Pienen lapsen vuoksi, 10v sitten...

Viikko vasta alkoi... ja hups, se onkin jo kohta ohi :O No, parin päivän päästä on loma, koko perheen yhteinen hiihtoloma! Me kaikki kuusi - yhdessä.

Tähän viikkoon onkin mahtunut tosi paljon tekemistä ja puhumista, aina 10 vuoden takaisten asioiden läpikäymisestä lähtien. Yllättävää, miten tunteet on edelleen pinnassa kun lukee ja puhuu syvällisesti monta tuntia "vanhan elämän" tapahtumista.

Teimme MOT toimittaja Tiina Lundellin kanssa monta tuntia töitä seksuaalirikosjuttuun. Kohdallani tämä tarkoittaa siis tulevaa haastattelua TV1:n ohjelmaan. Kaapeista piti kaivaa kaikki vanhat paperit ja lukea ne läpi, ensimmäistä kertaa "selkein" ajatuksin. Löysin myös mielenkiintoisia seikkoja, mitä ei otettu tuolloin huomioon. Mutta tämä rikos on jo vanhentunut ja se siitä.
Nyt osaisi jäsentää tapahtuneet paremmin ja mietinkin, jos hovioikeus olisi käyty nyt, olisin ymmärtänyt vaatia asioita enemmän.
Silloin en osannut, tai ainakaan en jaksanut. Kaikki oli hurjaa pyöritystä. Kuin elokuvissa - ja nyt luen sitä tarinan käsikirjoitusta. Opettelen jälleen vuorosanoja.
Asiat eivät onneksi enää palaa uniin. Ymmärrän, että on kyse vain vanhasta tarinasta. Vaikka käsikirjoituksen kannessa lukee: "Tositapahtumiin perustuva".

Minua edelleen ihmetyttävin asia näissä omissa oikeudenkäynneissä on ollut se, ettei pienen lapsen läsnäoloa otettu missään oikeusasteessa huomioon. Ei välitetty.
Ja kuitenkin itselleni se oli kaikista suurin huoli, miten lapselle käy, millaiset traumat hänelle jää, parantuuko hän tästä koskaan:
- Pieni avuton ihminen, joka hädissään itkee saamatta apua. Äidillä on joku huonosti, miksi äiti ei tule ja auta? Miksi tuo toinen ihminen, tekee pahaa äidille - lapsi kyllä vaistoaa milloin on pahaa ja milloin on hyvää. Ja tämä ei ole hyvää.

Aikuinen ihminen kyllä pystyy parantumaan ja varmasti lapsetkin. Mutta ei niin helposti. Tuskan tunne jää varmasti iäksi asumaan pieneen ihmiseen. Ei vuoden ikäiselle pysty selittämään miksi näin kävi, kun ei aikuisellekaan. Kun ei ole syytä miksi.
Pistää vihaksi kun kuulee puhuttavan, että ei saa pukeutua liian paljastavasti ettei tulisi raiskatuksi. Niin... saako kaupasta sitten varastaa kun tavarat on näkösällä hyllyssä?

Kun toimittaja kysyi, miltä tuntui odottaa oikeudenkäyntien väliaikoina, muistin vain sen että oli huoli tyttärestä. Hänen hyvinvoinnistaan. Ja sitten muistin yhden synkän illan. Ajattelin pienen hetken tehdä jotain typerää, mutta vain ajattelin ja vain pienen hetken.
Moni asia on unohtunut noilta vuosilta, varmasti niin on tarkoitettu. Sitä jaksaa rakentaa uutta, kuten pitääkin. Eteenpäin ei pääse jos jää vain miettimään ja suremaan. Kun on kuitenkin vain tämä yksi elämä, sen tahtoo elää elämästä nauttien. Sillon jaksoin lapsen takia, itsestä ei ollut niin väliä. Joku oli jo häväissyt tekemällä pahaa, eikä se ollut oma tahtoni.

Lasten kautta sitä kasvaa kokoajan. On ihanaa tulla kotiin kun isot ja pienet lapsukaiset tulevat halaamaan ja tervehtimään ovella raskaan työpäivän jälkeen. Ja aina, kun tulen yöllä kotiin, käyn aina katsomassa jokaisen lapsen ennen nukkumaan menoani. Lapsista saa voimaa, pyytämättä.

Nautin vuosista kotona lasten kanssa, mutta nautin myös tästä ajasta työni ääressä. Perheen ja työn yhteensovittaminen ei aina ole helppoa, mutta uskon että siitä selviää, varsinkin kun apuna on hyviä hoitotätejä. Kiitos apuhoitotädeille =)

Niin... tänäpäivänä se pieni tyttö on jo vähän isompi tyttö - Kohta 11v, kasvamassa kovaa vauhtia naiseksi. Naiseksi miesten maailmaan - vai tulisiko tästä kuitenkin kokoajan enemmän tasavertainen maailma? Sitä ainakin haluan eteenpäin viedä.
Nainenkin voi tehdä työtä ja yrittää, nainen saa päättää omasta ruumistaan itse, nainen on tasavertainen miehen rinnalla. Näitä meidän tulee opettaa lapsillemme. Ketään ei tule vahingoittaa, toista tulee kunniottaa.

... ja kaikkien lasteni vuoksi myös tänään ja huomenna. Tällä jaksan.