maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kuka päättää kuka lapsemme hoitaa

Tässä avoin kirjeeni, jota ei ole vielä lehdissä julkaistu, vaikka lähetetty on materiaali:

Saimme kirjeen Jyväskylän kaupungilta, Pirjo Tuosalta, lasten päivähoitopalveluyksiköstä, joka on päivätty 12.4.2010.

Kirjeessä kerrotaan että kaupunki haluaa kehittää yksityistä perhepäivähoitoa: parantaa laatua ja kehittää valvontaa. Kaupunki on kirjeen mukaan valmistelemassa perusturvalautakunnalle esitystä jonka mukaan yksityisiltä perhepäivähoitajilta edellytetään y-tunnusta 1.8.2010 alkaen. Kirjeessä kerrotaan kuinka tämä muutos helpottaisi perheitä, kun hoitaja huolehtisi itse yhteiskunnallisista velvoitteistaan (verot, eläkemaksut, vakuutukset), eikä hoitaja olisi enää työsuhteessa perheeseen. Kaupunki myös hyväksyisi perhepäivähoitajat ja hyväksymisprosessissa kiinnitettäisi huomiota hoitajan koulutukseen sekä sopivuuteen alalle.

Muutoksen toteutuessa, perheet saisivat palvelurahaa vain y-tunnuksella toimivan hoitajan kustannuksiin.

Kirjeessä annetaan ymmärtää, että on toki vaihtoehtona hakea kunnallista hoitopaikkaa kodin ulkopuolelta. Lisäksi kerrotaan mistä saa tietoa yrittäjäksi ryhtymiseen sekä hoitajan hyväksymiseen.

Ihmettelen, miksi kunnan pitää valvoa laatua, jos perhe on työnantaja? Perhehän on palkannut hoitajan juuri hänen sopivuutensa vuoksi, eikö se ole tällöin lähinnä työnantajan asia valvoa että homma toimii? Uudessa mallissa perheeltä poistuu vapaus valita lastensa hoitaja. Kaupungin hyväksyntä menettely johtaisi keskushallinnon määräämään lastenhoitajaan.
Lasten paras hoitopaikka on kuitenkin kotona, pienessä ryhmässä turvallisen hoitajan kanssa.

Edistetäänkö tällä muutoksella työllisyyttä? Yksityinen perhepäivähoidon kustannustason olisi noustava huomattavasti, jotta alalla voitaisiin toimia liiketaloudellisin periaattein. Että lastenhoitajayrittäjä saisi itselleen palkan, olisi maksut korotettava niin suuriksi, ettei normaaliperhe pysty tällaisia maksuja maksamaan. Näin yrittäjänä toimimisesta annetaan siis väärä kuva.

Kyllä valvontaan löytyy muitakin keinoja. Mitä jos kaupunki ja perhetyönantajat tekisivät yhteistyötä? Kaupunki voisi kuunnella mitä perheillä on sanottavana ja tehdä päätöksiä ja ehdotuksia sen pohjalta. Työyhteisössä näitä kutsutaan kehityskeskusteluiksi tai yhteistyöpalavereiksi.

Nuorisotyöttömyyttäkään ei ratkaista tällä keinoin, tällä mallillahan opiskelijat ja nuoret jäisivät jälleen kerran vaille niitäkin vähäisiä töitä, mitä tarjolla olisi muun muassa perheissä.

Vaikka yrittäjyyttä itse tuenkin, yrittäjyyden tulee lähteä yrittäjän omasta tahdosta, ei pakosta. Jyväskylän kaupungin tulee tarjota lastenhoitoon riittävästi vaihtoehtoja, koska lapsimäärät täällä kasvavat vuosivuodelta kaupungin kehittyessä ja kasvaessa.

... tämä ei voi mennä näin. Ei yrittäjäksi voi pakottaa - EI!

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Perhe työnantajana - kuka päättää, kuka maksaa?

Sain eilen kirjeen Jyväskylän kaupungilta:

Kirje kaupungilta 12.4.2010:

"Hyvät vanhemmat

Haluamme kehittää edelleen yksityistä perhepäivähoitoa. Tavoitteenamme on parantaa perhepäivähoidon laatua ja varmistaa sitä kehittämällä valvontaa. Olemme valmistelemassa perusturvalautakunnalle esitystä, jonka mukaan yksyisiltä perhepäivähoitajilta edellytetään 1.8.2010 alkaen y-tunnusta (yrittäjä-tunnus). Tämä tarkoittaa, että perhepäivähoitajat huolehtisivat itse yhteiskunnallisista velvoitteistaan (verot, eläkemaksut, vakuutukset), ja että he eivät olisi enää työsuhteessa perheeseen. Kaupunki hyväksyy perhepäivähoitajat, ja hyväksymisessä kiinnitetään huomiota hoitajan koulutukseen ja sopivuuteen alalle.

Mikäli muutos toteutuu, perheet voivat jatkossa saada palvelurahaa sekä hoitajan tai lapsen kotona tapahtuvaanyksityiseen perhepäivähoitoon valitsemalla lastensa hoitajaksi y-tunnuksella toimivan hoitajan. Palveluraha maksetaan tällöin suoraan perhepäivähoitajalle ja perhe maksaisi ainoastaan hoitomaksun hoitajalle. Muut ehdot palvelurahan saamiseksi yksityiseen perhepäivähoitoon pysyisivät samoina.

Mikäli palvelurahan makasmisen edellytykset säilyvät ennallaan, kaikki nykyiset palvelurahapäätökset ovat kuitenkin voimassa päätöksessä olevaan päättymispäivään saakka.

Palverurahan vaihtoehtona perheillä on mahdollisuus hakea Kelan myöntämää yksyitsen hoidon tukea tai kotihoidontukea sekä yksityistä tai kunnallista päivähoitopaikkaa kodin ulkopuolelta."

Lopuksi kirjeessä kerrottiin miten näppärästi y-tunnuksen voi hakea www.ytj.fi osoitteesta.

... Hetkinen?

Tämä järjestelmä, jossa lapset voivat olla kotihoidossa, yksityisen perhepäivähoitojan hyvässä hoidossa, on ollut erittäin upea systeemi kiireiselle yrittäjä perheelle, jossa lapsia on neljä. Lapset ovat saaneet erittäin hyvää hoitoa ja onpa mukaan mahtaunut lapsi myös toisesta perheestä. Näin olemme edenneet jo pari vuotta. Ei sairastumiskierteitä, ei karkaamisia tarhan pihasta, ei kiukkuisia aamuherätyksiä, ei henkilökunta vajeita - vaan mukavaa kotihoitoa pienessä "ryhmässä".

Hoitaja on meillä palkkasuhteessa, olemme siis hänen työnantajiaan ja huolehdimme näin myös velvoitteista, TyEL:stä ynnä muista sotumaksuista ansioverot mukaan lukien.

Nyt tuon kirjeen perusteella kuitenkin tämä hieno systeemi olisi päättymässä, koska hoitajan tulisi olla yrittäjä, jotta palvelurahaan olisi oikeus 1.8.2010 jälkeen.
Lisäksi kaupunki päättäisi kuka lapsiani voisi hoitaa. - Karvat nousee äidillä pystyyn tässä kohtaa.

"Kehittämällä valvontaa" ... ? Emmekö me vanhempina vastaa siitä että lapsilla on hyvä olla? Väitän, että kotihoidossa olevilla lapsilla on varmasti paremmat oltavat kuin monessa suuressa päiväkotiryhmässä. Eritoten jos kyseessä on jollain tapaa erilainen lapsi - siis oikeasti tavallinen lapsi - lapsi joka poikkeaa hitusen näistä "normeista" joita mm. neuvoloissa jaetaan.

Jos halutaan valvoa sitä kuka saa kotihoidontukea, kuka palvelurahaa, kuka lapsilisää, eikö siihen olisi muita keinoja? Eihän lapsilisääkään varten tarvitse perustaa valvontakomiteaa tutkimaan oletko oikeutettu lapsilisään vai et.
Eikö lastenhoito kuulu jollain tapaa lapsiperheen oikeuksiin?

Nythän päiväkotipaikat ovat muutenkin kortilla, mahdollisesti joudut ajamaan lapsesi hoitoon aivan toiselle puolelle pitäjää - edistääkö tämä hyvinvointia?
Hyvinvointiyhteiskunnassa tulee poistaa stressitekijöitä, tehdä eläminen ja oleminen sekä yrittäminen (ja työntekeminen) ihmisilliseksi ja järkeväksi.
Yhteiskuntahan tukee myös päiväkotien toimintaa, ei sitä(kään) sentään rahoitetan vanhempien maksamilla päivähoitomaksuilla. Hetkisitten pyrittiin saamaan lisää perhepäivähoitajia ja nyt niistä koitetaan päästä eroon?

Yrittäjyyttä toki pitää tukea, muttei siihen pakottaa voi. Toisaalta yrittäjän velvoitteet ovat sitä luokkaa ettei lastenhoidosta tule saamaan sellaisia tuloja, että se olisi yritystoiminnallisesti kannattavaa. Mitenkäs vaikka vammaisen henkilöin henkilökohtaisetavustajat? He ovat monesti opiskelevia nuoria, eivät varmasti halua yritystä perustaa vain siksi, että voisivat tehdä työtä jolla on tarkoitus.

Mikäli yrittäjäksi mielii, tulee sen tapahtua omaaloitteisesti.
Mitenkäs, jos tarvitse hoitajaa illaksi ja sinulla on opiskelija ilta hommissa, hänenkin tulisi olla yrittäjä? - Jos siis teet vaikka yö- tai iltavuoroa töissäsi. Etkä tarvitse hoitajaa päivisin, palvelurahaanhan tulee olla tällöinkin oikeus.

No, mikäli lastenhoitaja olisi yrittäjä, tarkoittaisi se käytännössä sitä että lastenhoitomenot vähintäänkin tuplaantuisivat perheelle (etenkin jos lapsia on useita).

Kiintoisaa tässä yhtälössä on se, ettei lastenhoitajalle itselleen mennyt tästä tiedotetta, vain työnantaja perheille. "Käskepäs työntekijäsi yrittäjäksi, se on katsos helppoa!".

Miten tämän voisi ratkaista?
Jos kaupungilla on ongelma valvoa rahojensa käyttöä, voisi yksinkertaisesti tehdä listan, mitä perheeltä työnantajana velvoitetaan. Lista maksuista ja velvoitteista mitä työnantajan tulee hoitaa sekä malli esimerkki työsopimuksen tekemiseen.

Palkkanauhan voisi lähettää kaupungille tositteeksi maksetuista palkoista ja velvoitteista ja tätä vastaan tuet saisi. Työnantajaperheelle maksettaisi tuet kaikkinensa ja työnantaja huolehtisi näiden kaikkien vero- ja muut maksut - jos kaupungilla on ongelmana hallita "sinun ja minun" rahoja ja maksuja.
Ja mikäpä estäisi perheen ja kaupungin toimihenkilön tapaamista vaikka vuosittain tai työsuhteen alkaessa, jotta tiedetään missä mennään.
Listan voisi tehdä myös työntekijälle, mitä hänen tulee huomioida ollessaan toisella töissä, jos tässä on vielä jotain epäselvää. Olipa kyseessä siis yksityinen tai yritystyönantajana, pitää työntekijän itse huolehtia, että hänen palkkasuhteessaan kaikki on kunnossa, kyllä se on tänäpäivänä mahdollista.

Lasten hyvinvointi on myös tärkeää hyvinvointiyhteiskunnassamme, yritän pitää huolen että näin myös on. Tässä on yksi askel facebook ryhmän lisäksi. Pidetään ääntä!

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Lastenpaikka?

Pääsiäinen alkaa olla ohi ja lomat pidetty, eli koti siivottu ja pääsee taas töihin... niin, pääsee.

Tämä voi kuulostaa oudolle neljän lapsen äidin suusta, mutta nautin töistäni suunnattomasti. Tottakai joskus mietin että mikä on oikein ja mikä väärin. Nuorin lapsenihan on vasta kaksi vuotias ja äiti on monesti myös iltaisin poissa kotoa.
Silloin tällöin kuulen, etenkin vanhempien ikäpolvien, päivittelevän asiaa: Äidin pitäisi olla lastensa kanssa kun he ovat pieniä, se aika menee niin nopeasti.
... niin, menee. Tiedän sen ja sitä välillä vertaan nykyiseen kiireiseen elämänmenooni. Hetkellisesti tunnen siitä syyllisyyttä, mutta kun mietin tarkemmin, uskon olevani oikealla polulla. Sydämeni sanoo niin.

Mietitäänpä yhdessä: Vanhimmaiseni syntyi kohta 11 vuotta sitten (1999) ja siitä saakka olin kotona äitiyslomalla ja/tai tein töitä kotoa käsin aina vuoteen 2008 saakka. Eli olen ollut kotona lasten kanssa lähes 10 vuotta!
No, nuorinhan syntyi vuonna 2008 ja työtarjouksista johtuen lähdin töihin kodin ulkopuolelle jo hänen ollessaan puolen vuoden iässä. Mitä jos olisin kotona myös siihen asti kun hän menee kouluun? tai täyttää 10 vuotta? Tällöin olisin ollut kotona 20 vuotta :O Ja oma ikä olisi menossa jo reippaasti viidennellä kymmentä. Olisiko siinä vaiheessa aikaa itselle?

Minun filosofiani mukaan elämme täällä vain kerran ja elämä on elettävä niin ettei sitten 90 vuotiaana kiikkustuolissa harmita että jäi tekemättä ja kokematta jokin unelma. Ja jos voimia ja jaksamista riittää, uskon että teen töitä vielä ainakin 80-vuotiaana.

Lapset ovat saaneet olla aina kotihoidossa, tänäkin päivänä. Uskon että heidän elämänsä on hyvin tasapainoista ja turvallista, hoitopaikka kuskauksia ja korvatulehduskierteitä ei meidän perheessä ole ollut. Joskus käy niin että olemme Tomin kanssa molemmat illan poissa ja tällöin apuun tulee joko ystvämme Liisa tai MLL-hoitajat. Näistkin kaikista meillä kaikilla on pelkästään hyviä kokemuksia.

Kyllähän se välillä harmittaa lapsia ja miestäkin kun äiti on välillä paljon poissa, mutta toisaalta sitten on mahdollista pitää omia vapaita ja olla kotona. Tästä puhumme monesti myös lapsille ja pyrimme suunnittelemaan aina seuraavat lomareissut valmiiksi, jotta jaksaisi taas pakertaa koulun ja työn merkeissä, kun on mitä odottaa =)

Kun nyt on virtaa, niin miksipä tukahduttaisin liekkini vakan alle? Muutaman päivän loma on näemmä taas tehnyt tehtävänsä ja huikeasti on taas virtaa tässä WoimaNaesessa ;) Joten odottakaapa vain :D

"On turha jäädä suremaan menneitä, elämä odottaa, noustaan ylös ja hymyillään. Maailmalla on meille paljon annettavana... ja meillä maailmalle!"

torstai 1. huhtikuuta 2010

Pilailua vai ei?

Vuoden ensimmäinen kvarttaali on takanapäin ja kevät on alkanut. Kevät on paras vuoden aika, kaikki herää silloin jälleen eloon lumikinosten alta, aurinko paistaa, ei ole liian kuuma, eikä liian kylmä. Kuiva maantie suorastaan kutsuu autoilemaan - ah, niin ihanaa!

Olen saanut MOT dokumentin jälkeen hyvin hyvin paljon viestejä ja puheluita tutuilta ja tuntemattomiltakin ihmisiltä. Samanmoisia kokemuksia on todella paljon, ja kaikkia ei ole jaksettu/voitu viedä eteenpäin. Ja ymmärrän vallan hyvin miksi ei. Monen vuoden prosessi ja erittäin intiimi ja vaikea asia - puhumattakaan siitä että tuomio tulee olemaan tämä Terttu Utriaisen puhuma keskiverto tuomio eli 1v 6kk ehdollista...
Kuten sanoin, ihan yhtätyhjän kanssa.

Oikeudet ohjaavat siis rikollisia tekemään lisää rikoksia, koska tuomiot ovat näin lieviä. Ja jos sitten vaikka vankilaan joutuisikin hetkeksi makkaraa syömään, pääsee sieltä pian vapaalle resurssipulan vuoksi ja näin rikollinen tie voi jatkua.
Vankila ei varmasti paranna, mutta ei sitä kyllä tee ehdollinen tuomiokaan. Joutuuko tekijä miettimään tekosiaan, kun omasta mielestään ei ole mitään edes tehnyt?

On totta, että joukossa on myös aiheettomia syytöksiä, niitä jotka tahtovat kasvonsa lehtiin kun joku julkkis muka teki heille seksuaalista toimintaa ilman toisen tahtoa.
Tässä kohtaa voisi ehkä tarkastella tekijän ja uhrin elämää vaikka psykologisellakin tasolla, ei pelkästään poliisi kuulusteluissa. Voisiko tässä kohtaa selvitä mikä homman nimi oli?

Väittäisin silti, että suurin osa seksuaalirikoksista ei ole keksittyjä.
Asenne kasvatustahan tähän tarvitaan toki myös. Mihin saa koskea, mihin ei. Mistä tuomitaan ja mistä ei. Ja ennenkaikkea, että oikeasti tuomitaan.
Minusta on edelleen jollain tapaa kiehtova ajatus se että kuvat nettiin ja rikkeet mitä on tehnyt.
Otetaan siitä uusi maan tapa: Hakkaat vaimosi - kuva, nimi ja rikkomus nettiin ja päivän lehteen. Raiskaat naapurisi - kuva, nimi ja rikkomus ko. medioihin, pahoinpitelet eläimen - sama juttu (eipähän kukaan myy enää tälle eläintä)... jokaiselle oma osasto vaikka alueittain: myymälä varkaat, vaaralliset kaaharit, insestit ym ym, jotka voivat aiheuttaa toiselle elävälle olennolle fyysistä tai henkistä pahaa.

Mutta huomio! Minulle on ihan sama mihin talousrikolliset laitetaan, eivät he satuta muuta kuin Valtiota mutta kuitenkin niistä puhutaan aina ja jokapaikassa ja heille langetetaan kauheita tuomioita ihan vankilaan saakka. Tämä ON NIIN Väärin! Tekee pahaa, se on vain rahaa.

Päätään tämän jutun tänään tähän tällä erää, mutten suinkaan lopeta tästä puhumista ja kirjoittamista. Nyt kun kissa on pöydällä, annetaan sen kuulla siitä!
Eikä tämä ole myöskään aprillipilaa, ei.