sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Home yrittäjän kumppanina?


Home yrittäjän kumppanina?


(Juttu on julkaistu alunperin Yrittäjähuoltamossa)

Sisäilmaongelmat ovat kasvava luonnonvara yhteiskunnassamme, valitettavasti.
Ongelmia tuntuu putkahtelevan päivänvaloon lähes joka ikinen päivä, eikä näistä vielä tiedetä juurikaan mitään. Ei tiedetä (ainakaan kovin helposti) ongelmien aiheuttajista, ei tiedetä mitä pitäisi etsiä tiloista, mitä ihmisistä. Oireet vaihtelevat, samoin aiheuttajat. Ja valitettavasti joukkoon mahtuu myös henkisesti kanssasairastavia, kuten aina vastaavissa tapauksissa. Koko vyyhti on siis aika paksu setvittäväksi, ainakin toistaiseksi.

Tähän asti otsikoissa on ollut lähinnä julkisenpuolen työyhteisöjä sekä tiloja: kouluja, päiväkoteja, sairaaloita sekä yksityisiä koteja ja niiden tuomia talokauppariitoja. Vaan entä kun on kyseessä pieni yksityisyritys? Asia ei oikeastaan kuulu kellekään, eikä kenenkään tarvitse kantaa vastuuta. Mistä lähdet asiaa selvittämään?

Ensin olet kiireen keskellä ihmeissäsi tilanteesta. Jos sinulla ei ole työntekijöitä, et ole ehkä ehtinyt huomata pikkuhiljaa sairastumistasi ja oletkin saattanut altistaa itseäsi jopa vuosia lähes huomaamatta. Omalla kohdalla kesti neljä vuotta, joskin pari viimeistä vuotta tuli juostua kokeissa kummallisen kuumeilun vuoksi. Mitään syytä ei löytynyt – ei tiedetty mitä pitäisi etsiä. Ei tullut missään vaiheessa pieneen mieleenkään, että kyseessä voisi olla ongelmat toimiston sisäilmassa. Näitä juttuja ei vain osaa ajatella ennen kuin ne osuvat omalle kohdalle. Ulkopuolisen on hyvin vaikea ymmärtää, mistä on kyse. Ettet vain ole keksinyt koko juttua, sehän on nyt in? Ainakin alkuun minultakin kyseltiin, ettei vain työyhteisössäni olisi ongelmia… Niin siellä minun ppy-yrityksessäni, jossa olen vain minä.

Vasta hirvittävä väsymys eräänä iltana marraskuussa 2012 sai säikähtämään. Kaikki oli hyvin: olin kuntoillut, syönyt terveellisesti, nukkunut, työt luisti ja perhe-elämäkin kukoisti.

Mitä nyt migreenilääkettä meni joka ikinen työpäivä outojen kohtausten poistamiseen, ajatuksia oli vaikea pitää kasassa ja aloin unohdella asioita. Voihan ne selittää kiireelläkin… Tosin jatkuva yskiminen, kurkun kuristaminen, kasvojen punoittaminen, neulojen ”hengittäminen” (siltä se tuntuu) toimistolla kertovat jostain muusta ongelmasta. Ja näkeehän sen silmälläkin, etteivät seinät ole kunnossa. Ongelma ei poistu kieltämällä.

Mistä lähdet selvittämään? Minulla oli sinällään onni matkassa, koska asiakkaani, yksityinen sairaanhoitaja oli itsekin joskus altistunut ja osasi ohjata minut heti oikeaan paikkaan ja oikeisiin tutkimuksiin. Kunnon keuhkolääkärille, joka ymmärtää näistä asioista. PEF-tutkimuksia, selvityksiä, lääkkeitä, muita tutkimuksia, pelkoa sekä vahva astmaepäily, lopuksi diagnoosi pahasta astmasta. Minulle joka olen ollut aina kutakuinkin terve.

Ei minun kohdalleni tällaista pitänyt tulla.

Vakuutus? Ei, vakuutuksessa ei ainakaan vielä ole instrumentteja tällaisen varalle. Ei ole tapahtunut mitään vahinkoa.

Vuokranantaja, suuri yhtiö, ei suostu purkamaan vuokrasopimusta, ellen teetä itse tutkimuksia tiloissa ja irtisanomisaika on pitkä. Niin pitkä että pois on päästävä, maksoi mitä maksoi, muuten menee henki tai ainakin terveys lopullisesti. Eli maksan kuukausia kahdesta tilasta.

Kalusteet ja materiaalit on hävitettävä. Mielessä pyörii vain: Miten jatkan yritystoimintaani? No, tuleepahan kunnon siivous, vaan eipä se naurata oikeasti.

Sairaslomasta ei ole paljoa höytyä, sillä yrityksen laskut on edelleen maksettava ja työkykysi on erittäin alhainen. Lääkäri on kieltänyt työskentelemästä nykyisissä tiloissa. Mistä löytyy uudet puhtaat tilat? Ei helppoa ratkaisua – selvitystä, työtä, valvomista yökaudet, suremista. Miten eteenpäin? Ei tätä nyt tähän voi jättää, vaikka voimat ovat vähissä, niin fyysiset kuin henkisetkin.

Ei ole olemassa mitään kriisirahastoa, jolla pääset onnettomuuden yli. Pahin pelko onkin yrityksen kassakriisi ja maksuvaikeudet, protestilistat sekä muut yrittäjän pahat ”viholliset”, etkä ole tehnyt tilannetta tahallasi.

Voisiko joku päivä ehkä olla jokin yrittäjän kriisirahasto vastaavia tilanteita varten? Taikka vakuutusinstrumentti, jolla pääset taas työtäsi jatkamaan puhtaissa tiloissa. Nyt vaihtoehdot ovat vähissä. Työsuojelupiirit ja vastaavat eivät ole yrittäjiä varten. Mikä taho sitten on? Veikkaan, että tämä vain on niin uusi asia, ettei meillä ole tähän vielä kunnon ratkaisuja. Nyt on aika toteuttaa uusia tukiverkkoja.

Onni on tässä tapauksessa laajat verkostot: lakimiehiä, sopimusosaajia, rakennusalan ammattilaisia, terveydenhuollon henkilöitä, konsultteja, sparraajia, valmentajia ja muita erialojen toimijoita. Valitettavasti kaikilla ei ole näin, mitä voisimme tehdä jotta muilla tie olisi helpompi? Ettei yritystoiminta kaatuisi tällaiseen vielä kirjaimellisesti hyvin käsittämättömään tilanteeseen.

Mutta onnettomuuksista voi myös syntyä uutta. Niin nytkin. Oma ja läheisten terveys on oltava aina etusijalla – vaikkakin harmillista, että se on joskus hyvin hyvin kallista.

Tämä onnettomuus pisti käyntiin parin vuoden mittaisen unelman Yrittäjän Kumppanitalosta, jossa pienyrittäjät voivat konkreettisesti työskennellä yhdessä ja jaksaa paremmin. Taloa ”rakennellessa” sitä onkin jaksanut vaikeiden hetkien yli. On ollut mihin uskoa ja mistä pitää kiinni. Talo avaakin ovensa jo helmikuun 2013 aikana, ja allekirjoittanut yrittäjä on entistäkin vahvempana auttamaan toisia yrittäjiä!

Oppia tulee tästäkin paljon reppuun, vaikka se vähän kirpaiseekin.

Sanna Jylänki

Redesan Oy

Sanna Jylänki tuntee erityisesti pienten yritysten arjen. Hänen yrityksensä Redesan Oy auttaa toisia yrityksiä ja yrittäjiä kehittymään ja voimaan paremmin.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Pöhinää saman katon alla!?

Kuten edellisessä bloggauksessani mainitsin, on "onnettomuus" pistänyt käyntiin uuden kehittämisen. Hiukan olosuhteiden pakosta (ei, tässä ei ole kyse "pakkoyrittäjyydestä "vieläkään ;) ja hiukan salaisesta unelmasta. Unelmasta yrittää oikeasti yhdessä - saman katon alla!


Pienyrittäjien kentällä touhutessani olen huomannut, että tärkeintä on yhdessä pohtiminen, puhuminen ja kehittyminen. Keneltä kysyä vinkkejä, apuja ja neuvoja kun on yksin ihmettelemässä yritystoimintaansa? Invisible Learning, yhdessä oppiminen, toinen toisilleen jakaminen ja ideoiden myllyttäminen! Siinä samalla syntyy myös businestä, kuten kuuluukin. Uutta ja vanhaa, helpommin ja nopeammin.

Yhteisen pöhinän saa kätevästi aikaan vaikkapa näin: otetaan isot tilat, otetaan tiloihin vuokralle toisia pienyrittäjiä, markkinoidaan yhdessä, tehdään yhdessä, juodaa yhdessä kahvia, kehitytään ja kehitetään, etsitään ratkaisuja ja verkostoidutaan. Eikä vain keskenämme, vaan tehdään talosta keskittymä jonne on helppoa tulla muidenkin yrittäjien, yrittäjiksi aikovien ja muuten vain yrittäjän ystävien. Talo jossa tapahtuu, joka on kaikkien huulilla kun kysytään mistä apua yksinyrittäjän arkeen?
Toki varmaan vaihdetaan kuulumisia myös hiukkasen isompienkin yritysten kanssa. Mitä kaikkea yrityskeskittymä pitääkään sisällään?

Tiloissa on mahdollista käyttää yhteisiä tiloja: keittiötä, vessoja, kahvihuonetta ja kokoustilaa mausteena toki tulostusmahdollisuus kunnon vehkeillä ja jopa valmiit toimistokalusteet. Pientä aloittavaa tai kehittyvää yritystä auttaa siis valmiit puitteet tehdä töitä ja kasvaa - tästä joukosta syntyy taatusti niitä kaivattuja kasvuyrityksiäkin kun kasvualusta on mitä parhain. On aina joku jolta kysyä.

Vielä kun soppaan sekoitetaan yrittäjyyskasvatuksen mahdollisuudet, eli yhteistyö oppilaitosten ja yrittäjien välillä, niin avot!
Nuorissa on mahdollisuus, siellä on intoa ja tarmoa - miksipä emme yhdistäisi sitä olemassa oleviin yrittäjiin synnyttämään yhdessä uusia ideoita, uusia toimia.
Samalla madalletaan yrittäjäksi lähtemisen kynnystä uudenlaisin toimintatavoin, eikä aloittavaa yrittäjää jätetä yksin. Tuore yritys tarvitsee tukea perustamistoimien jälkeenkin, nopeasti ja helposti. Ilman turhaa odottelua ja paperinpyöritystä.

Eikä tässä ole kyseessä mikään hankediipadaapa - vaan liiketoimintaa ja kassavirtojen kasvua kaikille!

Lukaise myös aiheeseen liittyvä aiempi teksti Pienestä kii  ideoimisen pohjalle.


Kuulostaako hyvältä, melkein unelta?

Jos sinua kiinnostaisi olla mukana pistämässä käyntiin jotain mistä on vain puhuttu tähän asti, otapa pikaisesti yhteyttä suoraan minuun 040 820 8559 / sanna@redesan.fi / facebookissa. Katsotaan mitä kaikkea saadaan aikaan - hihat on kääritty ja kädet on jo lyöty saveen!

PS. Parkistakaan ei asiakkaan tarvitse maksaa ja tilaakin on!
Kuvia ja hiukan lisäinfoa fb:ssä, klikkaa: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=444247722309762&set=a.444247705643097.112689.146849108716293&type=3&theater



tiistai 1. tammikuuta 2013

Hengitän - päivästä päivään

Vuosi on vaihtunut ja tällä kertaa vanha kliseinen toivotus "terveyttä ja onnea uudelle vuodelle" tuntuu oikeasti hyvältä ja toivottavalta. Kun oma terveys reistaa sitä tulee väistämättä pohdittua asioiden järjestystä uusilla silmillä.

Kuukauden olen miettinyt mitä ja miten kirjoitan aiheesta joka on vielä aika mutkikas ja sisältää paljon epävarmuutta - enkä tiedä vieläkään, mutta kirjoitanpahan jotain. Sekalaisia ajatuksia sisältäni. Kirjaimellisestikin. Kirjoittaminen auttaa selventämään asioita. Niin työssä kuin yksityiselämässäkin.

Te, jotka minut tunnette, tiedätte etten pienistä nurise enkä yleensä tee asioista numeroa - hoitelen pois ja etteenpäin. Paitsi poikkeuksena yrittäjyydestä teen numeroa, mutta se onkin työni =)

Mitään varmaa ei tässä vaiheessa ole suuntaan eikä toiseen, kuten näissä asioissa ei kai oikein koskaan. Haastetta aiheeseen tuo vielä jokaisen henkilön yksilöllinen reagointitapa tilanteeseen, niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Jokin kuitenkin on nyt vinossa jossain - kun en voi kaikkialla olla niinkuin ennen. Hengittää normaalisti, yskimättäm väsymättä. Tuntematta betonitaakkaa päässä. Etenkin omalla toimistolla ja muutamissa muissakin paikoissa tuntuu kuin hengittäisi neuloja sisäänsä. Jossain mättää? Miksi joka aamu aloitan toimistolla migreenilääkkeellä?

Kaikki oli juuri hirmuisen hyvin - työt luistaa ja kotonakin on hyvin. Korvien välissä siis kaikki kunnossa, kai. On ilo ja nautinto elää.

Mutta...

Eletään vieläkin sitä aikaa, kun jotkus kysyvät: Onko sinulla ongelmia työyhteisössäsi? Niin, mene ja tiedä, mutta yksinyrittäjällä on aika harvoin ongelmia pomonsa, saatikka alaisten kanssa. Ei tosiaankaan olisi nyt kiinnostusta eikä aikaa miettiä uusia toimitiloja, muuttoa saatikka omaa sairastumista. Ja joudunko ehkä hävittämään osan yritykseni omaisuudesta? Mistä rahat kaiken korjaamiseen?
Tämä ei voi osua kohdalleni, ei nyt, ei koskaan. Tai sitten sen ehkä pitikin mennä näin. Olenhan ennenkin antanut vaikeille ja käsittämättömille asioille erilaiset kasvot. Kai se on osani. Niin sen kuuluukin olla. En pelkää, kauheasti.

En ole sairastellut käytännössä lainkaan elämässäni, normaaleja flunssia lukuunottamatta. Siksikin olen aika ymmälläni: apua, mitä nyt, missä vika? Sisäilmaongelmako? :O

Verkostoissani on onneksi valtava määrä ihania erialojen ihmisiä jotka tuntevat jonkun asiaan perehtyneen ja joilta kysellä neuvoja tarvittaessa. Kiitos teille! Paikoilleni en aio jäädä nytkään - se mikä ei tapa sehän vain vahvistaa, jälleen kerran.

Onnettomuuksista syntyy yleensä uutta, jos vain niin tahtoo. Niin nytkin - odottakaapa vain! Uudet systeemit ovat jo pitkälti viritteillä ja sillä sitä jaksaakin päivän kerrallaan eteenpäin, olipa olo millainen tahansa.

Lopuksi tiedoksi asiakkailleni, yhteistyökumppaneilleni sekä tuleville asiakkailleni - älkää arastelko kysyä apua ja neuvoja edelleenkin - kerron sitten jos en jaksa tai pysty auttamaan. Auttaminen on kuitenkin se mistä saan virtaa, ehtymättömästi.

Lopuksi vielä tuorein "selviytymisbiisini"- musiikista sykkeen mä suoniini saan!

Katri Helena - Olen elossa taas (Vain Elämää -versio)


Kaiken voi saavuttaa kun vain keinot keksii.
Ja keksiihän ne!