Enemmän kuin poliitikko - asiaatikko!

Olen tässä pitkän aikaa miettinyt politiikan merkitystä nykypäivänä. Perustaako oma erillinen "fanisivusto" poliittisia kirjoitteluja varten vaiko julkaista omassa profiilissan?

Mitä on politiikka? Varmaan aika puuduttavan kliseinen vastaus on: yhteisten asioiden hoito.
Minulle se on sitä että haluaa viedä asioita eteenpäin. Poliitikko ja politiikka sanoina ovat tosin kärsineet viimepäivinä inflaation eli arvon aleneman. Harmillista. Halusinkin keksiä jonkin toisen sanan kuvaamaan poliitikkoa. Sovitaan siis, että olen tästä eteenpäin asiaatikko - eli asioiden eteenpäin viejä.

No, palataanpa kysymykseen erillinen fanisivusto vai julkaisut omassa profiilissa, kuten tähänkin asti.

Erillinen fanisivusto:

- Tänne liittyisivät kaikki hiukankin politiikkaa seuraavat asiaatikot ja ehkä paatuneemmatkin poliitikot. Muutama tavallinen ihminenkin saattaisi eksyä houkuteltuna joukkoon (mikä sitten onkaan tavallisen ihmisen määritelmä, eivätkö kaikki halua viedä jotain asioita eteenpäin?). Täällä voisi _rauhassa_ jakaa kaikkia poliittisia juttuja, kaikkia niitä jotka vaikuttavat meihin kaikkiin tavalla tai toisella.

Mitä hyötyä tästä sitten olisi?

Eikö asioita ajeta juurikin näiden "tavallisten ihmisten" edestä? Niiden joilla ei ole aikaa ja jaksamista alkaa itse asiaatikoksi. Eivätkä kaikki voi ajaa kaikkia asioita, vaan jokaiselle asialle pitää olla eri asiaatikko ja mielellään useampia asiaatikoita per asia. Ei siis riitä että on ne jotkut poliitikot siellä jossain Arkadianmäellä ajelemassa asioita (et ehkä usko, mutta se ei ole mitään sormien pyörittelyä - oletkos katsonut niitä paperipinoja istunnoissa? Jaksaisitko itse lukea niin isot määrät ja monta kertaa viikossa?). Jonkun pienemmän instanssin on ne asiat täällä ruohonjuuritasolla esitettävä ja valmisteltava - esimerkiksi jonkin pienemmän asiaatikkoryhmän toimesta :)

Omassa profiilissa:

- Minä olen se sama asiaatikko aina. Edustan niitä samoja arvoja ja asioita, olinpa sitten asiaatikko (myös poliitikkona tunnettu), yrittäjä, äiti, seksuaaliuhrien puolestapuhuja, vaimo, endometrioositukija, vaikuttaja, lorvailija, pelailija, karavaanari... mikä vain. En muutu ihmisenä sitä mukaa, kenen lauluja laulan.
Toki minulla on eri roolit: Työssäni en puhu polittisista asioista, muuten kuin tarvittaessa yleisellä tasolla. Aatteen hengessä puhun yrittäjyydestä, koska haluan tehdä yrittäjyyden mahdolliseksi ja helpommaksi meille kaikille halukkaille. Vaimona puhun parisuhteesta, meistä. Seksuaalirikollisuuteen liittyy paljonkin politiikka, lakeja ON muutettava! Äitinä haluan suojella ja kasvattaa lapsieni omilla jaloillaan seisoviksi yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi, turvallisesti, mutta määrätietoisesti. Karavaanarina haluan nähdä maailmaa yhdessä perheeni kanssa... Eikä minun missään vaiheessa ole pakko sulkea jotain osaa minusta kokonaan pois. Sitä asiaatikko osaa.

Mottoni on ollut jo pitkään: On turha valittaa asioista jos ei edes yritä tehdä itse asioille jotain. Se jos mikä on sitä politikointia, kuuluipa mihinkään poliittiseen puolueeseen tai muuhunkaan ryhmään tai ei.

Puhun ja kirjoitan näitä asioita siksi että meillä ja teillä kaikilla lukijoilla (jotka olette tänne asti jaksaneet lukea) olisi hiukan paremmin edes joku pieni asia. Kaikkeen en minäkään tietenkään pysty, mutta haluan ainakin yrittää. Toivoisin siis saavani niihin mahdollisimman paljon tukijoita - niin puolesta kuin vastaankin - sillä asioilla on aina monta puolta ja keskustelut ovat parhautta, enkä minä pelkää kriittisiäkään keskusteluja, kunhan vain pysytään asiassa. Typeryyksiä en jaksa kuunnella.

Yhdessä tehden, yhdessä yrittäen, yhdessä jakaen - ilot ja surut.

Mitä minä teen sosiaalisessa mediassa?

On taasen korkea aika nostaa kissa pöydälle myös tämän oman henkilökohtaisen blogin kanssa.
Paljon on ehtinyt tapahtua tässä syksyn mittaan, yritykseni kehittäminen ja tiedottaminen on toki mennyt kaiken etusijalle. No, nyt en tässä kohtaa puhu perheestä, toki lapset ja puoliso ovat AINA siellä aivan kärjessä, sen nyt pitäisi olla päivän selvää.

Olen keskustellut "naputellen" koneella juttuja jo vuodesta 1998 alkaen ja oppinut suodattamaan asioita näissä piireissä. Toisaalta olen myös löytänyt täältä aivan valtavasti oppia, ideoita, jaksamista, verkostoja - kaikkea! Minulle some on yhtälailla osa elämää kuin puhelin. En pidä sitä mitenkään erilaisena. Molemmat ovat vain erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiin ihmisiin ja yhteisöihin. Suurimman osan fb kavereista olen livenä tavannut ja moniin tutustun ensin fb verkostojen kautta ja myöhemmin livenä. Minulle some on suuri rikkaus joka avaa mahtavia verkostoja!

Somessa toki voi helposti rikkoa suhteita, jos ei ymmärrä kirjoitetun sanan logiikkaa: Kirjoittaessa eivät tunteet, eleet ja ilmeet välity. Et voi tietää onko toisen kirjoitus vitsi, sarkasmia, kevyttä huulenheittoa vai totista totta? Ja miten nykyiset sosiaalisen median välineet toimivat, oletko aina paikalla vai aina poissa. Millaisia viestejä annat toisille ja miten toiset ne lukevat? Joka jutusta ei kannata provosoitua, oikaista voi ja kannattaakin. Mutta kannattaa myös oppia laittamaan piste johonkin. Suvaitsevaisuutta. Kuuntelemista - myös asioista jotka menevät mukavuusalueesi ulkopuolelle.

Olen myös palautteen antamisen ja keräämisen kannattaja. Kunhan se tehdään hyvässä hengessä. Vain palautetta kuulemalla voit kehittyä, toki näissäkin kannattaa oppia suodattamaan ja pysymään tietyissä asioissa omilla linjoillaan: Jos minä pidän lilasta ja joku muu ei, ei minua haittaa että siitä mainitsee, mutten taatusti asiaa lähde muuttamaan siksi että joku muu ei siitä pidä.
On myös pystyttävä pitämään linjansa.

Paljon puhutaan meille Suomalaisille "suurimman" some välineen tehokkuudesta tai tehottomuudesta, Facebookista. Kannattaako siellä olla, mitä siellä kannattaa sanoa/tehdä ja mitä ei. Oletko siellä yrittäjänä yrityksesi puolesta, yksityishenkilö, työpaikkasi edustaja, kansanedustaja/politiikko vai yhdistyksen toimihenkilö? Onko se vain aikuisten leikkipaikka?
Joka roolissa on käytettävä harkintaa mitä jakaa ja mitä kirjoittaa.

Itselläni on yksi ainoa nyrkkisääntö: En kommentoi juttuja, enkä liity mihinkään sellaiseen minkä takana en seisoisi myös kasvotusten keskusteltaessa.

Sosiaalinen media ei sinällään ole mikään uusi juttu. Esimerkiksi tuolloin -98 "nörttäilyä" aloitellessani minulla oli lähes aina auki IRC-ikkuna (tai oikeastaan kymmenen ikkunaa, eri "kanavia" missä keskusteltiin kussakin eri asioista). Jossain vaiheessa myös oma "botti" tallensi keskustelut, jotta pysyi ajan hermolla :) Periaate oli samantyyppinen käytännössä kuin facebookissakin, mutta vain tekstiä. Lisäksi jonkin verran piti tuntea IRC maailmaa koodeineen.
Huom! IRC on eriasia kuin Chat eikä IRC-Gallerialla ole tänäpäivänä enää juurikaan mitään tekemistä IRCn kanssa. (Alunperin IRC-Galleriassa oli "irccailijoiden" kuvat ja tiedot. Nyt melkein kaikki ovat facebookissa ;)

Muista, että koskaan, et koskaan, voi miellyttää kaikkia. Se asia kannattaa hyväksyä, niin somessa, kuin elämässä ilman koneitakin.
Netistä löysin loistavan kirjoituksen, kymmenestä asiasta jotka kannatta oppia vain hyväksymään. Suosittelen lukaisemaan:
http://elaparemmin.fi/blogi/10-ikavaa-tosiasiaa-joiden-hyvksymisest-on-hyty/

Itse osaan hyväksyä jo nuo kaikki, osaatko sinä?

Lomasta asti aikaa...

Hipsula hei!

Tässä on pari kuukautta vierähtänyt ilman näitä omia blogitekstejä, yritykselleni, Redesan Oy:lle olen jotain kirjoitellut, kuin myös vierasbloggaajana Fennialle Yrittäjähuoltamoon.
Nyt on muutama päivä jäljellä "lomasta", josta tosin osan olen tehnyt töitä, sen mukaa mitä töitä on ollut. Rennosti, ei stressaten =)

Kesällä on ladattu tajunnanvirtaan lisää puhtia ja nyt alkaa jo kirjoitus"suoli" sykkiä. Ei tiedä mistä aloittaisi. Paljon on tapahtunut, vaikkei juuri mitää olekaan tapahtunut: kotona, maailmalla, töissä, kavereilla...

Tällä hetkellä odottelen tiskiveden kiehumista jotta pääsen tiskaamaan. Eilen käytiin kaverin luona suihkussa ja juomavettä kannettiin töistä. Järvivettä on pihassa tankillinen vessojen huuhtelua varten - kyllä luit oikein. No, elä huoli, ehdimme jo harjoitella tätä vajaa kuukausi sitten. Silloin ukkonen särki kaivopumppumme ekan kerran - ja nyt taas. Hiukan jo huvittaa, pitäsköhän ihan lotota? Kuuteen vuoteen ei ole ukkonen tehnyt tuhojaan ja nyt sitten kuukauden sisällä kaksi kertaa. Outoa.

On se jännä kun ihmismieli unohtaa millaista on elää vaikkapa ilman vettä saatikka ilman nettiyhteyttä (joo sekin on hajalla). Kummasti sitä arvostaa etenkin vettä kun se taas joku päivä kulkee muutenkin kuin auton perällä tonkissa.
Toisaalta tämä on ollut kuin elämää suuressa asuntovaunussa tai mökillä ;) Pitää vaan asennoitua oikein.
Päivä kerrallaan tilanteen mukaan. Niin se on. Turha on miettiä että entäs jos. Tehdään niin kuin nyt on tarpeen - jaksaa ihan oikeasti paremmin näin. Eikä se ole minkään kieltämistä. Se on elämistä tässä ja nyt.

Rentouttavia hetkiä sinulle, olitpa töissä tai lomilla tai ihan missä vain =)

Tästä asti aikaa...

Nyt on saatu Redesan - yrittäjän kumppani aluilleen. Hommaa on riittänyt, mutta hyvää työtä on saatu aikaan. Olen tyytyväinen!

Kevätkin on ehtinyt pitkälle, kevät jota rakastan suuresti. Keväällä synnyn jokavuosi uudelleen ja uudelleen. Rakastun elämään entistä enemmän. Pian alkaa koululaisten kesäloma, vanhimman tytön toiseksi viimeinen ala-aste vuosi loppuu, poika pääsee kakkosluokalle... ja kolmas lähtee kesän jälkeen eskariin :O Tulee uusi vaihe elämässä jälleen - myös nuorin menee päiväkotiin. Koti on erilainen syksyllä. Mutta se ei haittaa. Se on väriä elämään se.

Puolison sairauskin näyttää jääneen onneksi aika miedoksi. Tarkkaillaan jatkossa, mutta onneksi hän oli ajoissa hoitojen kanssa. Oli onni matkassa tässä. Elämä jatkuu taas huomiseen ja siitä jälleen huomiseen. Kohti uusia unelmia kera vanhojen viisauksien.

Voi taas hetkeksi huokaista - odottaa uusia haasteita innolla, niin positiivisia, kuin negatiivisiakin. Ei pelätä, eletään rohkeasti. Nautitaan!

Ja vaikka en kovin suuri lätkäfani ole ollutkaan niin täytyy tähän vielä sanoa, että HYVÄ SUOMI, eilinen peli oli mahtava! Ihanaa on katsoa kerrankin iloista kansaa toreilla ja turuilla, sankoin joukoin.

Me ollaan sankareita kaikki.
Suosittelen lukemaan myös Teemu Nuutisen Youngsales blogin: Jokainen meistä voi menestyä!

http://www.youngsales.fi/blogi/jokainen-meista-voi-menestya

Huomenna alkaa uusi elämä, taas!

Huomenna se päivä sitten koittaa.
Minun oma unelmani toteutuu; Redesan Oy - yrittäjän kumppani, lanseerataan virallisesti.

Redesan on oikeastaan unelma, jota en vuosi sitten osannut kuvitellakaan. Intohimo, jota olen kuitenkin jo vuosia tehnyt ja nyt pääsen toteuttamaan sitä aivan vapaasti kaikkien yrittäjien iloksi - yrittäjyyttä tukien. Joskus jaksan itsekin oikein ihmetellä, mistä tämä yrittäjärakkaus oikein pulppuaa? Ehkä se on perinnöllistä. Rakastan sitä.

Redesan Oy on monimuotoinen yrittäjä-apuyritys jonka apuna ovat laajat verkostot. Verkostot joita kasvatan jokapäivä. Tavoitteena on myös kasvattaa Redesanin henkilökunnan määrää mahdollisimman pian, toisten yritysten avuksi.

Minun mentaliteettiinihan kuuluu että mennään eteenpäin, ei jäädä murehtimaan menneitä... sillä peruuttamallahan ei päästy eteenpäin ;) Kaikki mikä on aiemmin tehty, on ollut opiksi ja kasvuksi.

Siispä, innolla ensiviikkoa odotellen!
Mietin, että pitäisiköhän pitää avajaiset, en ole vielä päättänyt ;) Ehkä pidän ehkä en :D

Yrittäjän kumppanin aloitustunnelmia

Kipinöi - pääsiäisenä on tullut niin paljon lisää tarmoa, ettei malttaisi odottaa huomista työpäivää!

Näin siinä kävi:

Redesan Oy on näinä päivinä rekisterissä ja SanWear on enää aputoiminimenä tulevaisuuden varalla.
Allekirjoittaneellehan tuli yrityselämän maagiset viisi vuotta yrittäjyyttä täyteen 1.2.2011 (oma syntymäpäiväni muuten sattumalta). Tuolloin yritys kulki vielä nimellä SanWear Oy ja toimiala oli tukkutoimintaa, alusasujen parissa. Toimenkuvaan kuului franchising tyyppisesti sopimukset alaisyrittäjien kanssa, myynnin kouluttamista ja johtamista, markkinointia omalla alueella sekä yrittäjyyden tukemista. Monta kertaa SanWear Oy:n aikana Sanna avusti myös uusien yritysten perustamisessa.

Minulle on luonteenomaista avustaa toisia ja sydämenasiana onkin ollut viimeiset vuodet yrittäjyyden tukeminen ja yrittäjyysstatuksen kohottaminen valtakunnallisesti. Näin ollen alkoi kehittyä ajatus omasta "yritysapuyrityksestä".
Ja kun on kyse "Santsusta", alkaa asiat päässäni viuhtoa vinhaa vauhtia eikä yleensä ehditä sanoa "Yrittäjä", kun on jo alkanut tapahtua. Niinpä kävi nytkin. Pitkällisen pohdinnan tuloksena oli vaihtaa toimialaa ja pistää unelmat toteutukseen. Kymmenen päivän aikana laitettiin sitten hommat pulkkaan edellisen toiminnan kanssa ja päätettiin lanseerata uusi toiminta vielä saman kevään aikana.

Otin toki heti apuun yrittäjyysverkostoja ja pistin tuulemaan. Mietin mitä osaan ja mitä haluan - haluan olla toisten yrittäjien kumppani, olla mukana vauhdittamassa yritysten kehitystä. Näin eräänä maaliskuisena iltana kotisohvallani syntyi uusi yritys Redesan Oy.
Rede on muuten portugalia ja tarkoittaa verkkoa ;)
( tein aikoinaan ylä-asteella laajan tutkielman Portugalista, johon keräsin kaiken mahdollisen sen aikaisilla menetelmillä - ja sain tuloksesi hieman yli kympin eli 10+++ )

Ehkäpä tulevaisuudessa lennätän perheeni ja jopa koko yritykseni henkilökunnan Portugalin aurinkoon nauttimaan fadoja ;)

Redesan Oy lanseerataan kokonaisuudessaan 2.5.2011

Redesan
- yrittäjän kumppani -

Yrittäjän vapaapäivä

Tää on poplaulajan vapaapäivä, kukaan ei tarvitse minua tänään...

... näin lauleli Ismo Alanko joku vuosi sitten. No, kyllähän minua tarvitaan, kotona ainakin. Ekaluokkalainen Niko oli aamulla silmät kirkkaana kun äiti onkin kotona odottamassa koululaisten kotiintuloa. Pikkutytöt saivat nukkua maanantai-aamuna pidempään ja herätä äidin kanssa puuhaamaan. Arjen pieniä iloja.

Monesti yrittäjä kuitenkin unohtaa viettää vapaata. Tai sitten vain rakastaa niin kovasti työtään ettei muista pitää, näin minullekin on meinannut käydä välillä. Kuitenkin, ennenpitkää tulee uupumus, vaikka kuinka rakastaisi hommiaan. Ihminen ei ole kone.

Viikonlopun yrittäjänaisseminaarissa oli Lenita Airisto puhumassa ja vaikutuin todella! Vaikka täytyy myöntää että en odottanut suuria ihmeitä. Lenitan esitys vahvisti sen mitä olen sisimmässäni tiennyt ja mitä olen ollutkin jo aivan pienestä saakka - rohkea, värikäs, erottuva.
Meillä on vain tämä yksi elämä käytettävänämme - käytetään se rohkeasti, ei yli, mutta niin että nautitaan - sitä varten elämä on!

Lepoa, iloa, työtä, vapaata, intohimo - uskallusta ottaa myös riskejä. Niistä on elämänmakuinen cocktail valmistettu.

Viikonlopun yrittäjänaispäivät onnistuivat upeasti. Verkostoja punottiin ja hauskaakin pidettiin. Jopa niin että eilen illalla kirjoittelin uuden yritykseni toiminta-ideaa ja strategioita monta sivullista. Hyvä että maltan itsekään odottaa lanseerausta, joka tulee tapahtumaan muuten heti toukokuun alkupäivinä... jaksatkos sinä odottaa? ;)

Yritys on muuten Redesan Oy - Yrittäjän Kumppani =)

On tullut aika kiittää...

Niin siinä sitten kävi, vaikken uskonut, eikä arvannut juuri kukaan muukaan.
Tuli aika kiittää.

Tulos oli hyvin pitkällisen mietinnän tulos. Ensin oli epätoivo, sitten tuli ymmärrys väistämättömästä... sitä seurasi suru. Surun jälkeen oli tehtävä päätös ja päätös tuotti lisää surua, surua mutta myös huojennuksen. Antoi itselleen luvan jatkaa eteenpäin. Se intuitio. Näin on tehtävä.

Sitten kaikki tapahtui äkkiä - viiden vuoden työ kymmenessä päivässä pakettiin. Syvä huokaus.

Työ on ollut upeaa, antoisaa ja haastavaa. Olen tavannut upeita ja ihania uusia ihmisiä, on tullut ystäviä. Paljon verkostoja. On haikeaa, mutta toisaalta on into uudesta. Uudesta ja erilaisesta. Uusista haasteista. Jännittää, muttei pelota.

Yksi ihanista pitkä-aikaisimmista "alaisistani" sanoi: Muista, emme tule enää ikinä toisillemme tuntemattomiksi.

Niinpä, minä olen täällä edelleen, en katoa mihinkään - vaikka työt muuttuvatkin. Me emme - ainakaan kovin nopeasti.
Olen olemassa edelleen, tänään sekä huomenna. Katsotaan yhdessä mitä huominen tuo tullessaan. Ei pelätä etukäteen...

Digibloggarin brändidokkari

Niin että mitenkä?

Tätä olen pohdiskellut tässä jo jonkin aikaa, että mitenkä? Olo on tällä hetkellä perin omituinen. Sisällä myllää: ylös ja alas. Korkealle ja kovaa, alas ja taas kovaa. Fiilistä terävöittää lähes kokopäivän kestänyt pääkipu, joka huipentui illan koulutuksen aikana migreeniksi. Tästä on hyvä päivä tehty. Siitäkin huolimatta.

Miehelläni Tomilla on tänään ollut upea yrittäjäpäivä. Ja yrittämisessä on juuri se ihanuus että näitä päiviä tulee usein. Toki tulee sitten niitäkin päiviä kun yrittäminen tuntuu työläältä, mutta eikös niitä tulekin jokapaikassa, siis niitäkin päiviä kun mikään ei suju ja voisi heittää hanskat kaivoon - tai tiskiin - mihin vain. Ja olen onnellinen mieheni puolesta.

Minulla on myös ollut pari hyvin erikoista päivää. Ja silti ihan tavallisia. Tekisi mieli kuuluttaa maailmalle tuntemuksiaan, mutta vielä pitää malttaa. Oikeastaan ei ole mitään sanottavaa ja silti on paljon!
... Tuntuuko sinustakin joskus tältä? Eikö olekin aika sekava. Jep.
Yritän kuumeisesti keksiä jotain biisiä joka kuvaisi tämän hetken tunnetilaa, vaan en löydä. Ehkäpä avaan spotifyn ja randomilla tsekkaan mikä ränkytys sieltä tulee - kuuntelen sanat ja vaikutun.

Tässä vaiheessa lukijan tulee miettiä että onko kirjoittajalla kaikki nallekarkit pussissa. Eipä tiedä ;)
Kirjoittaja vastaa: kokeiles itse, on ihanaa välillä revitellä. Hassutella, kirjoittaa vain sitä mitä sormet sattuu haluamaan... naputinapu. Nauraa itselleen.

Siitä on yrittäjän elämä tehty!