Uskallatko lomailla?

Täytyy tehdä töitä, ei ehdi lomailla. Ei tule rahaa jos lomailee, asiakkaat ei jaksa odottaa jos kukaan ei palvele... Laskut jää rästiin jos pitää vapaata. Yrittäjän arkeen ei vapaat ja lomat kuulu!

Onko näin?

Ajattelin itsekin aiemmin että olen korvaamaton ja on pakko takoa. Jos pysähdyt, pysähtyy rattaat. Raha ei liiku. Yritys ei kasva ja asiakkaat kaikkoaa.
Sitten kerran tuli stoppi. Jaksaminen loppui. Oli jo niin loppu ettei uskaltanut vastata edes puhelimeen. Oli pakko tehdä jotain. Oli pakko lopettaa ja luopua jostain. Mutta ei se tarkoittanut yrittäjyydestä luopumista. Tarkoitti valintoja elämässä ja valintoja yrittäjyydessä.

Tuosta ajasta on nyt jo muutama vuosi aikaa - se opetti paljon. Sen jälkeen syntyi Redesan.
Tämä ei ollut mikään iloinen tapa oppia, mutta sitäkin arvokkaampi. Nyt tietää kokemuksesta miten opettaa toisia, etteivät muut joutuisi samaan jamaan. Tai jos joutuukin, mitä sitten?

Pahimmissa tilanteissa väsymys tekee kierteen, että laskut ja asiat jäävät hoitamatta ja tulee lisää ongelmia. Tulee lisää laskuja, tulee enemmän turhautumista, enemmän ongelmia. Ja taas lisää laskuja ja silloin haluaa heittää hanskat tiskiin.

Mitä on tehtävissä?

Tee päätös ja tyhjennä kalenteri viikoksi. Pistä puhelin ja kone kiinni. Jos vain jaksat meilaa tai soita ennen huilia kaikille erääntyville laskuttajille ja sovi järjestelyistä mikäli tarve, jotta vältät maksuhäiriömerkinnät. Lähestulkoon kaikki raha-asiat on aina hoidettavissa jollakin tapaa sopimalla.
Pääosa asiakkaista ymmärtävät ja yleensä jopa arvostavat sitä että yrittäjä osaa pitää lomaa. Se on sama asia kuin osata ottaa oikea hinta tuotteiltaan tai palveluiltaan.

Jos työsi on sellaista että asiakkaasi ovat yhteydessä sinuun päivittäin, ilmoita heille olevasi viikon lomalla. Varmasti ihan kaikki pitävät tätä enemmän kuin normaalina. Ei kukaan ole kone. Mikäli olet niin korvaamaton, ettet voi olla viikkoa poissa - olisiko aika miettiä yrityksesi toiminta-ajatus uudelleen? Mitä voit muuttaa? Mitä sitten kun kaadut saappaat jalassa - kuka hoitaa työsi silloin?
Jos nyt yksi tai kaksi asiakasta sinä aikana häipyy, anna mennä. Uusia tulee.

Investoi itseesi!

Loma ja vapaat ovat investointeja (=sijoituksia) sinuun. Virkeänä jaksat tehdä tuottavampaa työtä ja palvella asiakkaitasi. Eivät asiakkaatkaan halua nähdä loppuun uupunutta asiakaspalvelijaa, sillä ennen pitkää uupumus näkyy kassavirrassa jokatapauksessa. Eikö siis kannattaisi sijoittaa parempaan tuottavuuteen lomailemalla? Loma ei tarkoita välttämättä ulkomaan matkaa ja isoja juttuja. Loma on sitä että et tee töitä. Rentoudut, ehkä liikut, luet, harrastat, puuhaat jotain ihan muuta. Opettele olemaan ajattelematta töitä, edes muutama päivä. Minä tiedän, että siihen pystyy. Eikä mikään kaadu sillä välin, tuskin kukaan edes huomaa - paitsi kun palaat töihin, olet entistä säteilevämpi ja uskottavampi!

Ja kyllä - rahaa ei ehkä tule kun lomailee, mutta kyllä yrittäjän pitäisi voida laskea itselleen budjettiin edes viikon loma sinne tänne. Ettei kävisi niin että palaa loppuun. Sitten ei ole kellään kivaa ja selviäminen kestää pitkään. Vertaa tätä vaikka autoosi - joudut sitäkin huoltamaan aika-ajoin, jotta voisit sillä huristella töihisi ja harrastuksiisi. Sekin maksaa - mutta ilman autoa et liikkuisi mihinkään. Jos jätät huoltamatta, leikkaa kone ennen pitkää kiinni ja sitten se vasta maksaakin!

Yrittäjä - eikö olekin niin, että olet siksi yrittäjä, että voit itse määritellä tahdin? Tee siis niin. Määrää itsellesi lomaa ajoittain. Huomaat pian että tämä kannattaa. Yrittäjän arkeen kuuluu loma siinä missä muidenkin.

Muista: Sinä olet yrityksesi tärkein työkalu! Huolla työkaluasi säännöllisesti.

Ps. Jos et voi panna putiikkiasi mitenkään kiinni - "osta" toinen yrittäjä apuun!

Yrittäjyys vaatii kokonaisvaltaista asennetta ja suunnittelua.
Budjetoi myös lomat ja vapaat - jaksat paremmin yrittää!

Minä sentään yritän

Syksy, sylissä läppäri, kupissa lämmin tee ja lapset pelailemassa ympärillä. Puuttuu vain tuli takasta. Mutta siitäkin huolimatta tuli pakottava tarve kirjoittaa blogi. En vielä tiedä mitä - katsotaan mitä sormet suoltavat tähän tänään.

Melkoista aallokkoa on vaihteeksi ollut rintamalla. Niin hyvässä kuin pahassakin. Moni asia tuntuu loksahtavan paikoilleen, mutta samaan aikaan myllerys on niin suurta, ettei tiedä miten päin olisi. Miksei jo rytise oikein urakalla? Miksei jo tyynny - niinkuin pidemmäksi aikaa? Kehittäminen ottaa aikansa ja paikkansa. Ja tahtotilan. Periksi ei vain voi antaa, ei ainakaan vielä. Eikös olekin tuttua touhua? Jokainen pystynee allekirjoittamaan nämä vaiheet elämässään.

Välillä olo on kuin lasten pelissä, jossa ukkelit seikkailevat labyrintissä. Ei näe eteen, ei taakse, ei seinän yli. On vain mentävä eteenpäin ja välillä tultava taaksepäin. Sitten törmää seinään ja on hetken pökkyrässä - jatkaakseen taas hetken päästä matkaa toiseen suuntaan. Tulee kavereita vastaan, toiset jäävät rinnalle, toiset jatkavat eri suuntiin. Toisten kanssa kuljetaan yhdessä eteenpäin, tuli mitä tuli.

Aina ei jaksa. Ja sitten jaksaa taas ihan hurjana. Mene ja tiedä. Sopii minulle. Sopii meille. On miljoona pientä osaa joista rakentamalla syntyy upea kuva, kuva jota voi ylpeänä eräänä päivänä esitellä kaikille. Mä tein sen. Ihan itse. Ainakin aloitin ihan itse, sitten tehtiin yhdessä. Yhdessä on helpompaa: Tulee näkökulmia, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, on päitä ja olkapäitä, joita tarvitaan usein tueksi ja voimavaraksi. Rohkea pyytää apua, ei jää yksin suremaan nurkkaan.

Mutta hei, täähän on yhdenlaista elämän tuotteistamista samalla. Palasia siellä ja palasia täällä, ne kasaillaan johonkin muotoon, tarjotaan markkinoille, muokataan, tarjotaan uudelleen, kehitetään, muokataan ja taas tarjoillaan. Ei jämähdetä vaan mennään rohkeasti eteenpäin - vaikka välillä pelottaakin. Toivoa on ja uskoa.

No, semmosta tästä tuli tänään - ehkä joku sai jonkun kipinän. Joskus osuu, joskus ei. Sellaista se on tämä elämän peli.

Minä sentään yritän.

Raswaa koneeseen!

Kiire, paine, stressi, aikataulut, työt, saavutukset, menot ja tulot... niistä on yrittäjän arki tehty. Ja niillä minäkin elän pääosan vuodesta. Pidän paineesta, pidän siitä että on tekemistä - ettei kalenteri ole tyhjä. Mutta yhtälailla pidän siitä hetkestä kun voin joksikin aikaa päästää irti ja vain olla, unohtaa työt, kalenterit ja velvoitteet. Huilia.

Aurinkovarjon alla, oman pihan terassilla, koivujen huminassa on kiva kirjoitella ajatuksiaan ylös. Millä sitä taas kohta huiskitaan menemään. Tänäkin kesänä osasin taas olla vain, en juurikaan miettinyt töitä - tein sen mitä eteen tuli ja pari kolme viikkoa olin käytännössä totaalisesti poissa työmaalta, muilla mailla vierahilla - kirjaimellisesti. Nyt ideoita suorastaan pursuilee päästä!

Monen yrittäjän mielestä on mahtipontista ja oikeata yrittäjyyttä olla aina töissä, ilman yhtään lomapäivää. Vain työllä tulee hyväksi, vain rehkimällä tulee arvostus. "Mikä loma?" Eihän sitä nyt lomalla itseään elätetä?! Eikö?

Minulta kysytään usein, saako huilata. Voisiko hetkeksi hellittää, onko se ok?

On totta, ettei kaikilla aloilla pääse juuri kesällä lomailmemaan, mutta sitä sitten lomaillaan silloin kun siihen on mahdollisuus. Huilia kumminkin täytyy jossain vaiheessa. Olkoon vaikka reilusti pidennettyjä viikonloppuja, viikko tai pari. Se on sitä investointia itseensä - etkös sinä olekin yrityksesi tärkeä avain?

Mieti, jos jokin yrityksesi laite menee epäkuntoon? Vaikkapa tietokone, jota melkein jokainen yrittäjä tarvitsee työssään nykyisin. Työt seisahtuu. Tiedämme, että koneita täytyy huoltaa jotta työt soljuu. Miksei siis myös yrittäjää itseään? Ei sekään kone iänkaiken tahkoa. Huoltamattomana se pikkuhiljaa hiipuu ja lopettaa toimintansa, emme kai sitä toivo?

Olen monta kertaa paasannut yrittäjille ja muillekin läheisille, huilitauosta, maksoi mitä maksoi. Ei sen tarvitse olla etelän loma, eikä ryyppyputki varsinkaan, eikä lomaan sinällään aina tarvitse tuhlata suuria summia rahaa. Pääasia on että huilaa, kukin tyylillään. Jokainen tarvitsee siihen erilaisia ajanjaksoja - toiset enemmän ja pidempään ja toiset vähemmän ja harvemmin.
Väsyneenä ja uupuneena et ole enää tarpeeksi tuottava: teet työsi hitaammin, teet virheitä, masennut, hermostut, sekoilet, et jaksa etenpäin...

Mietit, ettei ole varaa olla poissa töistä. Kun on niitä laskuja ja kaikkea. Lomalla ei tuota. Mutta oikeasti se on niin, että LOMAILU se vasta TUOTTAAKIN!
Kassassa pitäisi olla sen verran pelivaraa, että pärjää yhden kuukauden tai puolikkaan hiukan huilien. Ja vaikka ei olisi - on toisinaan pakko vain pistää hetkeksi koneet kiinni, soittaa laskuttajille että nyt on tilanne tämä - pyrimme maksamaan laskumme silloin ja silloin, sopia maksuista ja relata hetki. Hiukan etäisyyttä ottamalla alkaakin nähdä asiat hetken päästä selkeämmin ja pääsee taas vauhtiin uusin eväin ja voimin.

Väitän, että ne jotka uskaltavat huilia sopivissa kohdissa, menestyvät parhaiten. Onneliselta, rentoutuneelta ja iloiselta yrittäjältä on mukavampi ostaa. Onnellinen, rento ja iloinen yrittäjä on myös parempi pomo - ja näin koko tiimi jaksaa yhdessä puhaltaa samaan hiileen.
Koko busines pitää pystyä rakentamaan ja kehittämiään niin, että välillä voi huilata. Joko vain pistää lapun hetkeksi luukulle: Olemme lomalla. Tai sitten ostamalla apuvoimia siksi aikaa - kyllä, kaikki tämä maksaa, mutta ajattele se investointina. Investoithan koneisiin ja laitteisiinkiin! Mitä yrityksesi olisi ilman sinua?

Minä olin lomalla, monta viikkoa, maksoi rahaa, mutta se kannatti. Nyt kone käy hurjaa vauhtia ja tahkoaa syksyllä entistä enemmän rahaa.
Raswaa koneeseen!

Terveisiä Atlantin rannalta!

Kasvaako raha puussa?

Tuumailinpa tässä lauantaiaamun hiljaisina tunteina rahajuttuja. Miten raha vaikuttaa, mistä sitä tulee ja pärjääkö ilman?

Viimeviikolla vasemmisto nuoret esittivät palkkakattoa, mikä näin yrittäjänä tuntuu aika hullulta. Jos teen niskalimassa töitä, niin enkös ole täysin oikeutettu saamaan omasta työstäni niin suuren palkan kuin vain jaksan työtä tehdä? Eihän se palkka minulle tupsahda ilman työtäni ja panostustani eikä heti sinä päivänä kun yritykseni perustan. Monesti yrittäjä on elänyt palkatta vuosia kehitystyön parissa. Palkka on palkkio tehdystä työstä, samoin osingot. Osingot tulevat tuotosta, vuosien kehittämisestä, pitkäjänteisestä työstä ja puurtamisesta.  Joku on tehnyt niidenkin eteen töitä. Työntekijäpuolella monesti saa bonuksia vuosien työstä - yrittäjällä boonukset ovat osinkoja. Ja vapaus tehdä sitä mihin on intohimo!

Meillä jokaisella työkuntoisella on mahdollisuus tehdä rahaa jos haluamme, ihan oikeasti. Se on vain halusta ja uskosta kiinni. Töitä se vaatii, niin pitääkin. Jos joku siis saa isompaa palkkaa, hän on tehnyt sen eteen töitä - kateellisuus ei kauas vie. Tehdään itsekin töitä, niin päästään samaan tilanteeseen. Toki monelle riittää ihan vaan se että pärjää, ei kaipaakkaan rahaa "liikaa" ja sekin on hyväksyttävää.

On tutkittu ja selväksi havaittu se tosiasia, että jos saat paljon rahaa, saat sen kaiken varmasti kulutettua. Jos sinulla taas on vähän rahaa, osaat kyllä elää sen mukaan. Niin kotioloissakin monta kertaa menee: pyykinpesukone hajoaa, joudut ostamaan koneen, säästät tämän jälkeen muista menoista ja jossain vaiheessa tilanne taas tasaantuu. Sama koskee yritystoimintaa, ei se ole sen kummoisempaa: rahaa tulee, tehdään investointeja, tehdään taas töitä, ansaitaan, säästetään ja taas investoidaan, kasvetaan.

Raha pitää aina tehdä, säästää ja jossain vaiheessa kuluttaa. Raha ei tule kenellekään ilmaiseksi, eikä mikään ole ilmaista loppupeleissä. On opittava arvostamaan asioita: puhdasta vettä, kouluja, terveydenhuoltoa, neuvontapalveluita, teitä, puistoja, infraa... joku ne on maksanut, käytännössä aina  me itse veroina. Ollaan totuttu saamaan aika paljon, emmekä aina muista ajatella kuka ne maksaa.

Meillä kotona, niin omassa kodissani lapsena, kuin perheessämme tänäpäivänäkin kaikki tekevät "töitä" rahan eteen. Että saa viikkorahaa, on sen eteen tehtävä töitä. Jos toivoo jotain extraa, on sen eteen tehtävä askareita. Jos haluamme lomamatkalle, kaikki perheessä tietävät, että silloin tehdään paljon töitä ja säästetään, jotta yhteinen lomamme on mahdollista. Raha ei tule seinästä, ei ole missään pussia josta voisimme sitä vain käydä ammentamassa, rahaa on tehtävä.

Joskus tuntuu tylsälle puhua rahasta, eikä sitä aina pidäkään tehdä. On tärkeää että on läheisiä, ihmisiä joille puhua, jotka sinua tukevat. Se on tottakai rahaakin tärkeämpää. Valitettavasti laskuja ei voi vielä maksaa läheisyyden tunteella ja ilman laskuja on lähes mahdotonta elää. Niinpä joskus joudumme kierteeseen että ei tunnu onnelliselta elää läheisten kanssa kun on niin kovat paineet rahattomuudesta. Ja sitten kun on paine tehdä rahaa, ei ehdi tai jaksa panostaa läheisiin, eikä edes kunnolla siihen työntekoon millä sitä rahaa pitäisi tehdä. Kierre on todellinen ja jännite käsin kosketeltava. Tätä ei pysty ymmärtämään ne, joilla ei koskaan ole ollut vastaavia ongelmia. Yrittäjäkentällä varsinkin tässäkohtaa tarvitaan paljon toisenkin päätä ja olkapäätä, ideoita eteenpäin menemiseen ja jaksamiseen.

Rahasta puhuminen ei saa myöskään tabu - helpottaa kun lasten kanssa keskustellaan mistä rahaa tulee ja mihin se menee. Kuka maksaa koulut, kuka opettajien palkat, kuka kustantaa tiet, taksit, uimahallit, kirjastot jne. Jos haluaa iPodin on sen eteen tehtävä töitä, jos haluaa luokkaretkelle, on senkin kustannukset tehtävä jonkinlaisella työllä. Kun oppii jo lapsena, ettei ilmaista rahaa ole vaan töitä on tehtävä, ei ole aikuisena niin hankalaa sopeutua maailman menoon. Ja ennenkaikkea, että ymmärtää mistä raha tulee ja mihin se menee. Ei se ole niin vaikeata. Vaatii vain vähän ajattelua!

Huominen on täällä tänään

Missä olen? Olenko hengissä? Olenko vielä kaveri? Miten voin? Olenko suuttunut jostain?

- "Kyllä, olen täällä taas ja pikkuhiljaa "elävien kirjoissa". Ei, en ole suuttunut, ei vain ole ollut voimia enenpään."

Puoli vuotta on kyllä mennyt melkein kuin sumussa, tai jonkinlaisessa pahassa unessa. Välillä en todellakaan ole tiennyt miten tästä selvitään. Miten ihmeessä jaksaa ja pääsee eteenpäin? Mutta onneksi nyt näyttää olevan lämpöinen auringon valo vastassa. Tunnen sen jo. Näen valon ja kuljen sitä kohti oikein rivakasti, mutta samalla rennosti ja hölläillenkin. On tullut lisää oppia.
Se mistä kaikki alkoi, ei ollut mitenkään omissa käsissä - en olisi voinut välttää tilannetta juuri mitenkään. Enhän muutenkaan pidä jossittelusta saatikka muttailuista. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja tilanteet on vain otettava vastaan kun niitä tulee. Etenkin kun vaa´alla on terveys.

Välillä olen miettinyt, miten voikin mennä niin, että yhden ihmisen harteille aina silloin tällöin tulee taakkaa enenpi kuin normaali ihminen osaa edes ajatella. Kyllä minustakin välillä tuntuu, että koko juttu on iso keksitty hätävalhe ja erittäin huono vitsi. Ei nämä kaikki tapahtumat voi olla totta, ei taas minun elinkaarella. Toisaalta, jos mitään ei tapahtuisi, ei kasvaisi ihmisenä. Joka hetki on ollut ja tulee olemaan oppia - joskin väillä tämä oppikoulu tuntuu turhan rankalta.

Mietin toisinaan, että entäs jos olisin vaan lyönyt silloin puoli vuotta sitten hanskat tiskiin, antanut olla, luovuttanut. Olisinko onnellisempi? Ei, en olisi - varmaan sen tiedät sinäkin, ainakin jos minut tunnet. Näin se vaan kuului mennä, vaikkei sairastuminen ole iloinen asia. Vakava astma, lääkitys aamuin illoin ehkä jopa loppuelämän, opettelua sairauden kanssa, taistelua entisten toimitilojen kanssa, tiedottomuutta asioiden suhteen, oppimista, rahattomuutta, voimattomuutta, onnistumisia, lupauksia, pettymyksiä, raskaita hetkiä, iloa, uusia verkostoja, näkyvyyttä, painetta, huikeita kokemuksia, rohkeita tekoja, rohkeita ihmisiä, mahdollisuuksia, tuloksia... Vuoristorataa.

Täällä siis olen. Uutta oppineena ja kokeneena. Hullunpyörityskoneen läpikäyneenä. Varmasti lisää pyöritystä on vielä luvassa, mutta nyt jaksaa taas uusilla voimilla eteenpäin puksuttaa.
Tiedän, että moni asia on jäänyt hoitamatta tänä aikana, ei vain ole ollut voimia kaikkeen vain juuri ja juuri elämiseen ja hengittämiseen. On ollut pakko jättää jotain tekemättä jotta jaksaisi taas huomiseen. Fyysisen jaksamisen ollessa välillä käytännössä nollassa, ei vain ole ollut muuta vaihtoehtoa.
Kestää aikansa kasata kaikki palikat taas ojennukseen ja toimintakuntoon. Toivottavasti ymmärrät ja jaksat odottaa, kysyäkin voit - oikeastaan toivonkin sitä.

Tiedän huomisen olevan täällä tänään ja huomennakin. Jaksaa taas yrittää päivän kerrallaan. Enempää ei kukaan voi.

Millä olen jaksanut? Usko tulevaan ja intohimo työhön sekä tekemiseen. Ehkäpä se "hulluus" on tässä auttanut. Toisinaan on hyvä vain mennä, miettimättä sen enempää. Innostuminen on ajanut eteenpäin vaikeimpinakin aikoina... ja eräänä päivänä tätä tarinaa kerrotaan eteenpäin suurella arvostuksella.

"Häviäjä on vain se joka antaa periksi, kaikki muut ovat voittajia. 

Ja koittaa sekin päivä, jolloin vastoinkäymiset ovat muuttuneet tarinoiksi, 

joita he kertovat ylpeinä jokaiselle joka haluaa kuulla. 

Ja kaikki kuuntelevat kunnioittavasti ja oppivat kolme tärkeää seikkaa:

On odotettava kärsivällisesti oikeaa hetkeä toimia.

On osattava varoa, ettei seuraava tilaisuus livahda käsistä.

On oltava ylpeä omista arvistaan.

Arvet ovat tulisella raudalla lihaan poltettuja mitaleita, 

jotka saavat vihollisen kavahtamaan, 

sillä ne ovat hänellä merkki siitä että hänen edessään on ihminen joka tietää kaiken taistelusta."

Paulo Coelho

Mini-Idis projektin tuotos. Savion koulun oppilaan keksintö: Hullun pyörityskone.

Kun relaa niin aivot pelaa!

Funssa-aika, köhää ja kuumetta. Kuusihenkisessä perheessä tulee väistämättä näitä kotitoimistopäiviä muutaman kerran vuodessa. Onneksi hyvin harvoin kumminkin. Hyvät yöunet ja kohtalaisen terveelliset elämän tavat pitänevät perheen kohtalaisen hyvässä kunnossa pääosin.

Kun yrittäjän kalenteri on buukattu kohtuu täydeksi, tekee sairastumiset pientä lisä-äksöniä elämään. Operaatio kalenterin uudelleen järjestely. Ensin tuntuu että ei onnistu millään, hiukan surettaakin. Sitten lopulta kun istut hetkeksi alas ja yhden asian kerrallaan siirtelet ja hoitelet, huomaat ettei se niin kauheaa ollutkaan.
Lopulta onkin ihan mukava tuulettaa ajatuksiaan nuhaisten lasten kanssa Semmareita kuunnellen. Vaikka onhan sitä välillä töitä hiukan naputeltavakin.

Eräs yrittäjä, joka on juuri jäämässä ensimmäiselle äitiyslomalleen tuumasi koulutuksessamme, että on ihana tunne kun tietää vauvaloman olevan tulossa ja on pakko hellittää hiukan - niin huomaakin miten paljon enemmän pystyy vastaanottamaan kun ei yritä väkisellä. Tekee työtä, antaa asioiden mennä painollaan, elää.
Vaikken mammalomalle olekaan jäämässä, enkä enää tule jäämään, niin täällä sairastuvalla on vähän samanlainen ajatus ilmassa. Huomaa ettei se maailma kaadu vaikka et voikaan tehdä sitä mitä olit suunnitellut. Laskut ja työt odottavat siellä, ihmiset ymmärtävät kun kerrot tilanteen.
Tulee hyvä hetki tarkastella asioita eri kantilta. Virkistää kummasti kumminkin.

Osaatko sinä rentoutua ja antaa olla? Olla tässä hetkessä, murehtimatta. Kyllä myönnän, vaikeaa se on minullekin, mutta kummasti siihen vaan oppii - yleensä viimeistään silloin kun on pakko. Pakkohan on paras muusa ;) Ja silloin kun annat vain olla ja mennä, niin huomaatkin asioiden soljuvan ihan itsekseen.
Testaa! (Mutta älä liian kauaksi aikaa jää laineille lepäämään...)

Kannustetaan yrittäjyyteen - millä?

(kirjoitus julkaistu myös mm. Jyväskylän Kokoomuksen Kunnallisjärjestön blogissa)

Vähän väliä saa kuulla juhlapuheita ja kirjoituksia siitä miten yrittäjyyteen kannustetaan ja miten yrittäjyys on nyt in. Kyllä. Kannustusta riittää puolelta jos toiseltakin. Ala ihmeessä yrittäjäksi ja työllistä toisia! Eikö kuulostakin helpolta? Sillä se Suomen BKT korjaantuu.


Vaan miten onkaan todellisuudessa, onko keinoja? Yrittäjien niskaan sälytetään toinen toistaan ihmeellisimpiä veroja ja maksuja, onhan meillä varaa maksaa jos kerran tulostakin joskus saamme tehtyä. Mitäpä me itse sillä tuloksella, ei kai se nyt voi meille kuulua, sillähän voisi vaikka kehittää ja kasvattaa yritystään!

On tiukkaa lainsäädäntöä, byrokratiaa ja huikea määrä erilaisia asioita joita pitää yrittää varoa ja väistellä tai ainakin osata ja ymmärtää, jos aiot vastuullisena yrittäjänä pärjätä ja menestyä. Suuri osa on varmasti ihan tarpeellista, en sitä sano. Mutta ylimääräistä kankeutta on ilmassa jo riittävästi.

Ainiin, menestyminenkin on paha juttu. Mutta kun Suomi tarvitsisi nyt kovasti niitä menestyviä yrityksiä. Rahaa liikkumaan, myös ulkomailta tänne. Kasvuyrittäjiä haetaan jos jonkinlaisella projektilla - rahaa palaa huimat määrät. Minkä verran oikeasti tuloksia tulee?

Pienyrityksissä olisi töitä tarjolla monellekin käsiparille, vaan kun työllistäminen on tehty hankalaksi, hyvin hyvin kalliiksi kaikkine sivukuluineen ja mikä pahinta jopa vaaralliseksi! Vaaralliseksi siltä osin, että yrittäjä on usein alakynnessä antaessaan toiselle työtä ja joku jossain määrää miten ja mitä siitä on maksettava.

Vuonna 2009 on oltu huolissaan ihan samoista asioista kuin nytkin (lue Risto Pennasen artikkeli Taloussanomien nettisivuilla vuodelta 2009: Suomi tarvitsee yrittäjyyttä, heh heh.) - joskin Suomen Yrittäjät ovat onneksi jo saaneet äänensä joihinkin neuvottelupöytiin. Kuitenkin edelleen on etenkin kaupunkien/kuntien kehittämisorganisaatioissa ja vastaavissa projekteissa vain virkamiehiä, eikä yhtään yrittäjää kertomassa kentän kuulumisia. Yleensä ei kysytä mukaan. Se on käsittämätöntä. Miten voidaan etsiä ratkaisuja ja muuttaa tulevaisuutta jos kaikki osapuolet eivät ole itse mukana kehittämässä? Miten voidaan päättää toisten puolesta mitä heidän pitää tehdä? Ja pelkkä kannustaminen ei auta juurikaan ketään - tarvitaan tekoja. Yrityksetkin ovat ottaneet jo vuosien ajan asiakkaatkin mukaan kehittämistyöhön. Nyt on aika uudistaa ja reippaasti, tällä mallilla on Suomi Oy Ab konkurssissa ihan pian.

Olen henkeen ja vereen yrittäjä ja yrittäjien puolesta puhuja, enkä tarkoita tällä tekstillä ettei kannattaisi alkaa yrittäjäksi, päinvastoin - mutta etenkin meidän luottamustehtävissä toimivien yrittäjien on pidettävä huoli, että niitä kunnon tekoja syntyy oikeasti. Meidän pitää jaksaa puhua ja kirjoittaa ja nostaa kissaa pöydälle, vielä silloinkin kun tuntuu ettei mistään mitään tule. Vain yhdessä voimme vaikuttaa! Yrittäjyys on joka tapauksessa keskeisin tulevaisuuden(kin) tapa tehdä työpaikkoja ja pitää Suomi Oy Ab pystyssä. Niin se vain on.




Kirjoittaja on yrityskehittäjä yrityksessään Redesan Oy:ssä. Sanna on rakennus- ja ympäristölautakunnan jäsen. Hän toimii myös Jyväskylän Kokoomusnaisten puheenjohtajana, Kokoomuksen Jyväskylän kunnallisjärjestön ja Keski-Suomen Kokoomuksen hallituksissa sekä Keski-Suomen Yrittäjänaiset ry:n varapuheenjohtajana.

Home yrittäjän kumppanina?

Home yrittäjän kumppanina?


(Juttu on julkaistu alunperin Yrittäjähuoltamossa)

Sisäilmaongelmat ovat kasvava luonnonvara yhteiskunnassamme, valitettavasti.
Ongelmia tuntuu putkahtelevan päivänvaloon lähes joka ikinen päivä, eikä näistä vielä tiedetä juurikaan mitään. Ei tiedetä (ainakaan kovin helposti) ongelmien aiheuttajista, ei tiedetä mitä pitäisi etsiä tiloista, mitä ihmisistä. Oireet vaihtelevat, samoin aiheuttajat. Ja valitettavasti joukkoon mahtuu myös henkisesti kanssasairastavia, kuten aina vastaavissa tapauksissa. Koko vyyhti on siis aika paksu setvittäväksi, ainakin toistaiseksi.

Tähän asti otsikoissa on ollut lähinnä julkisenpuolen työyhteisöjä sekä tiloja: kouluja, päiväkoteja, sairaaloita sekä yksityisiä koteja ja niiden tuomia talokauppariitoja. Vaan entä kun on kyseessä pieni yksityisyritys? Asia ei oikeastaan kuulu kellekään, eikä kenenkään tarvitse kantaa vastuuta. Mistä lähdet asiaa selvittämään?

Ensin olet kiireen keskellä ihmeissäsi tilanteesta. Jos sinulla ei ole työntekijöitä, et ole ehkä ehtinyt huomata pikkuhiljaa sairastumistasi ja oletkin saattanut altistaa itseäsi jopa vuosia lähes huomaamatta. Omalla kohdalla kesti neljä vuotta, joskin pari viimeistä vuotta tuli juostua kokeissa kummallisen kuumeilun vuoksi. Mitään syytä ei löytynyt – ei tiedetty mitä pitäisi etsiä. Ei tullut missään vaiheessa pieneen mieleenkään, että kyseessä voisi olla ongelmat toimiston sisäilmassa. Näitä juttuja ei vain osaa ajatella ennen kuin ne osuvat omalle kohdalle. Ulkopuolisen on hyvin vaikea ymmärtää, mistä on kyse. Ettet vain ole keksinyt koko juttua, sehän on nyt in? Ainakin alkuun minultakin kyseltiin, ettei vain työyhteisössäni olisi ongelmia… Niin siellä minun ppy-yrityksessäni, jossa olen vain minä.

Vasta hirvittävä väsymys eräänä iltana marraskuussa 2012 sai säikähtämään. Kaikki oli hyvin: olin kuntoillut, syönyt terveellisesti, nukkunut, työt luisti ja perhe-elämäkin kukoisti.

Mitä nyt migreenilääkettä meni joka ikinen työpäivä outojen kohtausten poistamiseen, ajatuksia oli vaikea pitää kasassa ja aloin unohdella asioita. Voihan ne selittää kiireelläkin… Tosin jatkuva yskiminen, kurkun kuristaminen, kasvojen punoittaminen, neulojen ”hengittäminen” (siltä se tuntuu) toimistolla kertovat jostain muusta ongelmasta. Ja näkeehän sen silmälläkin, etteivät seinät ole kunnossa. Ongelma ei poistu kieltämällä.

Mistä lähdet selvittämään? Minulla oli sinällään onni matkassa, koska asiakkaani, yksityinen sairaanhoitaja oli itsekin joskus altistunut ja osasi ohjata minut heti oikeaan paikkaan ja oikeisiin tutkimuksiin. Kunnon keuhkolääkärille, joka ymmärtää näistä asioista. PEF-tutkimuksia, selvityksiä, lääkkeitä, muita tutkimuksia, pelkoa sekä vahva astmaepäily, lopuksi diagnoosi pahasta astmasta. Minulle joka olen ollut aina kutakuinkin terve.

Ei minun kohdalleni tällaista pitänyt tulla.

Vakuutus? Ei, vakuutuksessa ei ainakaan vielä ole instrumentteja tällaisen varalle. Ei ole tapahtunut mitään vahinkoa.

Vuokranantaja, suuri yhtiö, ei suostu purkamaan vuokrasopimusta, ellen teetä itse tutkimuksia tiloissa ja irtisanomisaika on pitkä. Niin pitkä että pois on päästävä, maksoi mitä maksoi, muuten menee henki tai ainakin terveys lopullisesti. Eli maksan kuukausia kahdesta tilasta.

Kalusteet ja materiaalit on hävitettävä. Mielessä pyörii vain: Miten jatkan yritystoimintaani? No, tuleepahan kunnon siivous, vaan eipä se naurata oikeasti.

Sairaslomasta ei ole paljoa höytyä, sillä yrityksen laskut on edelleen maksettava ja työkykysi on erittäin alhainen. Lääkäri on kieltänyt työskentelemästä nykyisissä tiloissa. Mistä löytyy uudet puhtaat tilat? Ei helppoa ratkaisua – selvitystä, työtä, valvomista yökaudet, suremista. Miten eteenpäin? Ei tätä nyt tähän voi jättää, vaikka voimat ovat vähissä, niin fyysiset kuin henkisetkin.

Ei ole olemassa mitään kriisirahastoa, jolla pääset onnettomuuden yli. Pahin pelko onkin yrityksen kassakriisi ja maksuvaikeudet, protestilistat sekä muut yrittäjän pahat ”viholliset”, etkä ole tehnyt tilannetta tahallasi.

Voisiko joku päivä ehkä olla jokin yrittäjän kriisirahasto vastaavia tilanteita varten? Taikka vakuutusinstrumentti, jolla pääset taas työtäsi jatkamaan puhtaissa tiloissa. Nyt vaihtoehdot ovat vähissä. Työsuojelupiirit ja vastaavat eivät ole yrittäjiä varten. Mikä taho sitten on? Veikkaan, että tämä vain on niin uusi asia, ettei meillä ole tähän vielä kunnon ratkaisuja. Nyt on aika toteuttaa uusia tukiverkkoja.

Onni on tässä tapauksessa laajat verkostot: lakimiehiä, sopimusosaajia, rakennusalan ammattilaisia, terveydenhuollon henkilöitä, konsultteja, sparraajia, valmentajia ja muita erialojen toimijoita. Valitettavasti kaikilla ei ole näin, mitä voisimme tehdä jotta muilla tie olisi helpompi? Ettei yritystoiminta kaatuisi tällaiseen vielä kirjaimellisesti hyvin käsittämättömään tilanteeseen.

Mutta onnettomuuksista voi myös syntyä uutta. Niin nytkin. Oma ja läheisten terveys on oltava aina etusijalla – vaikkakin harmillista, että se on joskus hyvin hyvin kallista.

Tämä onnettomuus pisti käyntiin parin vuoden mittaisen unelman Yrittäjän Kumppanitalosta, jossa pienyrittäjät voivat konkreettisesti työskennellä yhdessä ja jaksaa paremmin. Taloa ”rakennellessa” sitä onkin jaksanut vaikeiden hetkien yli. On ollut mihin uskoa ja mistä pitää kiinni. Talo avaakin ovensa jo helmikuun 2013 aikana, ja allekirjoittanut yrittäjä on entistäkin vahvempana auttamaan toisia yrittäjiä!

Oppia tulee tästäkin paljon reppuun, vaikka se vähän kirpaiseekin.

Sanna Jylänki

Redesan Oy

Sanna Jylänki tuntee erityisesti pienten yritysten arjen. Hänen yrityksensä Redesan Oy auttaa toisia yrityksiä ja yrittäjiä kehittymään ja voimaan paremmin.

Pöhinää saman katon alla!?

Kuten edellisessä bloggauksessani mainitsin, on "onnettomuus" pistänyt käyntiin uuden kehittämisen. Hiukan olosuhteiden pakosta (ei, tässä ei ole kyse "pakkoyrittäjyydestä "vieläkään ;) ja hiukan salaisesta unelmasta. Unelmasta yrittää oikeasti yhdessä - saman katon alla!


Pienyrittäjien kentällä touhutessani olen huomannut, että tärkeintä on yhdessä pohtiminen, puhuminen ja kehittyminen. Keneltä kysyä vinkkejä, apuja ja neuvoja kun on yksin ihmettelemässä yritystoimintaansa? Invisible Learning, yhdessä oppiminen, toinen toisilleen jakaminen ja ideoiden myllyttäminen! Siinä samalla syntyy myös businestä, kuten kuuluukin. Uutta ja vanhaa, helpommin ja nopeammin.

Yhteisen pöhinän saa kätevästi aikaan vaikkapa näin: otetaan isot tilat, otetaan tiloihin vuokralle toisia pienyrittäjiä, markkinoidaan yhdessä, tehdään yhdessä, juodaa yhdessä kahvia, kehitytään ja kehitetään, etsitään ratkaisuja ja verkostoidutaan. Eikä vain keskenämme, vaan tehdään talosta keskittymä jonne on helppoa tulla muidenkin yrittäjien, yrittäjiksi aikovien ja muuten vain yrittäjän ystävien. Talo jossa tapahtuu, joka on kaikkien huulilla kun kysytään mistä apua yksinyrittäjän arkeen?
Toki varmaan vaihdetaan kuulumisia myös hiukkasen isompienkin yritysten kanssa. Mitä kaikkea yrityskeskittymä pitääkään sisällään?

Tiloissa on mahdollista käyttää yhteisiä tiloja: keittiötä, vessoja, kahvihuonetta ja kokoustilaa mausteena toki tulostusmahdollisuus kunnon vehkeillä ja jopa valmiit toimistokalusteet. Pientä aloittavaa tai kehittyvää yritystä auttaa siis valmiit puitteet tehdä töitä ja kasvaa - tästä joukosta syntyy taatusti niitä kaivattuja kasvuyrityksiäkin kun kasvualusta on mitä parhain. On aina joku jolta kysyä.

Vielä kun soppaan sekoitetaan yrittäjyyskasvatuksen mahdollisuudet, eli yhteistyö oppilaitosten ja yrittäjien välillä, niin avot!
Nuorissa on mahdollisuus, siellä on intoa ja tarmoa - miksipä emme yhdistäisi sitä olemassa oleviin yrittäjiin synnyttämään yhdessä uusia ideoita, uusia toimia.
Samalla madalletaan yrittäjäksi lähtemisen kynnystä uudenlaisin toimintatavoin, eikä aloittavaa yrittäjää jätetä yksin. Tuore yritys tarvitsee tukea perustamistoimien jälkeenkin, nopeasti ja helposti. Ilman turhaa odottelua ja paperinpyöritystä.

Eikä tässä ole kyseessä mikään hankediipadaapa - vaan liiketoimintaa ja kassavirtojen kasvua kaikille!

Lukaise myös aiheeseen liittyvä aiempi teksti Pienestä kii  ideoimisen pohjalle.


Kuulostaako hyvältä, melkein unelta?

Jos sinua kiinnostaisi olla mukana pistämässä käyntiin jotain mistä on vain puhuttu tähän asti, otapa pikaisesti yhteyttä suoraan minuun 040 820 8559 / sanna@redesan.fi / facebookissa. Katsotaan mitä kaikkea saadaan aikaan - hihat on kääritty ja kädet on jo lyöty saveen!

PS. Parkistakaan ei asiakkaan tarvitse maksaa ja tilaakin on!
Kuvia ja hiukan lisäinfoa fb:ssä, klikkaa: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=444247722309762&set=a.444247705643097.112689.146849108716293&type=3&theater

Hengitän - päivästä päivään

Vuosi on vaihtunut ja tällä kertaa vanha kliseinen toivotus "terveyttä ja onnea uudelle vuodelle" tuntuu oikeasti hyvältä ja toivottavalta. Kun oma terveys reistaa sitä tulee väistämättä pohdittua asioiden järjestystä uusilla silmillä.

Kuukauden olen miettinyt mitä ja miten kirjoitan aiheesta joka on vielä aika mutkikas ja sisältää paljon epävarmuutta - enkä tiedä vieläkään, mutta kirjoitanpahan jotain. Sekalaisia ajatuksia sisältäni. Kirjaimellisestikin. Kirjoittaminen auttaa selventämään asioita. Niin työssä kuin yksityiselämässäkin.

Te, jotka minut tunnette, tiedätte etten pienistä nurise enkä yleensä tee asioista numeroa - hoitelen pois ja etteenpäin. Paitsi poikkeuksena yrittäjyydestä teen numeroa, mutta se onkin työni =)

Mitään varmaa ei tässä vaiheessa ole suuntaan eikä toiseen, kuten näissä asioissa ei kai oikein koskaan. Haastetta aiheeseen tuo vielä jokaisen henkilön yksilöllinen reagointitapa tilanteeseen, niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Jokin kuitenkin on nyt vinossa jossain - kun en voi kaikkialla olla niinkuin ennen. Hengittää normaalisti, yskimättäm väsymättä. Tuntematta betonitaakkaa päässä. Etenkin omalla toimistolla ja muutamissa muissakin paikoissa tuntuu kuin hengittäisi neuloja sisäänsä. Jossain mättää? Miksi joka aamu aloitan toimistolla migreenilääkkeellä?

Kaikki oli juuri hirmuisen hyvin - työt luistaa ja kotonakin on hyvin. Korvien välissä siis kaikki kunnossa, kai. On ilo ja nautinto elää.

Mutta...

Eletään vieläkin sitä aikaa, kun jotkus kysyvät: Onko sinulla ongelmia työyhteisössäsi? Niin, mene ja tiedä, mutta yksinyrittäjällä on aika harvoin ongelmia pomonsa, saatikka alaisten kanssa. Ei tosiaankaan olisi nyt kiinnostusta eikä aikaa miettiä uusia toimitiloja, muuttoa saatikka omaa sairastumista. Ja joudunko ehkä hävittämään osan yritykseni omaisuudesta? Mistä rahat kaiken korjaamiseen?
Tämä ei voi osua kohdalleni, ei nyt, ei koskaan. Tai sitten sen ehkä pitikin mennä näin. Olenhan ennenkin antanut vaikeille ja käsittämättömille asioille erilaiset kasvot. Kai se on osani. Niin sen kuuluukin olla. En pelkää, kauheasti.

En ole sairastellut käytännössä lainkaan elämässäni, normaaleja flunssia lukuunottamatta. Siksikin olen aika ymmälläni: apua, mitä nyt, missä vika? Sisäilmaongelmako? :O

Verkostoissani on onneksi valtava määrä ihania erialojen ihmisiä jotka tuntevat jonkun asiaan perehtyneen ja joilta kysellä neuvoja tarvittaessa. Kiitos teille! Paikoilleni en aio jäädä nytkään - se mikä ei tapa sehän vain vahvistaa, jälleen kerran.

Onnettomuuksista syntyy yleensä uutta, jos vain niin tahtoo. Niin nytkin - odottakaapa vain! Uudet systeemit ovat jo pitkälti viritteillä ja sillä sitä jaksaakin päivän kerrallaan eteenpäin, olipa olo millainen tahansa.

Lopuksi tiedoksi asiakkailleni, yhteistyökumppaneilleni sekä tuleville asiakkailleni - älkää arastelko kysyä apua ja neuvoja edelleenkin - kerron sitten jos en jaksa tai pysty auttamaan. Auttaminen on kuitenkin se mistä saan virtaa, ehtymättömästi.

Lopuksi vielä tuorein "selviytymisbiisini"- musiikista sykkeen mä suoniini saan!

Katri Helena - Olen elossa taas (Vain Elämää -versio)

Kaiken voi saavuttaa kun vain keinot keksii.
Ja keksiihän ne!