Hurjat helteet ovat onneksi ohi ja nyt jaksaa taas tehdäkin jotain. Kyllä se vain on tämmöiselle valkolaiselle ihan liikaa tuollainen +30 astetta, minulle ainakin.
Mutta se säästä ;)
Aiemmin olin huolissani terveydestäni, mutta ilokseni sekä perheeni iloksi voin kertoa, että huoli olit todennäköisesti turha. Olemme kuitenkin Tomin kanssa päättäneet, että jos oikeasti joku huolettaa, niin mennään lääkäriin ja tutkitaan. Ei tarvitse sitten jahkailla että entäs jos ja mitäs sitten.
Arkinen työrytmi palailee hiljalleen, viikon päästä viimeistään kun koulut jälleen alkavat - meilläkin kaksi jo koulutiellä :O Niko odottaa kovasti koulun alkua... Jonna ehkä hiukan vähemmän ;)
Sitä aina jossain välissä miettii että onko tässä kaikki se mitä haluaa, haluaisiko jotain muuttaa tai lisätä, tai vaikka poistaa? Tarkoitan toki tehtäviä, en ihmisiä ;)
Ja sitten tulee hetkiä jolloin pysyväksi kuviteltu asia muuttuukin... mutta onneksi olen jo ehtinyt tässä elämässä oppia sen että näin se elämä menee =) Ei enää hetkauta.
Jos tänään ei ole hyvin, ehkä huomenna on. Jos huomenna tulee mutkia matkaan, sitten edetään niiden mukaan ja koitetaan luovia oikeaan suuntaan... tai ainakin luovia.
Näin sitä pääsee eteenpäin. Aina.
Toisaalta olen sellainen ihminen että muutokset kuitenkin innostavat joltain kantilta. Uskon että niillä on kumminkin jokin tarkoitus. Ja yleensä olen huomannut että näin on ollut.
Yrityksessäni on aika tehdä loppuvuoden toimintastrategia, ehkäpä se on hyvä tehdä myös kotipuolessa. Sitähän jaksaa paremmin kun on mitä odottaa ;)
Tänään vain tämmöinen katkelma ajatuksistani... ei sen ihmeempää. Muistakaahan jutella ajatuksistanne läheistenne kanssa.
Ja tähän loppuun kuunnellaan Scorppareita ;)
YouTube - iConcerts - Scorpions - Wind Of Change (live)
