Mitä minä teen sosiaalisessa mediassa?

On taasen korkea aika nostaa kissa pöydälle myös tämän oman henkilökohtaisen blogin kanssa.
Paljon on ehtinyt tapahtua tässä syksyn mittaan, yritykseni kehittäminen ja tiedottaminen on toki mennyt kaiken etusijalle. No, nyt en tässä kohtaa puhu perheestä, toki lapset ja puoliso ovat AINA siellä aivan kärjessä, sen nyt pitäisi olla päivän selvää.

Olen keskustellut "naputellen" koneella juttuja jo vuodesta 1998 alkaen ja oppinut suodattamaan asioita näissä piireissä. Toisaalta olen myös löytänyt täältä aivan valtavasti oppia, ideoita, jaksamista, verkostoja - kaikkea! Minulle some on yhtälailla osa elämää kuin puhelin. En pidä sitä mitenkään erilaisena. Molemmat ovat vain erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiin ihmisiin ja yhteisöihin. Suurimman osan fb kavereista olen livenä tavannut ja moniin tutustun ensin fb verkostojen kautta ja myöhemmin livenä. Minulle some on suuri rikkaus joka avaa mahtavia verkostoja!

Somessa toki voi helposti rikkoa suhteita, jos ei ymmärrä kirjoitetun sanan logiikkaa: Kirjoittaessa eivät tunteet, eleet ja ilmeet välity. Et voi tietää onko toisen kirjoitus vitsi, sarkasmia, kevyttä huulenheittoa vai totista totta? Ja miten nykyiset sosiaalisen median välineet toimivat, oletko aina paikalla vai aina poissa. Millaisia viestejä annat toisille ja miten toiset ne lukevat? Joka jutusta ei kannata provosoitua, oikaista voi ja kannattaakin. Mutta kannattaa myös oppia laittamaan piste johonkin. Suvaitsevaisuutta. Kuuntelemista - myös asioista jotka menevät mukavuusalueesi ulkopuolelle.

Olen myös palautteen antamisen ja keräämisen kannattaja. Kunhan se tehdään hyvässä hengessä. Vain palautetta kuulemalla voit kehittyä, toki näissäkin kannattaa oppia suodattamaan ja pysymään tietyissä asioissa omilla linjoillaan: Jos minä pidän lilasta ja joku muu ei, ei minua haittaa että siitä mainitsee, mutten taatusti asiaa lähde muuttamaan siksi että joku muu ei siitä pidä.
On myös pystyttävä pitämään linjansa.

Paljon puhutaan meille Suomalaisille "suurimman" some välineen tehokkuudesta tai tehottomuudesta, Facebookista. Kannattaako siellä olla, mitä siellä kannattaa sanoa/tehdä ja mitä ei. Oletko siellä yrittäjänä yrityksesi puolesta, yksityishenkilö, työpaikkasi edustaja, kansanedustaja/politiikko vai yhdistyksen toimihenkilö? Onko se vain aikuisten leikkipaikka?
Joka roolissa on käytettävä harkintaa mitä jakaa ja mitä kirjoittaa.

Itselläni on yksi ainoa nyrkkisääntö: En kommentoi juttuja, enkä liity mihinkään sellaiseen minkä takana en seisoisi myös kasvotusten keskusteltaessa.

Sosiaalinen media ei sinällään ole mikään uusi juttu. Esimerkiksi tuolloin -98 "nörttäilyä" aloitellessani minulla oli lähes aina auki IRC-ikkuna (tai oikeastaan kymmenen ikkunaa, eri "kanavia" missä keskusteltiin kussakin eri asioista). Jossain vaiheessa myös oma "botti" tallensi keskustelut, jotta pysyi ajan hermolla :) Periaate oli samantyyppinen käytännössä kuin facebookissakin, mutta vain tekstiä. Lisäksi jonkin verran piti tuntea IRC maailmaa koodeineen.
Huom! IRC on eriasia kuin Chat eikä IRC-Gallerialla ole tänäpäivänä enää juurikaan mitään tekemistä IRCn kanssa. (Alunperin IRC-Galleriassa oli "irccailijoiden" kuvat ja tiedot. Nyt melkein kaikki ovat facebookissa ;)

Muista, että koskaan, et koskaan, voi miellyttää kaikkia. Se asia kannattaa hyväksyä, niin somessa, kuin elämässä ilman koneitakin.
Netistä löysin loistavan kirjoituksen, kymmenestä asiasta jotka kannatta oppia vain hyväksymään. Suosittelen lukaisemaan:
http://elaparemmin.fi/blogi/10-ikavaa-tosiasiaa-joiden-hyvksymisest-on-hyty/

Itse osaan hyväksyä jo nuo kaikki, osaatko sinä?

Lomasta asti aikaa...

Hipsula hei!

Tässä on pari kuukautta vierähtänyt ilman näitä omia blogitekstejä, yritykselleni, Redesan Oy:lle olen jotain kirjoitellut, kuin myös vierasbloggaajana Fennialle Yrittäjähuoltamoon.
Nyt on muutama päivä jäljellä "lomasta", josta tosin osan olen tehnyt töitä, sen mukaa mitä töitä on ollut. Rennosti, ei stressaten =)

Kesällä on ladattu tajunnanvirtaan lisää puhtia ja nyt alkaa jo kirjoitus"suoli" sykkiä. Ei tiedä mistä aloittaisi. Paljon on tapahtunut, vaikkei juuri mitää olekaan tapahtunut: kotona, maailmalla, töissä, kavereilla...

Tällä hetkellä odottelen tiskiveden kiehumista jotta pääsen tiskaamaan. Eilen käytiin kaverin luona suihkussa ja juomavettä kannettiin töistä. Järvivettä on pihassa tankillinen vessojen huuhtelua varten - kyllä luit oikein. No, elä huoli, ehdimme jo harjoitella tätä vajaa kuukausi sitten. Silloin ukkonen särki kaivopumppumme ekan kerran - ja nyt taas. Hiukan jo huvittaa, pitäsköhän ihan lotota? Kuuteen vuoteen ei ole ukkonen tehnyt tuhojaan ja nyt sitten kuukauden sisällä kaksi kertaa. Outoa.

On se jännä kun ihmismieli unohtaa millaista on elää vaikkapa ilman vettä saatikka ilman nettiyhteyttä (joo sekin on hajalla). Kummasti sitä arvostaa etenkin vettä kun se taas joku päivä kulkee muutenkin kuin auton perällä tonkissa.
Toisaalta tämä on ollut kuin elämää suuressa asuntovaunussa tai mökillä ;) Pitää vaan asennoitua oikein.
Päivä kerrallaan tilanteen mukaan. Niin se on. Turha on miettiä että entäs jos. Tehdään niin kuin nyt on tarpeen - jaksaa ihan oikeasti paremmin näin. Eikä se ole minkään kieltämistä. Se on elämistä tässä ja nyt.

Rentouttavia hetkiä sinulle, olitpa töissä tai lomilla tai ihan missä vain =)

Tästä asti aikaa...

Nyt on saatu Redesan - yrittäjän kumppani aluilleen. Hommaa on riittänyt, mutta hyvää työtä on saatu aikaan. Olen tyytyväinen!

Kevätkin on ehtinyt pitkälle, kevät jota rakastan suuresti. Keväällä synnyn jokavuosi uudelleen ja uudelleen. Rakastun elämään entistä enemmän. Pian alkaa koululaisten kesäloma, vanhimman tytön toiseksi viimeinen ala-aste vuosi loppuu, poika pääsee kakkosluokalle... ja kolmas lähtee kesän jälkeen eskariin :O Tulee uusi vaihe elämässä jälleen - myös nuorin menee päiväkotiin. Koti on erilainen syksyllä. Mutta se ei haittaa. Se on väriä elämään se.

Puolison sairauskin näyttää jääneen onneksi aika miedoksi. Tarkkaillaan jatkossa, mutta onneksi hän oli ajoissa hoitojen kanssa. Oli onni matkassa tässä. Elämä jatkuu taas huomiseen ja siitä jälleen huomiseen. Kohti uusia unelmia kera vanhojen viisauksien.

Voi taas hetkeksi huokaista - odottaa uusia haasteita innolla, niin positiivisia, kuin negatiivisiakin. Ei pelätä, eletään rohkeasti. Nautitaan!

Ja vaikka en kovin suuri lätkäfani ole ollutkaan niin täytyy tähän vielä sanoa, että HYVÄ SUOMI, eilinen peli oli mahtava! Ihanaa on katsoa kerrankin iloista kansaa toreilla ja turuilla, sankoin joukoin.

Me ollaan sankareita kaikki.
Suosittelen lukemaan myös Teemu Nuutisen Youngsales blogin: Jokainen meistä voi menestyä!

http://www.youngsales.fi/blogi/jokainen-meista-voi-menestya