Lapsena, tai ehkä nuorena, ajattelin että on kauheaa jos kuolen ennenkuin saan omia lapsia. Sitten sain lapset. Sitten sitä toivoo että ehtisi kasvattaa lapset ainakin aikuisikään, etteivät jäisi ilman äitiä liian pieninä. Nyttemmin nämä pelot ovat sinällään "rauhoittuneet" ajatuksissani.
Mites koulutus? Oppisopimusmerkantti ja sittemmin merkonomi - hyviä arvoja molemmat vaan ei niistäkään kirjaa tulisi. Kursseja ja muita lisäopintoja on tullut toki vuosien varrella tehtyä. Ei ehkä mitään "mainittavaa". Ei ole tohtorin hattua, enkä haaveilekaan. Nautin tekemisestä ja työnkautta uuden oppimisesta. Opiskelen oikein mielelläni sitä mihin on intohimo, sitä mistä haluan tietää. Ja olen saanutkin jo melkoisen tietovaraston kasvatettua pääkoppaani elämän erialueilta. Ei moni ehkä arvaakaan... saa kysyä ;)
Työkokemus? Kyllä, olen tehnyt töitä jos jonkinlaisia jo 11-vuotiaasta asti ( enkä voi käsittää, miten nykyisin ei saisi tehdä töitä jo siinä iässä, kun haluaa... ). Ihan omasta vapaasta tahdostani tein, halusin oman mankkarin, menin kesätöihin mansikkapellolle ja sain mankkarin! Monesti olen saanut ja tavoittanut sen mitä olen halunnut, kun vain on riittävän paljon tehnyt sen eteen töitä. Eikä suinkaan ole aina mennyt niinkuin Strömssöössä.... tiedätte jotka olette kirjoituksiani aiemmilta vuosilta lukeneet.
Vaan jokainen päivä on ollut oppia elämästä.
Tätä faktaa on vaikeaa, käytännössä täysin mahdotonta siirtää toiseen päähän. On vain yksi minä. Minä, jonka päässä on jos jonkinlaista tietoa ja taitoa, ajatusta ja ajatusten leikkiä. Ideoita ja innovaatioita. Hullutuksia ja vakavuuksia.
Mitä minusta sitten on tullut? Yrittäjähullu!
Minustakaan ei pitänyt tulla yrittäjää, mutta näin sitten kuitenkin kävi. Ja nyt voinen nimittää itseäni yrittäjähulluksi. Tämä on intohimoni ja ehkäpä minut muistetaan tällä saralla, sitten kun olen mennyt pois. Ja moni muistaa jo nyt, se tuntuu hyvältä, on tehnyt jotain erikoista! Mieltä lämmittää, kun saa viestejä ventovierailta tältä aihe-alueelta. Tietää, että ihmiset luottaa ja kertovat huolensa. Toivon, että saan niistä edes osan vietyä eteenpäin ja muutettua paremmaksi, vaikka kaikkeen en varmasti pysty minäkään. Yhdessä me kuitenkin voimme saada todella ihmeitä aikaan!
Miksi sitten mietin näin syvällisesti - ehkä se vain kuuluu ihmisen elämään. Joku voisi varmaan kuvitella että minulla on aina kiire jokapaikkaan, enkä ehdi koskaan miettiä elämääni? Ehei, minulla on nopea mieli ;) ja paljon ajatuksia, oikeasti aika paljon aikaakin. Nautin täysillä kaikesta tekemästäni, vaikka joskus sitä onkin paljon - silloin olen parhaimmillani!
Asenne on se mikä ratkaisee!
