Sunnuntaina ajatellaan töitä...?!

On kaunis syksyinen sunnuntai aamupäivä. Yrittäjällä siis perinteinen siivouspäivä kotona, päivä jolloin saa kulkea aamutakissa koko päivän järjestellen nurkkia, voidakseen taas huomenna sännätä työnsykkeeseen. Jonkun on ehkä vaikea uskoa, mutta pidän tästä kaikesta.

Lasten iloa, naurua, väriä, syysiltoja, vesisateita, kotona oloa = Rakkautta.

Hypätäänpä hetkeksi huomiseen:

Minulla on pitkän aikaa ollut tarpeen saada apukädet toimistolleni. Mutta en ole löytänyt edelleenkään turvallista ratkaisua. Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, työntekijän palkkaaminen on tässä maassa aivan liian kallista ja pykälöityä. Tähän pitäisi saada muutosta ja pian, jotta työllisyys ihan oikeasti lähtisi nousuun. Valitettavasti en usko tämän hetkisiin työllisyyden parannusprojekteihin, ei niillä pitkäkestoisia tuloksia tehdä, ei.

Leikitäänpä hetki. (HUOM: ei heikko hermoisille, tämä on karrigoitua)

Aloitetaan ihan puhtaalta pöydältä.
Poistetaan työnantajan TyEl ja sotu maksut. Jokainen vastaa elämänsä kustannuksista henkilökohtaisesti miten parhaaksi näkee - opittaisi ajattelemaa itse: Mihin raha menee ja mistä se tulee.
Valtion tai kuntien ei tarvitse ajatella ja tehdä yksilön puolesta ratkaisuja. Raha ei tule ilmaiseksi mistään. Ei edes yrityksille, työtä tehdään niskalimassa ja kaikesta maksetaan niskalimassa. (Siltikin mielestäni yrittäminen on paras tapa työllistää itsensä, vaikkakin muutettavia asioita yrittämisessä on, vaikutetaan niihin yhdessä!)

Jokainen yritys voi itse määritellä työntekijälleen palkan työntekijän kyvykkyyden mukaan. Myös työsuhteen pelisäännöt määritellään yrityksissä, ei järjestöissä.

Toimeentulotukia saisi vain tekemällä jotain yhteishyödyllistä työtä, ei sohvalla makaamalla.

Miksi?
Etenkin pienyrittäjän ensimmäisten työntekijöiden palkkaaminen helpottuisi, kun ei tarvitisi pelätä sairaus- tai äitiyslomia, etenkin naisvaltaisella alalla. Valitettavaa, mutta totta.
Lomarahat säästetään omalla työllä tehdystä rahasta, näinhän yrittäjätkin tekevät.
Aloituspalkka sovitaan yhdessä työntekijän kanssa ja sitä korotetaan aina kun työtehtävät alkavat sujua odotetulla tavalla.

Lopetaan leikki tähän tällä kertaa.
... Mutta jäädään miettimään.

Asiat eivät tokikaan ole niin yksinkertaisia. Yrittäjänä ja suurperheen äitinä olen oppinut että joskus on parempi pistää pöytä puhtaaksi ja aloittaa suunnittelu alusta kuin yrittää rakentaa vanhalle pohjalle toimivaa systeemiä. Yleensä se ei onnistu.
Pitää olla innovatiivisuutta, rohkeutta ja innostusta!

Tämmöisiä painavia juttuja sunnuntaina ratoksi pohdiskellen ja toivoen että näistä voitaisi ihan oikeasti keskustella myös naamakkain, ei riidellen, vaan pohtien. Mitä nyt olisi tehtävä? Kuka uskaltaa ensin?

Ylämäki alamäki... yhteisöllisyys kantaa

Yhdessä yrittäen:

Alkukuun porskuttelin messujen huiskeessa aamusta iltaan, kolme viikkoa putkeen... Nyt sitten tuntuukin oudolle kun on illat vapaana. :O
Tosi ihanaa toki on olla perheen parissa, vaikka ihanaa on välillä oikein kunnolla rutistaakin työn merkeissä. Vieläpä kun saa tehdä työtä josta tykkää.

Tässä parina päivänä olen miettinyt jälleen elämän ylä- ja alamäkiä. Yhtenä päivänä menee lujaa ja toisena vähemmän lujaa. Miten sitä jaksaa?
No, toiset hyvin ja toiset huonosti, riippuu varmasti vain ja ainoastaan omasta asenteesta elämään ja elämässä tapahtuviin seikkoihin, sillä juuri mitään et voi ennustaa etukäteen.

Itselleni haasteet ovat tuoneet aina lisää virtaa. Ehkäpä otan joskus liikaakin haasteita, mutta lähes aina hoidan ne myös. Ja jos en pysty hoitamaan, kerron senkin, joku muu voi hoitaa. Eikä näin ole tokikaan aina ollut, tähän olen oppinut, kasvanut ihmisenä. Epäonnistuminen ei ole heikkoutta, se on oppia. Yrittämättömyys on heikkoutta - Pahinta sellaista!

En ole koskaan kokenut vaikeaksi kysyä jotain, en edes niitä kuuluisia tyhmiä kysymyksiä. Niinpä rohkaisen myös muita tekemään. Tyhmiä kysymyksiä kun _ei_ ole.

Toimittuani erilaisissa yhteisöissä olen saanut kokea yhteisön voiman. Kun jollakulla on vaikeaa, yhteisö tulee apuun - kun vain avaa suunsa ja kertoo mikä murhe painaa.
Kun on iloinen, yhteisö iloitsee kanssasi - kunhan vain kerrot ilosta ääneen.
Kun olet täynnä kysymyksiä ja luulet ettei vastauksia ole olemassa - avaa suusi yhteisölle, sillä jollakin on melko varmasti vastaus tai ainakin hän tietää mistä kannattaa lähteä etsimään.

Mikä on Sinun yhteisösi? Harrastuksen, työn, opiskelun, ihastuksen vai jopa perinteen myötä? Pelkkä kuuluminen ei auta, lähde mukaan toimintaan. Haistele yhteisön tuulia ja huomaat miten innostuksesi kasvaa. Saat varmasti paljon ja varmasti myös annat huomaamattasi paljon. Enkä tarkoita rahaa, vaan henkistä pääomaa. Sitä ei voi rahassa mitata, koskaan.

Kysy! Ihmettele! Keskustele! - KIK ;)

Messujen huiskeessa

Onpas tovi vierähtänyt edellisestä blogitekstistä :O
Hieman ollunna huisketta - virtaa kun tuli hyvin huilatulla kesälomalla ladattua pattereihin, niin nyt sitä jaksaa!

Hämmästyin, kun olen kuullut monen sanovan että enkö lepää koskaan. Vaikka käytännössä koko kesä, juhannukselta elokuun alkuun olin käytännössä täysin töitä tekemättä. Hoidin vain pakolliset asiat, mistä yksityisyrittäjä ei ainakaan ilman suuria summia pääse eroon.
Ehkäpä "ei-yrittäjä"-ihminen kokee yrityksen laskujen maksut tai tilausten käsittelemiset lomailun pettämisenä. Vaan ei, lomaa on silloin kun saa olla perheen kera, vaikka kävisikin töissä tyhjentämässä laskut postilaatikosta. Lomalla ei muutoin ajatella töitä - ja arvatkaas, minäkään en ajatellut! Ihan oikeasti. Vasta elokuun alussa aloin kirjoittaa paperille ylös asioita, mitä syksyllä olisi hyvä tehdä.
Ja nyt olenkin alkanut toteuttaa strategioitani. Ja tuntuu hyvältä!

Tässä huomasi helposti sen mitä tekstillä ei aina saa välitettyä vaikka kuinka yrittää. Että lomailin - ja latauduin. Olen hyvin tyytyväinen itseeni, että annoin itselleni luvan vain olla. Nyt olen taas Duracel ;)

Eilen seisottiin Sipa-yrittäjän, jälleenmyyjien sekä parin harjoittelijan kanssa vesisateessa ja melkoisessa tuiverruksessa jakamassa EveLace tietoutta kävelykadulla. Erilaista!
Tänään sää olikin onneksi hyvä ja ihmisiä oli välillä ihan tungokseen asti ja ehti vähän jutellakin ihmisten kera. Tykkäsin päivästä - vaikkakin jalat olivat hiukkasen väsyneet kun pääsin kotiin laskemaan miehen Yrittäjien iltakirkkoon.

Huomenna sitten Muksu-messuillaan, otanpa aamulla muksutkin mukaan - saavat puuhata siellä ja ainahan yrittäjän lapset ovat myös mielellään työntouhussa oman jaksamisensa mukaan =) Ja oikeasti, ne tykkää siitä!

Ja nyt nostan hetkeksi jalat kattoon ja huilaan. Illalla vaihdetaan miehen kanssa kuulumisia - Ainiin! kirkkovaalit lähestyy, kannattaa siis lukea mieheni Tomin blogia myös =)

http://tomijylanki.blogspot.com/