Enemmän kuin poliitikko - asiaatikko!

Olen tässä pitkän aikaa miettinyt politiikan merkitystä nykypäivänä. Perustaako oma erillinen "fanisivusto" poliittisia kirjoitteluja varten vaiko julkaista omassa profiilissan?

Mitä on politiikka? Varmaan aika puuduttavan kliseinen vastaus on: yhteisten asioiden hoito.
Minulle se on sitä että haluaa viedä asioita eteenpäin. Poliitikko ja politiikka sanoina ovat tosin kärsineet viimepäivinä inflaation eli arvon aleneman. Harmillista. Halusinkin keksiä jonkin toisen sanan kuvaamaan poliitikkoa. Sovitaan siis, että olen tästä eteenpäin asiaatikko - eli asioiden eteenpäin viejä.

No, palataanpa kysymykseen erillinen fanisivusto vai julkaisut omassa profiilissa, kuten tähänkin asti.

Erillinen fanisivusto:

- Tänne liittyisivät kaikki hiukankin politiikkaa seuraavat asiaatikot ja ehkä paatuneemmatkin poliitikot. Muutama tavallinen ihminenkin saattaisi eksyä houkuteltuna joukkoon (mikä sitten onkaan tavallisen ihmisen määritelmä, eivätkö kaikki halua viedä jotain asioita eteenpäin?). Täällä voisi _rauhassa_ jakaa kaikkia poliittisia juttuja, kaikkia niitä jotka vaikuttavat meihin kaikkiin tavalla tai toisella.

Mitä hyötyä tästä sitten olisi?

Eikö asioita ajeta juurikin näiden "tavallisten ihmisten" edestä? Niiden joilla ei ole aikaa ja jaksamista alkaa itse asiaatikoksi. Eivätkä kaikki voi ajaa kaikkia asioita, vaan jokaiselle asialle pitää olla eri asiaatikko ja mielellään useampia asiaatikoita per asia. Ei siis riitä että on ne jotkut poliitikot siellä jossain Arkadianmäellä ajelemassa asioita (et ehkä usko, mutta se ei ole mitään sormien pyörittelyä - oletkos katsonut niitä paperipinoja istunnoissa? Jaksaisitko itse lukea niin isot määrät ja monta kertaa viikossa?). Jonkun pienemmän instanssin on ne asiat täällä ruohonjuuritasolla esitettävä ja valmisteltava - esimerkiksi jonkin pienemmän asiaatikkoryhmän toimesta :)

Omassa profiilissa:

- Minä olen se sama asiaatikko aina. Edustan niitä samoja arvoja ja asioita, olinpa sitten asiaatikko (myös poliitikkona tunnettu), yrittäjä, äiti, seksuaaliuhrien puolestapuhuja, vaimo, endometrioositukija, vaikuttaja, lorvailija, pelailija, karavaanari... mikä vain. En muutu ihmisenä sitä mukaa, kenen lauluja laulan.
Toki minulla on eri roolit: Työssäni en puhu polittisista asioista, muuten kuin tarvittaessa yleisellä tasolla. Aatteen hengessä puhun yrittäjyydestä, koska haluan tehdä yrittäjyyden mahdolliseksi ja helpommaksi meille kaikille halukkaille. Vaimona puhun parisuhteesta, meistä. Seksuaalirikollisuuteen liittyy paljonkin politiikka, lakeja ON muutettava! Äitinä haluan suojella ja kasvattaa lapsieni omilla jaloillaan seisoviksi yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi, turvallisesti, mutta määrätietoisesti. Karavaanarina haluan nähdä maailmaa yhdessä perheeni kanssa... Eikä minun missään vaiheessa ole pakko sulkea jotain osaa minusta kokonaan pois. Sitä asiaatikko osaa.

Mottoni on ollut jo pitkään: On turha valittaa asioista jos ei edes yritä tehdä itse asioille jotain. Se jos mikä on sitä politikointia, kuuluipa mihinkään poliittiseen puolueeseen tai muuhunkaan ryhmään tai ei.

Puhun ja kirjoitan näitä asioita siksi että meillä ja teillä kaikilla lukijoilla (jotka olette tänne asti jaksaneet lukea) olisi hiukan paremmin edes joku pieni asia. Kaikkeen en minäkään tietenkään pysty, mutta haluan ainakin yrittää. Toivoisin siis saavani niihin mahdollisimman paljon tukijoita - niin puolesta kuin vastaankin - sillä asioilla on aina monta puolta ja keskustelut ovat parhautta, enkä minä pelkää kriittisiäkään keskusteluja, kunhan vain pysytään asiassa. Typeryyksiä en jaksa kuunnella.

Yhdessä tehden, yhdessä yrittäen, yhdessä jakaen - ilot ja surut.

Mitä minä teen sosiaalisessa mediassa?

On taasen korkea aika nostaa kissa pöydälle myös tämän oman henkilökohtaisen blogin kanssa.
Paljon on ehtinyt tapahtua tässä syksyn mittaan, yritykseni kehittäminen ja tiedottaminen on toki mennyt kaiken etusijalle. No, nyt en tässä kohtaa puhu perheestä, toki lapset ja puoliso ovat AINA siellä aivan kärjessä, sen nyt pitäisi olla päivän selvää.

Olen keskustellut "naputellen" koneella juttuja jo vuodesta 1998 alkaen ja oppinut suodattamaan asioita näissä piireissä. Toisaalta olen myös löytänyt täältä aivan valtavasti oppia, ideoita, jaksamista, verkostoja - kaikkea! Minulle some on yhtälailla osa elämää kuin puhelin. En pidä sitä mitenkään erilaisena. Molemmat ovat vain erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiin ihmisiin ja yhteisöihin. Suurimman osan fb kavereista olen livenä tavannut ja moniin tutustun ensin fb verkostojen kautta ja myöhemmin livenä. Minulle some on suuri rikkaus joka avaa mahtavia verkostoja!

Somessa toki voi helposti rikkoa suhteita, jos ei ymmärrä kirjoitetun sanan logiikkaa: Kirjoittaessa eivät tunteet, eleet ja ilmeet välity. Et voi tietää onko toisen kirjoitus vitsi, sarkasmia, kevyttä huulenheittoa vai totista totta? Ja miten nykyiset sosiaalisen median välineet toimivat, oletko aina paikalla vai aina poissa. Millaisia viestejä annat toisille ja miten toiset ne lukevat? Joka jutusta ei kannata provosoitua, oikaista voi ja kannattaakin. Mutta kannattaa myös oppia laittamaan piste johonkin. Suvaitsevaisuutta. Kuuntelemista - myös asioista jotka menevät mukavuusalueesi ulkopuolelle.

Olen myös palautteen antamisen ja keräämisen kannattaja. Kunhan se tehdään hyvässä hengessä. Vain palautetta kuulemalla voit kehittyä, toki näissäkin kannattaa oppia suodattamaan ja pysymään tietyissä asioissa omilla linjoillaan: Jos minä pidän lilasta ja joku muu ei, ei minua haittaa että siitä mainitsee, mutten taatusti asiaa lähde muuttamaan siksi että joku muu ei siitä pidä.
On myös pystyttävä pitämään linjansa.

Paljon puhutaan meille Suomalaisille "suurimman" some välineen tehokkuudesta tai tehottomuudesta, Facebookista. Kannattaako siellä olla, mitä siellä kannattaa sanoa/tehdä ja mitä ei. Oletko siellä yrittäjänä yrityksesi puolesta, yksityishenkilö, työpaikkasi edustaja, kansanedustaja/politiikko vai yhdistyksen toimihenkilö? Onko se vain aikuisten leikkipaikka?
Joka roolissa on käytettävä harkintaa mitä jakaa ja mitä kirjoittaa.

Itselläni on yksi ainoa nyrkkisääntö: En kommentoi juttuja, enkä liity mihinkään sellaiseen minkä takana en seisoisi myös kasvotusten keskusteltaessa.

Sosiaalinen media ei sinällään ole mikään uusi juttu. Esimerkiksi tuolloin -98 "nörttäilyä" aloitellessani minulla oli lähes aina auki IRC-ikkuna (tai oikeastaan kymmenen ikkunaa, eri "kanavia" missä keskusteltiin kussakin eri asioista). Jossain vaiheessa myös oma "botti" tallensi keskustelut, jotta pysyi ajan hermolla :) Periaate oli samantyyppinen käytännössä kuin facebookissakin, mutta vain tekstiä. Lisäksi jonkin verran piti tuntea IRC maailmaa koodeineen.
Huom! IRC on eriasia kuin Chat eikä IRC-Gallerialla ole tänäpäivänä enää juurikaan mitään tekemistä IRCn kanssa. (Alunperin IRC-Galleriassa oli "irccailijoiden" kuvat ja tiedot. Nyt melkein kaikki ovat facebookissa ;)

Muista, että koskaan, et koskaan, voi miellyttää kaikkia. Se asia kannattaa hyväksyä, niin somessa, kuin elämässä ilman koneitakin.
Netistä löysin loistavan kirjoituksen, kymmenestä asiasta jotka kannatta oppia vain hyväksymään. Suosittelen lukaisemaan:
http://elaparemmin.fi/blogi/10-ikavaa-tosiasiaa-joiden-hyvksymisest-on-hyty/

Itse osaan hyväksyä jo nuo kaikki, osaatko sinä?