Erilaisten tyyppien perhe

Ajatustenvirtaa sormenpäistä, miten me erilaiset tyypit mahdutaan samaan veneeseen?

Syksyinen aurinkoinen lauantaiaamu. Ulkona on jo kylmää, mutta värikästä ja kaunista. Rakastan syksyä, sen viileyttä ja sen kauneutta. On helppo hengittää, eikä aurinko polta. Heinät ei pölise, itikat ei inise. Tykkään!

Lasten äänet kuuluu välillä pihalta, välillä yläkerrasta. Leikkejä, nauruja ja välillä itkujakin. Äiti kirjoittaa, välillä pelaileekin. Iskä puuhailee pihalla, välillä sisälläkin. Jokainen auttaa toisiaan tarpeen tullen, välillä käsketään, välillä toimitaan ihan omatoimisesti. Perhe koossa, hyvä olla.

Tyyppi on lasten nimitys kaikkien pelien (lauta, tietokone, konsoli...) "ukkeleille", pelihahmoille. "Tää tyyppi menis nyt sinne ja tänne; Ota se oma tyyppi: Millainen tyyppi sinulla on?" Tyyppejä on moneen lähtöön ja yleensä kaikki sopivat samalle pelilaudalle.

Kesästä en pidä - enkä ruuanlaitosta. Joskus joku kysyi, voiko neljän lapsen äiti sanoa näin? Voi. Kun ei pidä niin mitä sitä kieltämään? Jokainen äiti on erilainen, jokainen isä on erilainen ja jokainen lapsi on erilainen. Jokainen ihminen on erilainen. Meillä on erilaisia ajatuksia, pidämme eri asioista. Pääasia on antaa kaikkien ajatuksille tilaa ja ottaa jokainen huomioon. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa kaikkien toiveita ja joudutaan tekemään kompromisseja. Koetetaan löytää yhteinen tie yhdessä kulkemiseen ja sitten joku päivä itsenäiseen tallustamiseen. Vaikka joskus jotakuta tyyppiä kovasti harmittaakin, ettei omat toiveet heti toteudu, ei se ole maailman loppu. Pitää oppia jakamaan ja joskus pitää myös oppia luopumaan tarvittaessa.

Suuressa perheessä toimii siis eräänlainen poliitikka, eivätkä kaikki voi aina saada kaikkea. On luovuttava joskus jotain, ja joskus taas voi saada jotain enemmän kuin muut. On ihmisiä ympärillä, on keltä kysyä ja kenen kanssa neuvotella. Oma verkosto. Turvallinen.

Näitä samoja oppeja tulisi noudattaa myös kouluissa, työpaikoilla, yhdistyksissä, kunnissa, valtionhallinnoissa, hallituksissa ym ym. Me ollaan erilaisia tyyppejä kaikki, mutta vain puhumalla ja keskustelemalla saadaan asioita aikaan. Ei selkään puukotuksella, ei turhanpäiväisellä narinalla eikä toisten haukkumisella.

Tää tyyppi menee nyt laittamaan jotain erilaista ruokaa perheen muille erilaisille tyypeille.

Pienestä kii!

Tämä teksti on julkaistu Yrittäjähuoltamon sivulla 2.10.2012

Työllistävät pienyritykset

Suomalaisista yrityksistä yli 90 prosenttia on pieniä muutaman henkilön yrityksiä, joista monissa olisi kasvun mahdollisuuksia, mikäli näihin suunnattaisiin oikeanlaisia toimenpiteitä, kuten yrityssparrauksia. Uusia innovatiivisia pienyrityksiä onkin syntynyt Suomeen paljon, kun suuret yritykset ovat irtisanoneet työntekijöitään.

Suomessa on siis tällä hetkellä kova tarve saada pienyritykset kasvun polulle. Maassamme tarvitaan kasvuyrityksiä, jotta voisimme turvata ja ylläpitää hyvinvointivaltion tarjoamat julkiset palvelut kansalaisillemme. Kasvuyrittäjyyttä tulee tukea, niin että yritykset voisivat luoda uusia työpaikkoja ja saisimme kannattavia vientikykyisiä yrityksiä. Yksi pienen yrityksen lääke kasvuun on yrityskehittäminen. Palvelu yrityksiltä yrityksille.

Kun mediassa puhutaan yrityksistä, tarkoittaa tämä käytännössä usein suuria pörssiyhtiöitä, satoja henkiä työllistäviä jopa monikansallisia yrityksiä. Näillä ei ole juurikaan yhtäläisyyksiä pienten – alle 10 henkeä työllistävien – yrittäjävetoisten pienyritysten kanssa. Tämä jos mikä vääristää helposti ihmisten mielikuvia. Kuitenkin lähestulkoon jokainen suuryritys on joskus ollut pieni. Tämä tahtoo välillä monelta unohtua.

Tuntuu usein siltä, kuin yrittäjiä pidettäisiin jotenkin rikollisina. Siitäkin huolimatta että pienyritykset työllistävät noin miljoona suomalaista. Yksityisen sektorin työpaikat, lähinnä pienissä yrityksissä lisääntyvät hyvää vauhtia. Valtion nykyiset 144 000 työpaikkaa vähenevät hiljalleen, mutta kansantalouden kannalta on huolestuttavaa, että kuntien yli puolen miljoonan työpaikan määrä kasvaa nopeammin kuin yritysten työpaikkamäärä (katso tilastoista).

Ei oppi ojaan kaada

Pienyrittäjä oppii parhaiten vertaiskokemuksista. On tärkeää harjoitella hiljaisen tiedon jalostamista sekä omien tietojen soveltamista käytännön tekemiseen. Perinteinen mekaaniseen opiskeluun pohjautuva kouluttaja–oppilas-oppimismalli ei usein sovellu tämän päivän pienyrittäjän arkeen. Tarvitaan ennen kaikkea aktiivista ja virikkeellistä oppimisympäristöä, jonka avulla voidaan aikaansaada konkreettisia muutoksia liiketoiminnassa. Siis sekä yrittäjän ajattelussa että toiminnassa.

Hankinnoistaan yrittäjät päättävät itse. Niin myös koulutushankinnoista.

Pieni tarvitsee päätä ja olkapäätä

Pienyrittäjät tarvitsevat usein tuekseen niin päätä, kuin olkapäätäkin. Moni tietää kyllä, mitä he haluavat yrityksessään tehdä, ja suurin osa tietää myös miten. Yleensä ongelmana onkin, kuinka lähteä kasvuaikeissa liikkeelle ja mistä löytää resursseja kehittämiseen. Pienyrityksistäkin voi syntyä kasvuyrityksiä, kun näihin yrityksiin suunnataan oikeanlaisia tukitoimia. Tukien ei aina tarvitse olla rahaa, vaan usein pieni sparrausapu riittää. Toisin sanoen istutaan hetki yhdessä ja katsotaan, mihin suuntaan olisi hyvä lähteä ja mitä suuntia olisi syytä välttää. Tämä ei ole yleensä mitään rakettitiedettä, mutta yksin yrittäjä alkaa kulkea pikkuhiljaa vain samaa ympyrää, näkemättä kehitysmahdollisuuksien metsää arkikiireiden puilta

Verkottumisesta voimaa kasvuun

Perustan pitää olla kunnossa, jottavoidaan isoksi kasvaa. Eihän lapsiakaan laiteta yksinään kasvamaan syntymänsä jälkeen.

Välillä pienyrittäjä tuskastuu tukikoneiston raskaisiin ja hitaisiin byrokratian rattaisiin, työllistämisen esteisiin ja yrittämisen kannalta haitallisiin säädöksiin, jotka on aikoinaan tehty suurille teollisuusyrityksille.

Yrittäjä on ottanut riskin perustaessaan yritystään, tietäen että haluaa menestyä, ainakin saada palkan itselleen ja elättää perheensä. Joskus jopa työllistää toisia. Yrittäjäksi lähtevä on yleensä tietoinen myös yrittäjän sosiaaliturvan puutteesta ja siitäkin huolimatta lähtee yrittämään. On halua tehdä. Tätä halua ei pitäisi lannistaa.

Yrittäjyyden tulee olla houkutteleva vaihtoehto itsensä ja muiden työllistämiseksi, siis ennen kaikkea kannattavan liiketoiminnan luomiseksi. Menestyksen tulee olla ylpeyden, eikä häpeän ja vaatimattomuuden aihe!

Pienistäkin voi syntyä timanttisen kovia yrityksiä!