Hyvinvointi käsitteenä tarkoittaa sitä että voi hyvin. Yksinkertaista - vai onko?
Hyvinvoiva lapsi on onnellinen, hyvinvoiva yritys menestyy, hyvinvoivat aikuiset jaksavat arjen aherruksessa, hyvinvoivat "aikaihmiset" jaksavat hymyillä meille sekä toisilleen...
Näin ei kuitenkaan ole ollut kaikilla Jyväskylässä asuvilla viimeaikoina. Yrittäjänä sekä perheen äitinä olen tuntenut näinäpäivinä pahoinvointia kaupungin ehdotuksen, pakottaa kaikki yksityiset perhepäivähoitajat yrittäjiksi, vuoksi.
Muutama kohta menee pieleen: Yrittäjäksi ei voi pakottaa, yksityinen perhepäivähoito ei ole liiketoimintaa, perheellä pitää olla mahdollisuuksia palkata mieleisensä lastenhoitaja niin halutessaan ja opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus tehdä lastenhoitotyötä opiskelujensa ohella.
1.8.2010 jälkeen Jyväskylän kaupungin esityksen mukaan perhe, jossa on yksityinen lastenhoitaja, ei saisi enää palvelurahaa, mikäli hoitajalla ei ole y-tunnusta. Yksityisistä perhepäivähoitajista on nyt jo pulaa: Moni vanhempi haluaa varmasti mieluummin lapsensa hoitoon turvallisempaan ja inhimillisempään perhepäivähoitoon kuin suureen päiväkotiin. Päiväkotipaikkoja kun ei edes aina löydy omalta alueelta vaan lapset joudutaan kuljettamaan pitkienkin matkojen päähän.
Onko tämä hyvinvointia? Ei.
Vastustan jyrkästi kaupungin yksipuoleista ehdotusta. Kaupungin tulee tässäkin kohtaa kuunnella "käyttäjiä" eli meitä Jyväskyläläisiä - jotta yhdessä voisimme tehdä Jyväskylästä hyvinvointikunnan. Että täällä olisi hyvä asua ja yrittää ja voisi sanoa että tänne kannattaa muuttaa - meitä kuunnellaan.
Kuuleko Kaupunki?
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
torstai 13. toukokuuta 2010
Elämä on parasta huumetta
Vapaapäivä, helatorstai siis.
Kotona puuhaamista, lepäämistä, grilliä ja muuta mukavaa perheen parissa.
Tämä tuntuu hyvälle, maistuu elämältä.
Kiireisessä työrytmissä sitä nauttii niistä hetkistä kun saa vain olla oman perheen kanssa, rennosti - ilman aikatauluja, tukka pystyssä, löysissä lökäreissä.
Arkena (ja joskus viikonloppuisinkin) sitä lähdetään kiireessä töihin, tullaan illalla takaisin (jos ei olla reissunpäällä tai muissa menoissa), vaihdetaan vaatteet, syödään, istutaan ja vaihdetaan kuulumisia perheen kanssa. Sitten mennäänkin nukkumaan, jotta taas jaksetaan aamulla nousta töihin. Sekin on elämää. On ihanaa kun saa tehdä asioita joilla on tarkoitus, tuntuu hyvälle tehdä, vaikka välillä väsyttääkin. Mutta rakastan työtäni sekä luottamustehtäviäni.
Joku voisi ajatella että ollaan erakoiduttu, kun ei kyläillä... Erakot eivät taida olla työelämässäkään keskipisteen lähellä?
Pidämme kuitenkin tärkeämpämä olla perheenä yhdessä ja onnellisia, kuin miettiä kenen luona on käyty ja kenen ei. Tämä yksi elämähän on meitä varten, ajatelkoot muut mitä vain. Tällä me elämme ja jaksamme. Ja kyllä sitä joskus on hetkiä että haluaa lähteä tontiltaan toisen tontille.
Kävin lasten kanssa katsomassa myös mitä asuntovaunullemme kuuluu talven jäljiltä: Siellähän se oli lähes valmiina matkaan. Kaapin oveen kiinnitetyssä kartassa on edellisten vuosien reittejä pitkin ihanaa Suomenmaata. Tänä kesänä viivoja tulee kaakkois-Suomen suunnalle lisää. Erakkovaunu siis starttaa taas ;)
Haluaisin tällä lyhyellä kirjoitelmalla muistuttaa teemasta - Elämä on parasta huumetta! - Sillä sitä se on. On vain itsestäsi kiinni miten nautinnollisen matkan saat aikaan. Huonoja päiviä tulee, mutta aina tulee myös huominen. On ihanaa voida mennä tuhatta ja sataa välillä ja sitten taas istua kuistilla lämpimänä kevätiltana ja katsoa lastensa puuhia omalla pihalla. Maailman paras iskä ja maailman paras äiti - kahvikupit käsissä. Sydämessä tuntuu hyvältä. Olen onnellinen.
Kotona puuhaamista, lepäämistä, grilliä ja muuta mukavaa perheen parissa.
Tämä tuntuu hyvälle, maistuu elämältä.
Kiireisessä työrytmissä sitä nauttii niistä hetkistä kun saa vain olla oman perheen kanssa, rennosti - ilman aikatauluja, tukka pystyssä, löysissä lökäreissä.
Arkena (ja joskus viikonloppuisinkin) sitä lähdetään kiireessä töihin, tullaan illalla takaisin (jos ei olla reissunpäällä tai muissa menoissa), vaihdetaan vaatteet, syödään, istutaan ja vaihdetaan kuulumisia perheen kanssa. Sitten mennäänkin nukkumaan, jotta taas jaksetaan aamulla nousta töihin. Sekin on elämää. On ihanaa kun saa tehdä asioita joilla on tarkoitus, tuntuu hyvälle tehdä, vaikka välillä väsyttääkin. Mutta rakastan työtäni sekä luottamustehtäviäni.
Joku voisi ajatella että ollaan erakoiduttu, kun ei kyläillä... Erakot eivät taida olla työelämässäkään keskipisteen lähellä?
Pidämme kuitenkin tärkeämpämä olla perheenä yhdessä ja onnellisia, kuin miettiä kenen luona on käyty ja kenen ei. Tämä yksi elämähän on meitä varten, ajatelkoot muut mitä vain. Tällä me elämme ja jaksamme. Ja kyllä sitä joskus on hetkiä että haluaa lähteä tontiltaan toisen tontille.
Kävin lasten kanssa katsomassa myös mitä asuntovaunullemme kuuluu talven jäljiltä: Siellähän se oli lähes valmiina matkaan. Kaapin oveen kiinnitetyssä kartassa on edellisten vuosien reittejä pitkin ihanaa Suomenmaata. Tänä kesänä viivoja tulee kaakkois-Suomen suunnalle lisää. Erakkovaunu siis starttaa taas ;)
Haluaisin tällä lyhyellä kirjoitelmalla muistuttaa teemasta - Elämä on parasta huumetta! - Sillä sitä se on. On vain itsestäsi kiinni miten nautinnollisen matkan saat aikaan. Huonoja päiviä tulee, mutta aina tulee myös huominen. On ihanaa voida mennä tuhatta ja sataa välillä ja sitten taas istua kuistilla lämpimänä kevätiltana ja katsoa lastensa puuhia omalla pihalla. Maailman paras iskä ja maailman paras äiti - kahvikupit käsissä. Sydämessä tuntuu hyvältä. Olen onnellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)