Mitä jää jos menet pois?

Monessa paikassa mietitään nykyisin sitä, mitä tulee paikalle kun sinä tulet paikalle? Vaan tällä kertaa jäin miettimään asiaa toisinpäin, mitä jää jos minä menen pois?

Lapsena, tai ehkä nuorena, ajattelin että on kauheaa jos kuolen ennenkuin saan omia lapsia. Sitten sain lapset. Sitten sitä toivoo että ehtisi kasvattaa lapset ainakin aikuisikään, etteivät jäisi ilman äitiä liian pieninä. Nyttemmin nämä pelot ovat sinällään "rauhoittuneet" ajatuksissani.

Mites koulutus? Oppisopimusmerkantti ja sittemmin merkonomi - hyviä arvoja molemmat vaan ei niistäkään kirjaa tulisi. Kursseja ja muita lisäopintoja on tullut toki vuosien varrella tehtyä. Ei ehkä mitään "mainittavaa". Ei ole tohtorin hattua, enkä haaveilekaan. Nautin tekemisestä ja työnkautta uuden oppimisesta. Opiskelen oikein mielelläni sitä mihin on intohimo, sitä mistä haluan tietää. Ja olen saanutkin jo melkoisen tietovaraston kasvatettua pääkoppaani elämän erialueilta. Ei moni ehkä arvaakaan... saa kysyä ;)

Työkokemus? Kyllä, olen tehnyt töitä jos jonkinlaisia jo 11-vuotiaasta asti ( enkä voi käsittää, miten nykyisin ei saisi tehdä töitä jo siinä iässä, kun haluaa... ). Ihan omasta vapaasta tahdostani tein, halusin oman mankkarin, menin kesätöihin mansikkapellolle ja sain mankkarin! Monesti olen saanut ja tavoittanut sen mitä olen halunnut, kun vain on riittävän paljon tehnyt sen eteen töitä. Eikä suinkaan ole aina mennyt niinkuin Strömssöössä.... tiedätte jotka olette kirjoituksiani aiemmilta vuosilta lukeneet.
Vaan jokainen päivä on ollut oppia elämästä.
Tätä faktaa on vaikeaa, käytännössä täysin mahdotonta siirtää toiseen päähän. On vain yksi minä. Minä, jonka päässä on jos jonkinlaista tietoa ja taitoa, ajatusta ja ajatusten leikkiä. Ideoita ja innovaatioita. Hullutuksia ja vakavuuksia.

Mitä minusta sitten on tullut? Yrittäjähullu!

Minustakaan ei pitänyt tulla yrittäjää, mutta näin sitten kuitenkin kävi. Ja nyt voinen nimittää itseäni yrittäjähulluksi. Tämä on intohimoni ja ehkäpä minut muistetaan tällä saralla, sitten kun olen mennyt pois. Ja moni muistaa jo nyt, se tuntuu hyvältä, on tehnyt jotain erikoista! Mieltä lämmittää, kun saa viestejä ventovierailta tältä aihe-alueelta. Tietää, että ihmiset luottaa ja kertovat huolensa. Toivon, että saan niistä edes osan vietyä eteenpäin ja muutettua paremmaksi, vaikka kaikkeen en varmasti pysty minäkään. Yhdessä me kuitenkin voimme saada todella ihmeitä aikaan!

Miksi sitten mietin näin syvällisesti - ehkä se vain kuuluu ihmisen elämään. Joku voisi varmaan kuvitella että minulla on aina kiire jokapaikkaan, enkä ehdi koskaan miettiä elämääni? Ehei, minulla on nopea mieli ;) ja paljon ajatuksia, oikeasti aika paljon aikaakin. Nautin täysillä kaikesta tekemästäni, vaikka joskus sitä onkin paljon - silloin olen parhaimmillani!

Asenne on se mikä ratkaisee!

Hankintailta 14.11.2012 – paikallisen pienyrittäjän silmin

Ammattikorkeakoulun Tulikari auditorio oli paikallisista yrittäjistä täynnä keskiviikkoisena syysiltana Jyväskylän kaupungin sekä Jykesin järjestämässä hankintaillassa. Paikalla oli reippaasti yli 100 henkeä, josta onkin kiittäminen pitkälti Keski-Suomen Yrittäjien massiivisen tiedotuksen. Tilaisuus koetaan siis erittäin tärkeäksi kaupungin ja yrittäjyyden yhteiseksi vaikutuskanavaksi.

Aivan alkuun Cloudian edustaja esitteli uuden yrittäjän arkea helpottavan julkistenhankintojen tarjoustyökalun Tarjouspalvelu.fi:n.

Palvelu on mainio uusi systeemi tarjouksen tekoa helpottamaan. Eri hankintayksiköt voivat ottaa järjestelmää käyttöön vaiheittain. Jyväskylän kaupunki on ottamassa tarjouspalvelua käyttöön vuoden 2013 alussa. Järjestelmä on uusi ja kehittyy jatkuvasti. Palvelu on tulossa auttamaan yrittäjiä tarjousten teossa. Linkki tarjouslomakkeelle on niissä Hilma-ilmoituksissa, jotka palveluun kuuluvat.  Kuka vain mistä päin Suomea tahansa pääsee helposti osallistumaan eri hankintayksiköiden kilpailutuksiin, ihan käden käänteessä. Hilma ei siis ole katoamassa mihinkään vaan toimii ikään kuin alustana palvelulle, kuten aiemminkin vaikkapa erinäisille tarjousvahtipalveluille.

Tarjouspalvelu mahdollistaa kiireisen ja pienenkin yrittäjän osallistumisen julkisiin hankintoihin, eikä mutkikkaita ja työllistäviä tarjousasiakirjoja enää tarvitse tehdä moneen kertaan. Lisäksi palveluun voi mm. tallentaa veronmaksutodistukset ym. tarjouskilpailuihin vaadittavat asiakirjat. Myös tarjousten mahdollinen korjaaminen tarjousaikana helpottuu palvelun myötä.

Keskusteltiin myös siitä, voisiko kilpailutukset rajoittaa vain paikallisille yrityksille avoimiksi. Hankintalain mukaan näin ei kuitenkaan voi menetellä. Kun ajatellaan hiukan laaja-alaisemmin, me “paikallisetkaan” emme voisi tällöin osallistua toisten kaupunkien julkisiin tarjouskilpailuihin, joihin varmaan moni yritys kuitenkin silloin tällöin pyrkii. Julkisia hankintoja ohjaa aina hankintalaki. Hankintalain tarkoitus on se, että kaikki saavat tarjota, eikä ole nk. ”hyvä-veli-järjestelmiä”.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070348

Jos kaikesta huolimatta epäilee ettei hankinta mennyt hankintalain mukaisesti, niin hankintalain piiriin kuuluvissa hankinnoissa voi ottaa yhteyttä markkinaoikeuteen.  Markkinaoikeus ei kuitenkaan käsittele alle 30 te hankintoja.

Vaikka tilaisuus oli illalla, niin on maininnan arvoista, että paikalla oli myös paljon Jyväskylän kaupungin eri yksiköiden henkilöstöä kertomassa hankinnoista, jotta paikalla olevat yrittäjät pystyivät kysymään hankinnoista sekä yksiköiden toiminnasta. Tämä oli erityisen tärkeä lisä iltaan. Ilta-aika on yleensä myös yrittäjälle parasta mahdollista osallistumisaikaa tämän kaltaisiin tilaisuuksiin.

Jyväskylän kaupungin tulevia julkisia hankintoja illan aikana esittelivät monet kaupungin hankinta-asiantuntijat. Yrittäjiä kannustettiin myös ottamaan yhteyttä suoraan asiamiehiin lisätietojen saamiseksi. Sähköposti on muotoa etunimi.sukunimi@jkl.fi ja puhelinnumerot löytyvät: http://jkl.fi/hankinnat/yhteystiedot.

Hankintafoorumi

Puhetta oli myös pienhankinnoista, joita varten yrittäjäjärjestöjen kanssa on käynnistetty hankintafoorumi, jossa yrittäjäjärjestöjen puheenjohtajisto ja kaupungin hankintatoimen johto tapaavat ja keskustelevat hankintojen järjestelemisestä. Tapaamisissa keskustellaan mm. hankinta-iltojen sisällöistä, hankinta-asiamiespalvelun käyttöönotosta, miten pienhankintoja saataisi hankintakeskuksen sivuille näkyviin sekä laillisista keinoista ohjata hankintamenettelyjä niin, että paikallisilla yrittäjillä olisi paremmat mahdollisuudet osallistua.

Hankintafoorumi on ohjausryhmä, jossa yrittäjäjärjestö pääsee suoraan vaikuttamaan kaupungin hankintojen kilpailuttamiseen.

Paljon puhuttava palveluseteli

Palveluseteleiden käyttö ja merkitys on kasvanut, mikä on yrittäjyyden edistämisen kannalta erinomaista. Kun yrittäjät ja kaupunki tekevät yhteistyötä mm. näiden palvelusetelien kautta, tuottaa se uusia työpaikkoja yrityksiin, sekä veroeuroja niitä kovasti tarvitsevalle kaupungille.

Palveluseteleihin oli tälle vuodelle budjetoitu 9,5 milj. euroa. Alustajia ja yleisöä jäikin mietityttämään miten muotoutuu ensivuosi? Kaupungin henkilöstökin toivoi, että valtuustot osaisivat toimia palveluseteleiden kanssa samalla linjalla valtuustokaudesta toiseen. Kaikista työläintä, sekä rahaa ja aikaa kuluttavinta on muuttaa toimintaa jatkuvasti.  Kotiuttaa, ulkoistaa, kotiuttaa ja taas ulkoistaa. Kaupungistamme löytyy kyllä paljon osaamista niin sote-, rakennus- kuin muiltakin palvelusektoreilta yksityisellä puolella. Kunnan roolin tulisikin olla nk. osaajamanageri näissä asioissa. Olla tarjonnasta vastaavana ostajana luotsaamassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan.

Allekirjoittaneelle tulee jälleen mieleen, että palveluseteliasiaa pitää avata kuntalaisille, jotta  ymmärrettäisi miten tärkeästä asiasta on kyse. Palvelusetelin oikeanlainen käyttäminen vaikuttaa paitsi kuluttajan valinnan vapautta lisäten, myös suoraan kaupungin elinvoimaisuutta vahvistaen.

Tulevaisuutta

Hankintailtaa voisi kaupungin puolella koordinoida vielä tarkemmin sen suhteen, että jatkossa esiteltäisi myös enemmän pienhankintoja ja että hankintoja voisi tarjota jatkossa useammin pienissä palasissa. Yrittäjien kannalta on tärkeätä, että hankinta ajallisesti ja mitallisesti jaettaisiin sellaisiin kokonaisuuksiin, että paikallinen pienikin yrittäjä voisi sitä tarjota.

Se, mistä ei puhuttu tällä kertaa, olivat kelpoisuusvaatimukset joita tarjoajille asetetaan. Niiden huomioimiseen pitäisi kiinnittää huomiota jatkossa.

Kaupungin ja yrittäjäjärjestöjen välillä on keskusteltu alustavasti, että saisimme myös Jyväskylään oman hankinta-asiamiehen, joka osaltaan toisi palveluja paremmin yrittäjien saataville. Hankinta-asiamies henkilönä on yhteistyötaho, joka voi esimerkiksi koota työyhteenliittymiä ja avustaa tarjousten kokoamisessa. Verkkopalveluna hankinta-asiamiespalvelu kokoaa alueellisia hankintoja yrittäjien tarjottaviksi.

http://www.hankinta-asiamies.fi/

On hienoa, että yrittäjätkin ovat löytäneet ja ymmärtäneet Hankintailta -tilaisuuden merkityksen. Sen, että tilaisuus on informaatiotilaisuus hankintoihin liittyvien asioiden saralla ja ettei tilaisuuden tarkoituskaan ole olla poliittisen päätöksenteon jatke.

Hatun nosto kaupungille, että tällaisia tärkeitä tilaisuuksia järjestään yrittäjille. Näitä toivotaan siis jatkossakin lisää. Seuraavan kerran hankintailta on toukokuussa 2013.

Illan materiaalit tulevat kaupungin lupauksesta löytymään kaupungin hankintayksikön sivulta.

Erilaisten tyyppien perhe

Ajatustenvirtaa sormenpäistä, miten me erilaiset tyypit mahdutaan samaan veneeseen?

Syksyinen aurinkoinen lauantaiaamu. Ulkona on jo kylmää, mutta värikästä ja kaunista. Rakastan syksyä, sen viileyttä ja sen kauneutta. On helppo hengittää, eikä aurinko polta. Heinät ei pölise, itikat ei inise. Tykkään!

Lasten äänet kuuluu välillä pihalta, välillä yläkerrasta. Leikkejä, nauruja ja välillä itkujakin. Äiti kirjoittaa, välillä pelaileekin. Iskä puuhailee pihalla, välillä sisälläkin. Jokainen auttaa toisiaan tarpeen tullen, välillä käsketään, välillä toimitaan ihan omatoimisesti. Perhe koossa, hyvä olla.

Tyyppi on lasten nimitys kaikkien pelien (lauta, tietokone, konsoli...) "ukkeleille", pelihahmoille. "Tää tyyppi menis nyt sinne ja tänne; Ota se oma tyyppi: Millainen tyyppi sinulla on?" Tyyppejä on moneen lähtöön ja yleensä kaikki sopivat samalle pelilaudalle.

Kesästä en pidä - enkä ruuanlaitosta. Joskus joku kysyi, voiko neljän lapsen äiti sanoa näin? Voi. Kun ei pidä niin mitä sitä kieltämään? Jokainen äiti on erilainen, jokainen isä on erilainen ja jokainen lapsi on erilainen. Jokainen ihminen on erilainen. Meillä on erilaisia ajatuksia, pidämme eri asioista. Pääasia on antaa kaikkien ajatuksille tilaa ja ottaa jokainen huomioon. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa kaikkien toiveita ja joudutaan tekemään kompromisseja. Koetetaan löytää yhteinen tie yhdessä kulkemiseen ja sitten joku päivä itsenäiseen tallustamiseen. Vaikka joskus jotakuta tyyppiä kovasti harmittaakin, ettei omat toiveet heti toteudu, ei se ole maailman loppu. Pitää oppia jakamaan ja joskus pitää myös oppia luopumaan tarvittaessa.

Suuressa perheessä toimii siis eräänlainen poliitikka, eivätkä kaikki voi aina saada kaikkea. On luovuttava joskus jotain, ja joskus taas voi saada jotain enemmän kuin muut. On ihmisiä ympärillä, on keltä kysyä ja kenen kanssa neuvotella. Oma verkosto. Turvallinen.

Näitä samoja oppeja tulisi noudattaa myös kouluissa, työpaikoilla, yhdistyksissä, kunnissa, valtionhallinnoissa, hallituksissa ym ym. Me ollaan erilaisia tyyppejä kaikki, mutta vain puhumalla ja keskustelemalla saadaan asioita aikaan. Ei selkään puukotuksella, ei turhanpäiväisellä narinalla eikä toisten haukkumisella.

Tää tyyppi menee nyt laittamaan jotain erilaista ruokaa perheen muille erilaisille tyypeille.

Pienestä kii!

Tämä teksti on julkaistu Yrittäjähuoltamon sivulla 2.10.2012

Työllistävät pienyritykset

Suomalaisista yrityksistä yli 90 prosenttia on pieniä muutaman henkilön yrityksiä, joista monissa olisi kasvun mahdollisuuksia, mikäli näihin suunnattaisiin oikeanlaisia toimenpiteitä, kuten yrityssparrauksia. Uusia innovatiivisia pienyrityksiä onkin syntynyt Suomeen paljon, kun suuret yritykset ovat irtisanoneet työntekijöitään.

Suomessa on siis tällä hetkellä kova tarve saada pienyritykset kasvun polulle. Maassamme tarvitaan kasvuyrityksiä, jotta voisimme turvata ja ylläpitää hyvinvointivaltion tarjoamat julkiset palvelut kansalaisillemme. Kasvuyrittäjyyttä tulee tukea, niin että yritykset voisivat luoda uusia työpaikkoja ja saisimme kannattavia vientikykyisiä yrityksiä. Yksi pienen yrityksen lääke kasvuun on yrityskehittäminen. Palvelu yrityksiltä yrityksille.

Kun mediassa puhutaan yrityksistä, tarkoittaa tämä käytännössä usein suuria pörssiyhtiöitä, satoja henkiä työllistäviä jopa monikansallisia yrityksiä. Näillä ei ole juurikaan yhtäläisyyksiä pienten – alle 10 henkeä työllistävien – yrittäjävetoisten pienyritysten kanssa. Tämä jos mikä vääristää helposti ihmisten mielikuvia. Kuitenkin lähestulkoon jokainen suuryritys on joskus ollut pieni. Tämä tahtoo välillä monelta unohtua.

Tuntuu usein siltä, kuin yrittäjiä pidettäisiin jotenkin rikollisina. Siitäkin huolimatta että pienyritykset työllistävät noin miljoona suomalaista. Yksityisen sektorin työpaikat, lähinnä pienissä yrityksissä lisääntyvät hyvää vauhtia. Valtion nykyiset 144 000 työpaikkaa vähenevät hiljalleen, mutta kansantalouden kannalta on huolestuttavaa, että kuntien yli puolen miljoonan työpaikan määrä kasvaa nopeammin kuin yritysten työpaikkamäärä (katso tilastoista).

Ei oppi ojaan kaada

Pienyrittäjä oppii parhaiten vertaiskokemuksista. On tärkeää harjoitella hiljaisen tiedon jalostamista sekä omien tietojen soveltamista käytännön tekemiseen. Perinteinen mekaaniseen opiskeluun pohjautuva kouluttaja–oppilas-oppimismalli ei usein sovellu tämän päivän pienyrittäjän arkeen. Tarvitaan ennen kaikkea aktiivista ja virikkeellistä oppimisympäristöä, jonka avulla voidaan aikaansaada konkreettisia muutoksia liiketoiminnassa. Siis sekä yrittäjän ajattelussa että toiminnassa.

Hankinnoistaan yrittäjät päättävät itse. Niin myös koulutushankinnoista.

Pieni tarvitsee päätä ja olkapäätä

Pienyrittäjät tarvitsevat usein tuekseen niin päätä, kuin olkapäätäkin. Moni tietää kyllä, mitä he haluavat yrityksessään tehdä, ja suurin osa tietää myös miten. Yleensä ongelmana onkin, kuinka lähteä kasvuaikeissa liikkeelle ja mistä löytää resursseja kehittämiseen. Pienyrityksistäkin voi syntyä kasvuyrityksiä, kun näihin yrityksiin suunnataan oikeanlaisia tukitoimia. Tukien ei aina tarvitse olla rahaa, vaan usein pieni sparrausapu riittää. Toisin sanoen istutaan hetki yhdessä ja katsotaan, mihin suuntaan olisi hyvä lähteä ja mitä suuntia olisi syytä välttää. Tämä ei ole yleensä mitään rakettitiedettä, mutta yksin yrittäjä alkaa kulkea pikkuhiljaa vain samaa ympyrää, näkemättä kehitysmahdollisuuksien metsää arkikiireiden puilta

Verkottumisesta voimaa kasvuun

Perustan pitää olla kunnossa, jottavoidaan isoksi kasvaa. Eihän lapsiakaan laiteta yksinään kasvamaan syntymänsä jälkeen.

Välillä pienyrittäjä tuskastuu tukikoneiston raskaisiin ja hitaisiin byrokratian rattaisiin, työllistämisen esteisiin ja yrittämisen kannalta haitallisiin säädöksiin, jotka on aikoinaan tehty suurille teollisuusyrityksille.

Yrittäjä on ottanut riskin perustaessaan yritystään, tietäen että haluaa menestyä, ainakin saada palkan itselleen ja elättää perheensä. Joskus jopa työllistää toisia. Yrittäjäksi lähtevä on yleensä tietoinen myös yrittäjän sosiaaliturvan puutteesta ja siitäkin huolimatta lähtee yrittämään. On halua tehdä. Tätä halua ei pitäisi lannistaa.

Yrittäjyyden tulee olla houkutteleva vaihtoehto itsensä ja muiden työllistämiseksi, siis ennen kaikkea kannattavan liiketoiminnan luomiseksi. Menestyksen tulee olla ylpeyden, eikä häpeän ja vaatimattomuuden aihe!

Pienistäkin voi syntyä timanttisen kovia yrityksiä!

Saisiko olla byrokratiaa?

Byrokratia - tuo kansamme suurin vitsaus. Suomen Yrittäjien tuorein pk-yritysbarometri (2/2012) kertoo karua kieltään: Suomalaisista pk-yrityksistä 63% kokee byrokratian suurimpana yritysten kehittämisen esteenä. Keski-Suomen vastaava luku on jopa 81%! Missä mättää?

Muutama elävä esimerkki yrittäjien kentältä:

Harmaa talous.
Valtio menettää verotuloja, mutta ongelma ei ratkea vaikeuttamalla rehellisten yrittäjien työtä. Lakia tiukennetaan ja sääntöjä kiristetään. Rehellinen yrittäjä joutuu byrokraatin papereita täytellessään tekemään paljon tuottamatonta työtä.  Kuka korvaa sillä ajalla menetetyn tulon? Ei tule tulosta, eikä siten verojakaan. Rehellinen yrittäjä jättää ehkä leikin sikseen. Turha yrittää. Mutta rikollinen ei noudata lakia. Niinpä rikollinen menestyy aina vain paremmin.

Aloittava yrittäjä.
Innostunut henkilö haluaa perustaa yrityksen. Kilauttaa ehkä Elyyn tai paikalliseen kehitysyhtiöön kysyäkseen miten lähteä liikkeelle. Hänet ohjataan soittamaan sinne ja sitten tänne ja kolmanneksi tuonne. Yleensä joudut vielä itse kaivamaan tarkemmin nettiä ja yhteystietoja, koska virastot ja laitokset eivät ole tai halua olla asiakaskeskeisiä. Eikä yrittäjän alku osaa vielä kysyä oikein. Ei puhuta samaa kieltä.  Missä tulkki? Vastaukset voivat myös olla virheellisiä tai ei vain viitsitä auttaa vastausten etsinnässä. Mistä yrittäjä voi tietää mikä on oikein ja mikä väärin? Epäilläkö vai ei? Lähteekö yrittäjyyspolku heti väärään suuntaan ja romuttuuko liian pian.

Työntekijän palkkaaminen.
Jos sitten palkkaisi ensimmäisen työntekijän, ja kasvattaisi yritystä! Oppisopimus on hyvä diili vaikkapa nuorelle - kyllä, mutta oppisopimuskorvaus on liian pieni kattamaan opettamiseen kuluvaa aikaa ja omien tulojen menetystä. Laitat hakemusta sinne ja tänne - yhdeltä luukulta olisi helpompaa. Soittelet jälleen moneen paikkaan. Yksi virastotason ihminen osaa vastata vain yhden aihealueen kysymykseen.
Sitten on se palkkatukimahdollisuus, vaan sekin tulee vähintään kuukauden viiveellä eikä tuoreen yrityksen kassassa yleensä ole niin paljoa vararahastoa. Yritetään siis yksin.

Markkinointi ja myynti.
Yritys ei toimi ilman myyntiä ja markkinointia joihin etenkin pienyritys tarvitsee tukea, koulutusta ja opastausta. Vaan näitä ei kuitenkaan saa missään kehittämishankkeissa mainita. Kilpailu vääristyy. Suunnitellaan vaan lisää strategioita  ja niiden suunnitelmia. Miten on käytännön tekojen laita?

Idea!
Keksit hyvän idean ja tarjoat sitä johonkin julkisyhteisöön, koska tiedät kentän tarvitsevan tuotettasi tai palveluasi. Pitää kilpailuttaa. Byrokratia käyttää hirvittävän määrän aikaa kilpailutuksen järjestämiseen ja yrittäjä kilpailuun vastaamiseen. Kaikki häviää, aikaa ja rutkasti rahaa. Kuka voitti, kuka hävisi?

Tukea vain menestyville, ei orastaville nupuille.
Kun yrityksesi sitten jossain vaihessa ottaa ja menestyy, tukea tarjotaankin monessa muodossa. Kasvuhypetys on nyt in. Muista ei väliä. Kehittyvät nuput saa koittaa pyristellä kuolemanlaaksoissaan omissa oloissaan. Mites nyt on kilpailun laita? Ehkäpä olisi parempi lakkauttaa kaikki tuet tai sitten antaa jokaiselle saman verran? Jokainen voisi siten keksiä kilpailukeinot miten parhaakseen näkee. Tuella tai ilman - taitavimmat selviää. Näin myös byrokratian kieputuksessa ja kieputtamisessa. Tavalliset jää jalkoihin ja tuskastuu.

Näin byrokratia täällä ruohonjuuritasolla näyttäytyy. Miten tässä näin kävi?
Sapettaa. Henkseleiden paukuttelun pitää loppua nyt ja katsoa realiteetteja silmiin. Täällä kentällä ei tosiaankaan hommat pelitä, tervetuloa katsomaan ja kokemaan. Toimistosta käsin ei näe asioiden oikeaa laitaa.

Miten pääsemme eteenpäin?

Yrittäjän tuki – Kateutta vai kannustusta?

Yrittäjä yrittää, yrittää työllistää toisia, yrittää työllistää itsensä, yrittää pitää yrityksensä toiminnassa ja tehdä tulostakin. Yrittäjä maksaa veronsa ja yrittää maksaa muutkin maksunsa ajoissa. Yrittäjä laittaa kaikkensa peliin.

Ja silti ihmisten keskellä tulee usein tunne, että yrittäjä on jotenkin ”pahis”.

Alkanut viikko on yrittäjyysviikko ja keskiviikkona 5.9. vietetään yrittäjänpäivää. Siksi nostan nyt esille yrittäjyyden kannustimet ja innostimet.

Miten kannustaisimme yrittäjiä jaksamaan ja uusia yrittäjiä aloittamaan?

Yrittäjä ottaa riskin ja perustaa yrityksen. Haluaa luoda itse oman työpaikkansa ja usein tarjoaa työtä toisillekin. Panttina on usein koko omaisuus, koti ja perinnöt, joskus sukulaistenkin osuudet. Kuitenkaan yrittäjällä ei ole mitään varmuutta toimeentulosta. Ainoana turvana usko tulevaisuuteen ja luottamus oman liikeidean kantavuuteen.

Yritys harvoin tuottaa kovin kummoisia ensimmäisen vuoden tai parin aikana. Matkalla voi tulla odottamattomia ongelmia, tai kassa ei kilisekään odotetusti. Jos yrittäjällä menee huonosti, ovat asiat äkkiä todella huonosti. Yrität keksiä miten selviät, yksin.

Yrittäjät ovat Suomessa olioita, jotka putoavat kaikista yhteiskunnan tukiverkoista pois, vaikka juuri yrittäjät ne tukiverkot rahoittavat. Lisäksi yrittäjät maksavat vielä kuluttajaa suuremmat taksat mm. pankkitilin käytöstä. Yritä siinä sitten selvitä. Monesti tuntuu väärältä, että tekemättä mitään, moni saa yhteiskunnalta ainakin perusturvan verran tukea - käytännössä ilmaiseksi.

Pienyritys ei myöskään kiinnosta juuri ketään. Mielenkiinto herää vasta, kun yritys on kasvanut ja päässyt isoksi kasvuyritykseksi. Mutta yksin kasvaminen ei ole helppoa. Eihän lastakaan jätetä yksin kasvamaan heti syntymän jälkeen. Kasvussa pitää olla ”äiti” mukana koko ajan.

Sen pienen yrittäjän olisi paljon helpompi kehittää yritystään ja saada se kasvuun, jos ympärillä olisi järkeviä apumuotoja tarjolla. Jollekin apu olisi lainan takaaja, toiselle ensimmäisen toimintavuoden jälkikäteinen vuokranmaksu. Jollekin se olisi vähän käyttö- tai investointirahaa, mutta joskus vain toisen yrittäjän päätä ja olkapäätä. Neuvoa ja rohkaisua, miten edetä ja jaksaa eteenpäin.

Kaikki yhteiskunnan raha tulee yritysten tuloksista. Olisiko siis aika muuttaa suomalainen asenneilmasto ja siirtyä yrittäjän kadehtimisesta yrittäjän kannustamiseen?

Yrittäjyyteen pitäisi löytää entistä enemmän kannustimia ja tukea niitä villejäkin ajatuksia, sillä koskaan ei tiedä mistä pienestä yrityksestä syntyy se suuri työllistäjä. Yhden ihmisen unelma saattaa muutamassa vuodessa kantaa kuntaa – tai puolta maata.

Ja ihan pienikin yritys on tärkeä. Sata pientä yritystä on vähintään sata työpaikkaa. Sata itsensä työllistänyttä yrittäjää saattavat menestyessään yhdessä vuodessa työllistää kukin kaksi henkeä. Sata onkin silloin jo kolmesataa! Siis kasvu voi olla 300% vuodessa. Eikö se ole kasvuyrittäjyyttä?

Kaikesta huolimatta, yrittäjä uskoo unelmaansa ja jaksaa mennä sen harmaan kiven läpi. Hän työllistää itsensä - mahdollisesti muitakin. Ja tekee yrittämistä yleensä suurella intohimolla. Yrittäjyys on kaikesta huolimatta suuri nautinto. Ja monelle missio, jota ei vaihtaisi pois. Vaikka se toisinaan kipeästi kirpaiseekin.

Suunnataan siis yhdessä kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Iloitaan jokaisesta menestyksestä ja annetaan tukemme jokaiselle yrittäjälle, sillä:

Yrittäjyys Kasvattaa Suomea!

Jokainen joka alkaa yrittäjäksi tosissaan, pitäisi nostaa jalustalle. Se on upea teko, joka koituu yhteiseksi hyväksi - olipa kyseessä pieni tai iso yritys.

Kenen intressi on pikkuinen yritys?

Kasvuyritys!
Kasvuyritykset, niistä joista tulisi myös kansainvälisiä, ne ovat nyt IN. Monissa kirjoituksissa, artikkeleissa ja byrokratian rattaissa vain kasvuyrittäjät ovat pop. Muut eivät kiinnosta: Mitä niillä pienenpienillä yrityksillä kukaan tekee? Eihän ne työllistäkään kuin ehkä yhden tai kaksi ihmistä. Nythän etsitään uutta Nokiaa!

IT!
Kyllä, itsekin "nörttinaisena" rakastan IT:tä - vaan menestyäkseen tämä IT tarvitsee tuekseen aika paljon muutakin: Mainostoimistoja, markkinointiosaajia, kirjoittajia, kouluttajia, kirjanpitäjiä, hierojia, konsultteja, opettajia, myyjiä ja niin edelleen...

Vaan mistä ne kasvuyritykset syntyy?
Harvemmin ne ovat perustettaessa jo kasvuyrityskriteeristön täyttäviä, joskus varmaan, mutta harvemmin. Jossain on ensin se pienenpieni yritys, joka vahingossa tai tietentahtoen lähtee kasvuun ja ehkä sitä myöten kansainvälistymäänkin.

Sanoja sanoja sanoja...
Puhetta ja kirjoituksia pienenpienten yritysten kehittämisestä ja tukemista on kyllä siellä täällä. Vaan kuka ryhtyy toimenpiteisiin? Valitettavasti liian harva. Eikä pienenpienen yrityksen yrittäjä jaksa itse nousta barrikaadeille, kun työkin pitää hoitaa. Pitää koittaa selvitä normaalista arjesta, hoitaa kaikki yrityksen työt itse. Sen ihan pikkuisen yrityksen kasvattamiseen kun tarvitaan aivan toisenlaisia apuja ja toimenpiteitä kuin isomman vastaavan. Tämä yksilö tarvitsee sen rinnallakulkijan - monialasparraajan. Verosuunnittelu ja hallitustyöskentely eivät ole vielä tässä vaiheessa kiinnostavia juttuja. Visioita toki on monellakin.

Mietitäänpä:

Vauvasta isoksi!
Miten käykään, jos nainen synnyttää vauvan ja hoivaa sitä sen pienen suloisen hetken alkuvaiheessa. Sitten kun vauva, joka ei osaa itse vielä puhua eikä kertoa tarpeistaan, vaatii jo enemmän tukea opetellakseen kävelemään, syömään ja toimimaan toivotulla tavalla - jätetään hänet oman onnensa nojaan? Tukea aletaan antamaan vasta sitten, kun hänestä alkaa olla jotain "hyötyä" yhteiskunnalle tai omalle kodille... Moni asia vaan on ennen tätä ehtinyt mennä päin prinkkalaa ja kasvu suureksi aikuiseksi saattaa olla hankalaa, jopa mahdotonta.

Ei, ei näin!
Järkikin sanoo että kasvun kaikki vaiheet ovat tärkeitä ja tarvitsevat osaavaa tukea kokoajan kehittyäkseen hienoksi ja pärjääväksi ihmiseksi. Hyvä perusta on paras keino selviytyä elämästä. Olipa kyse ihmislapsesta tai yritysnupusta.

Samalla kaavalla - helppoa!
Aivan sama kaava pätee siis yrityksiin. Niissä pienenpienissä yrityksen nupuissa piilee juuri niitä tulevaisuuden tekijöitä, joihin meidän on nyt heti toimenpiteemme suunnattava. Tämä kasvu ei tapahdu yhdessä yössä, eikä kahdessakaan - mutta pitkäjänteisellä pohjatyöllä saavutamme hienoja tuloksia.
Tiedän kuinka huikeita tarinoita siellä ruohonjuuritasolla on kasvamassa kasvuyrityksiksi. Nostetaan ne siis yhdessä jalustalle! Minä ainakin aion nousta barrikaadeille juuri näiden pienenpienten yritysten puolesta ja yrittäjien mukana. Siellä on meidän maamme tulevaisuuden työllistäjät ja bruttokansantuotteemme kasvattajat.

Kirjat ovat oiva apu, vaan ei tarpeeksi.
Tarvitaan myös auttavia käsiä  ja miettiviä päitä.
Juttu seuraa.

Uskalla olla sinä!

Aamukahvi, aurinkoa ja omat lapset ympärillä. Onnellinen olotila.
Rentoa olemista, kirjoittelua ja pelailuakin. Sitä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä.
Vaikka välillä mielessä käy myös työt, rohkeasti laitan ne sivuun odottamaan sitä oikeaa työhetkeä, kun lomat loppuvat ja rytinä taas alkaa. Sitten nautin täysillä siitä rytinästä! Arjen sutjakkaasta ja välillä mutkikkaastakin pyörittämisestä - elämästä.

Mitä väliä, jos tekee asiat omalla tavallaan, omassa järjestyksessään? Ketä haittaa, jos en tee asioita niinkuin johonkin on kirjoitettu - kaavojen mukaan? Joskus annan paikkojen repsottaa - huilaan. Sitten taas otan kunnon spurtin ja pistän asiat ojennukseen käden käänteessä. Nautin. Olen ehkä outo - pidän myös työstäni, ja nautin! Elän ja hengitän.

En ole täydellinen, enkä edes halua olla. Tuskinpa kukaan on, miksi edes pitäisi? Välillä saatan keikkua yöpaidassa ja tukka pystyssä puoli päivää lasten kanssa touhuten tai jopa pelaten. Sitten taas saatan ampaista ylös klo 5.00 aamulla ja ryhtyä heti työn ääreen. Fiiliksellä mukana monesti, mutta monesti myös paineessa - jolloin olen parhaimmillani. Stressi ei juurikaan kuulu tunnekatalogiini.
Elämä opettaa joka päivä uusia ihmeellisiä asioita joista kasvaa ihmisenä.

Haluan olla hyvä ihminen ilman turhaa nipotusta. Haluan, että jokainen eläväinen uskaltaisi tulla lähelleni ja kysyä asioita ja tulla muuten vaan juttelemaan. Myönnän, saatan olla joskus myös hankala jääräpää - mutta eikös sekin kuulu asiaan?
Teen siis asiat yleensä erilailla kuin moni muu, ja nautin juuri siitä erilaisuudesta. Se maistuu elämältä, minun elämältäni. Ei minun tarvitse mennä toisten käsikirjoitusten mukaan - teen elämäni käsikirjoituksen itse ja itse vastaan siitä myös.

Haluan, että on mitä muistella sitten sata vuotiaana kiikkustuolissa, ryppyisenä, mutta nauravilla silmillä ja iloisella hymyllä! <3

Uskallatko sinä hullutella?

Hullutellaan!

Yhteisillä asioilla, kunta sekä yrittäjät.

Avaanpa hiukan aihetta yrittäjä vs. kunta yhdeltä kantilta.

Tiedätkö sinä mitä kuntapalvelut oikeasti maksavat? Ei, se ei ole se 20 €:n maksu (tai mikä mistäkin palvelusta milloinkin) - sillä ei todellakaan kateta kaikkia kuluja mitä vaikkapa lääkärillä käynnistäsi kunnalle koituu. Kuntakin on eräänlainen yritys - liiketoimintayksikkö. Tekee siis liiketoimintaa, tuottaa yhtälailla voittoa tai tappiota kuin mikä tahansa yritys. Viimevuosina vain valitettavasti enenpi tappiota kuin voittoa. Päättäjinä toimivat kaikki kuntalaiset. Sinä ja minä.

Kunnan on yhtälailla maksettava palkkojen sivukulut ( jos sivukulut ovat vieras asia, kokeile palkkalaskuria ja katso mikä on työnantajan maksettava osuus ) vuokrat, siivous, vartiointi, materiaalit (kynät, paperit, niitit, lomakkeet...) kalusteet, koneet ja laitteet, autot, koulutukset, esitteet jne jne.
Kun nämä kaikki asiat ynnäillään yhteen syntyy suuria lukuja, joista noin puolet katetaan kuntalaisilta kerätyillä veroilla - eli me kaikki ( tai melkein kaikki ) maksamme näistä palveluista osan jo palkastamme. Viidennes kuntien rahoista tulee valtionosuuksista.

Muistelen äskettäin nähneeni jossain laskelmat siitä, mitä yllämainittu lääkärissä käynti kunnalle todellisuudessa kaikkine kuluineen maksaa. Summa taisi olla n. 90 € / kerta. Valitettavasti en löydä kyseistä juttua netistä. Nämä tiedot olisikin hyvä olla esillä kuntien sivuilla, jotta kuntalaisetkin tietäisivät miten asiat kunnassa kulkevat. Kun kunnissa mietitään, käytetäänkö yksityisen sektorin palveluita lisänä kunnan tuottamien palveluiden, tulee näiden summien olla samalla viivalla tarkasteltavana. Suomen Yrittäjien Anssi Kujala perääkin tiedotteessaan kuntien hintalappuja esiin, jotta todellista tarkastelua voitaisi edes yrittää tehdä.

Yritys toimii samoilla periaatteilla, on kuluja ja on tuloja. Yritys vain ei saa verotuloja, eikä valtionosuuksia, niinpä asiakkaan on maksettava se kokosumma itse samantien palvelua ostaessa. Yrittäjä, vaikkapa yksityinen hammashoitola, vastaa yrityksestään yleensä yksin 7 päivää viikossa ja 24 tuntia päivässä. Yrittäjä on monitoimiosaaja joka tekee kaikkea mahdollista tarvittaessa yriyksessään - ei ole varaa nipottaa siivoanko vessan vai en, jos siivooja vaikka sairastuu. Yritys on monelle kuin oma lapsi, eikä lastakaan jätetä hoitamatta lomilla ja vapaa-ajoilla. Yrittäjä kantaa riskin ja samalla tarjoaa asiakkaille laadukasta palvelua hymyssä suin. On siis oikeutettua, että hän siitä joskus saa pientä voittoakin. Tulee myös muistaa, että juurikaan mikään yritys ei ensimmäisinä vuosinaan tuota yrittäjälle voittoa, ainakaan kovin suuria summia. Yleensähän yrittäjä uskoo niin lujasti yritysideaansa, että on valmis tekemään työtä jopa vuoden tai parikin palkatta. Yrittäjän on myös tehtävä mm. kesälomarahat "jemmaan" - niitä ei anneta mistään valmiista kassasta.

Edellä mainitut asiat eivät tarkoita sitä, että yrittäjyys on ikävää ja kannattamatonta. Yrittäjyys on paljon enemmän, se on vastuuta ja uskallusta. Erittäin arvostettavia asioita molemmat. Ja tulevaisuudessa meitä yrittäjiä tarvitaan entistä enemmän.

On toki hyvä, että meillä on jokseenkin toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, mutta kenen yksittäisen ihmisen kukkaro kestää sitä maksaa enää kauaa jos veroja nostetaan? Kaikkea ei voi enää saada ilmaiseksi, tekevät kädet loppuu ja niin loppuu "yhteiskunnan rahakin". "Kyllä joku hoitaa" ei voi enää olla, meidän pitää yhdessä huolehtia yhteisistä asioista avarakatseisesti.  On uskallettava tehdä radikaaleja ratkaisuja: Se kirpaisee meitä kaikkia hetken, mutta ennen pitkää saavutamme sillä jälleen tasapainon talouden ja hyvinvoinnin asioissa.

Lopuksi, tuskin kaikki edes tietävät mitä asioita kunta lopulta itse tuottaa ja mitä yksityinen puoli. Onko sillä väliäkään, kunhan palvelut vain saadaan toimimaan? Uskalletaanko ajatella myös uusia mahdollisuuksia, ehkä vielä kokeilemattomiakin?

Yhdessä yrittäen!

Lasteni taiteellinen piirros iPadilla :)
Tämähän kuvaa selkeästi yrittämistä:
 Vaikka on itkua ja valvovia sekä arvosteleviakin silmiä,
on kuitenkin paljon ihania lahjoja taustalla!

Ylämäki alamäki yhdessä kulkien...

Huomenna 20.7.2012 tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun astelimme puolisoni Tomin kanssa vihille, molemmat toista kertaa eläissämme. Nyt siitä tuntuu olevan vasta hetki aikaa, mutta paljon on ehditty tässä välissä tehdä – ja paljon on vielä edessäpäin!

Liittomme alkoi melko vauhdikkaasti: minä yksinhuoltaja sinkkuäiti, joka on päättänyt olla ottamatta enää ketään ”riesakseen” ja toinen juuri eronnut vähän saman suuntaisilla ajatuksilla. Oli netti, oli sähköposti, oli kirjoittelua, oli sokkotreffit ja siinäpä se sitten olikin.  Kuukauden päästä kihlat, yhteisen kodin osto sekä häät. Tämä kaikki puolen vuoden sisällä.

Seurusteluaikaa ei siis juurikaan ollut – halusimmehan kumpikin samoja asioita: turvallista kotia ja perhettä – joten mitäpä aikailemaan. Joskus kutsummekin tätä puoliksi huumorilla ”järkiavioliitoksi” J. Mutta kyllä, kyllä me toisiamme rakastammekin. Rakkaus on kasvanut vuosien varrella. Rakkaus ja kiintymys. On turvallisuutta, on koti, on perhe. On hyvä olla ja elää.

Voi sanoa että olimme hyvin erilaisista maailmoista, paljolti vieläkin, mikä on toisaalta ollut suunnaton rikkaus. Koska olemme molemmat jo yhdet liitot kokeneet, olemme osanneet suhteuttaa asioita toisella tavalla, työtä on tehty jotta huominenkin olisi vielä yhteinen. Aina ei ole ollut helppoa, ei.

Vuoden päästä vihkaisusta syntyi ensimmäinen yhteinen lapsemme, reilun vuoden päästä seuraava (talomme rakentamisen aikana) ja siitä muutaman vuoden päästä kuopuksemme. Tuolloin perhekokomme tuli täydeksi, nykymittakaavalla suurperheeksi kutsuttavaksi, kuusihenkiseksi kokonaisuudeksi.

Haipakkaa on siis pitänyt, mutta kyydissä on pysytty. On ollut mutkaa ja suoraakin tietä. On ollut kiviä ja esteitä, mutta aina on jotenkin päästy eteenpäin. Tahmannut on välillä oikein tosissaan ja sitten on taas ollut auringon paistetta. Kaikki ne kuuluu normaaliin turvalliseen suhteeseen. On joku johon luottaa, joku jolle kertoa vaikeimmatkin asiat, pelkäämättä. Ruusunpunaisia laseja ei ehkä koskaan ole tässä liitossa ollutkaan, joskaan tuskin kumpikaan on niitä kaivannut. Visioita ja ideoita ei silti ole unohdettu – joku päivä joku vielä sanoo että ohhoh!

On uskallettu lähteä yhteiselle matkalle rohkeasti, muistoja on kertynyt, eivätkä ne suinkaan lopu tähän.

Parisuhde ja yrittäminen ovat käytännössä aika samanlaisia hoidettavia, eivät juurikaan eroa toisistaan. Suhteita pitää hoitaa, olipa sitten kyseessä asiakkuus-, pari- tai kumppanuussuhde. Oikein hoidettunahan ne vain paranevat, kasvavat ja voimistuvat vuosien varrella. Meidän perheessä yrityksiäkin vaalitaan kuin omia lapsia: rakastaen mutta luottaen. Joku päivä ne todennäköisesti lentävät pesästä omilleen, sulostuttaen aina välillä meidän kahden taivalta.

Puhumalla on päästy pitkälle vaikka välillä onkin rystyset valkoisena jouduttu puristamaan ruoria, jotta kurssi säilyisi – valo on kuitenkin kajastanut aina jostain kaukaa ja myrsky on laantunut.

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko, seuraavalle kymmenelle innolla matkaan hypäten.