On taas tovi vierähtänyt kiireiden keskellä.
Töistä tultua lueskelin vasta ilmestynyttä Endofiini lehteä. Lehti on Endometrioosi yhdistyksen jäsenlehti. Mikä endometrioosi sitten on, tiedätkö sinä?
Ote endometrioosiyhdistyksen sivulta:
"Endometrioosia eli kohdun limakalvon pesäkesirottumatautia sairastaa arviolta joka viides suomalainen nainen. Kyseessä on sen yleisyydestä huolimatta erittäin huonosti tunnettu sairaus. Hyvin monelle sairaus aiheuttaa kovaa kipua, erilaisia kudosvaurioita sekä lapsettomuutta. Sairaus on krooninen, joten oireita voidaan vain osittain lievittää kirurgisesti ja/tai lääkehoidolla."
Itsellä tauti todettiin vuonna 1998. Tätä ennen oli sanottu vain että kuukautiskipuja, ota tyttö buranaa. Koulussa vähäteltiin: menkka kivut kuuluu asiaan, kaikilla!
Sitä luuli että 2vk kivut ja vuodot on siis ihan normaalia. Onpa kurja elämä tiedossa tämän valossa... vaivaiset 40-50 vuotta siis vain. Jep.
Vuonna -98 tutkimuksiin mennessä eräs lääkäri hoki vain että tee lapsia, tee lapsia. Sillä se paranee. Noh, hoidoksi leikaavalta lääkäriltä sainkin: Tee lapsia. Tosin ystävälliseen sävyyn: "Jos meinaa, olisi ne tehtävä nyt". Olin tuolloin vasta 21 vuotias. Muistan vieläkin ne kuvat joita lääkäri mahastani näytti, kertoi ettei ole koskaan tavannut näin paljon kiinnikkeitä näin nuorella ihmisellä.
Mutta, lapsia tuli, kohtalaisen helposti. Ja tässä suhteessa olen hiukan erilainen endometrioosi potilas. Uskon että syynä on suurimmalta osalta se että olin liikkeellä aika nuorena. Nykysynnyttäjän keski-ikä kun on jo kolmenkympin tienoilla, on tauti jo tuolloin mahdollisesti hyvinkin pahana ja lasten teko huomattavasti vaikeampaa.
Joskus, kun puhun ihmisten kanssa, tunnen että minun pitäisi pitää suuni kiinni, koska sain lapset.
Minulla on silti tauti. Vaikka joidenki mielestä se on vain paha silloin kun ei saa lapsia. Näin ei ole, aina.
Lastenteko ei sairauttani parantanut, päinvastoin, pahensi. Viimeksi tänään kävin lääkäriltä kyselemessä että miksi tuntuu siltä että suolet pyrkii kylkiluiden päälle. No, johtunee endometrioosista ja hurjasta määrästä kiinnikkeitä. Eikä oikein mitään voi niin kauan kuin ei ole mitään ylimääräisiä kipuja tai oireita.
Tauti on ja jyllää, koskaan ei tiedä millainen seuraava vuosi on. Nyt aika hyvin hallussa kipujen suhteen oikealla hoidolla. Mutta miten ensivuonna. Minun endoani ei ensimmäisenä lähdetä leikkaamaan, pesäkkeen hankalan paikan vuoksi.
Voin elää kutakuinkin normaalia elämää, mutta aina se on mielessä, entä jos...
Endometrioosia vähätellään edelleen, yleislääkäreillä ja kouluterkkareilla ei ole tarpeeksi tietoa, vaikka tauti on hyvin yleinen ja kohtalaisen helposti tunnistettavissa. Ei tarvitsis kymmentä vuotta tuskineen nuorena olla kun voisi saada oikeita lääkkeitä ja hoitoja.
Siksi kirjoitan tästä nyt. Asioista pitää puhua, enemmän. Tiedättehän, kuten olen puhunut muistakin vaikeistan asioista. Ei tämä ole sen kummempi.
Facobookista löytyy myös vertaisryhmä, joten jos tuntuu, liity mukaan. Tämä ei ole tarttuva tauti, mutta periytyvä on.
Kivuttomia päiviä ja rakastettuja hetkiä kaikille.
