tiimi työssä, tiimi kotona, tiimi kavereiden kera, tiimi harrastukissa, tiimi luottamustehtävissä. Tiimityöllä tehdään isoja tuloksia, yhdessä, toisia kuunnellen ja sopivasti myötäillen, mutta kuitenkin omia ideoita mukaan rohkeasti tuoden.
Ja sekin on kuitenkin jollekin väärin, eikä se mitään. Joku tahtoo toteuttaa yksin.
Olisi kuitenkin maininnanarvoista, että aikuiset ihmiset puhuisivat aikuistentavoin. Lapset saavat puhua lastentavoin.

Minusta on upeaa kun voin näyttää miehelleni Tomille tekstejä ja töitä mitä teen. Meillä on täysin erilainen näkökanta monen asian suhteen: minä olen savolaiskarjalainen nainen ja Tomi on pohjanmaanjuuret omaava insinöörimies... Eipä sitä tarvinne enempää selitellä.
Mutta, yhtäkaikki, molemmat saamme toisiltamme täysin erilaisia kommentteja ja vinkkejä, joista voimme poimmia itsellemme kehitysideoita työhömme. Joskus ne ärsyttää ihan sikana, mutta kun niitä hetken miettii niin eipä ne niin huonoja ideoita ollutkaan. Tämä on molemminpuolista. Eikä meillä toisen kommenttien perusteella muuteta kaikkea tekemäänsä, vaan jotain niitä pieniä hippusia - kuten aina opastan myyjiäni ja markkinoinnin parissa työskenteleviä ihmisiä - ole myös välillä asiakkaan housuissa.
Pitää muistaa katsella muidenkin silmin maailmaa. Mutta tiedän, se ei ole kaikille meille helppoa, mutta siihen voi opetella. Siis ottamaan vastaan kehitysideoita suuttumatta. Se on rikkaus ja minusta suuri viisaus ihmisessä.

Nyt menen antamaan tällä ihanalle kotitiimille iltapalaa. Jokaisella on roolinsa, jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on. Kaikenlaisia mielipiteitä tarvitaan ja niistä pitää ymmärtää oma punainen lankansa, juuri tälle tiimille tarkoitettu. Elämmehän täällä vain tämän yhden kerran.